keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2010

Kesäiloja

Harva asia on ärsyttävämpi kuin ampiainen bussissa.
Kaikki käyttäytyvät kuin sitä ei olisikaan ihan riippumatta siitä, missä se pörräilee ja miten näkyvästi. Ihan kuin sitä ei huomattaisikaan, kaikki matkustajat ovat yhtäkkiä sokeita ja kuuroja. Eivätkä pode ötökkäkammoa tai saa allergiareaktiota ampiaisenpistosta. Vaikka ampiainen istahtaisi jonkun nenälle, mitään ei tapahdu. Kukaan ei huido sitä, se tietysti on hyvä asia, koska äkäinen amppari on pahempi nakki kuin tietä ulos etsivä. Kukaan ei yritä edes listiä sitä.
Minä sen eilen tapoin bussin ikkunannurkkaan nenäliinan avulla, ihan kaikessa hiljaisuudessa. Sorry amppari, mutta et vain ollut suosikki-matkaseuraa.

maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Robin Hood

Tampere on surullinen kaupunki juhannusviikonlopun sunnuntaina klo 22.15. Mikään paikka ei ole auki, ihmisiä on liikkeellä vähän, kaduilla kulkeneet autotkin olivat lähinnä busseja ja takseja, paitsi se yksi poliisin maija.
Kävimme eilen DI:n kanssa elokuvissa (teatterit sentään olivat auki sunnuntaina) ja pätkän loputtua klo 22.10 päätimme mennä vielä jonnekin yksille. Helpommin sanottu kuin tehty, juuri sen takia että yksi jos toinen "kantapaikoistamme" oli kiinni. Eksyimme Cafe Europaan, jossa en ole käynyt vuosikymmeneen. Ei sillä että mikään olisi muuttunut, muistaakseni. Mutta sai sieltä sentään alkoholitonta juotavaa.

Eilinen elokuva oli Robin Hood, jota tähdittivät Russell Crowe ja Kate Blanchett. DI ei suuremmin pitänyt kyseisestä pätkästä, minusta se puolestaan oli ihan kelvollinen. Sinänsä elokuva oli ihan piristävä, se kertoi siitä, mitä tapahtui ennen kuin Robin Hoodista tuli lainsuojaton ja syitä siihen. Ei sitä perinteistä saagaa lainsuojattomasta varkaasta, jota köyhä kansa rakastaa. Niitä tarinoita on nähty ja kuultu jo vaikka miten paljon.

perjantaina, kesäkuuta 25, 2010

Juhannuspostaus

Juhannuksen vietto on lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla. Grillattiin jo ensimmäinen satsi, tuorejuustotäytteiset, pekoniin käärityt herkkusienet palkitsevat aina, mutta ne DI:n hankkimat korkeasaarivartaat eivät osoittautuneet kovinkaan kummoisiksi. Eri lihoissa oli tietysti eri kypsymisajat ja osa oli jäänyt vähän punaisiksi. Tai siis vähän liian punaisiksi minun makuuni. Osa oli todella voimakkaan makuista ja toisaalta ei vartaisiin oltu tietysti urhattu parhaita lihapaloja, joten sieltä löytyi suuhun erinnäisiä jännekohtia ynnä muita. Ei siis voittoa. Kunhan tämä suomalainen perinteinen juhannussääilmiö menee ohitse, grilli bootataan uudelleen ja meillä on varattuna ulkofilepihvejä, joiden kanssa ei voi mennä pahasti pieleen.

Pianokin löytyi tuolta olohuoneen nurkasta, on vain vähintään yhtä epävireessä kuin minäkin. Siitä on jo toista kuukautta kun olen viimeksi soittanut, joten selkärangasta ei irronnut kovin montaa kappaletta. DI kertoi vinkkinä että eräässä paikassa olisi mahdollista käydä soittamassa pianoa etukäteen sopimalla. Täytyisi hankkia kopiot vanhoista nuoteista, jos saisi satsin niitä tänne Tampereellekin, voisi käydä treenailemassa vähän.

Biljardipöytäkin löytyy täältä ja tulin sitäkin kokeilleeksi. En ole pelannut biljardia kuin kerran elämässäni ja tämä tapahtui joskus 90-luvun puolella. Kaikki osumat ovat siis suunnilleen puhdasta tuuria. Ihan hauskaa se on, voisi käydä joskus pelailemassa, jos jostain paikallisesta löytyy pöytiä.

torstaina, kesäkuuta 24, 2010

Juhannus tulee, pois alta!

Kuten tavallista, meillä ei ollut vielä alkuviikostakaan mitään erikoisempia, lukkoonlyötyjä juhannussuunnitelmia DI:n kanssa. Vaihtoehtojakin oli oikeastaan kaksi: joko siskon kanssa Nukarille tai sitten idlataan kaupungissa. Nukari-suunnitelma meni myttyyn, koska siskolla on nyt sama kesäflunssa kuin minulla viime viikolla ja aivan täysin olosta riippuu, meneekö hän Nukarille ja jos menee, niin milloin.
Kaupunkijuhannus siis. Aattoiltana saatamme käydä Kangasalla erään kaverin luona iltaa istumassa ja grillaamassa, mutta tänä aamuna DI heitti grillausvaihtoehdoksi myös Kirskaanniemen. Grilliä kuitenkin tarvitaan, koska DI löysi tänä aamuna Kauppahallista grillivartaita, joissa on kaikenlaista jännittävää: poroa, strutsia, hirveä, karhua, antilooppia, hanhea ja hevosta. Ja niitähän oli tietysti pakko ottaa kummallekin omansa.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

1. osta kilo sementtiä 2. muotoile siitä uusi naama

DI soitti tänään normaalin perjantai-iltapäivän puhelunsa: moi, hän on tässä just töistä menossa paikalliseen muutamalle. Mites, oletko sä syönyt? Jos lähtisi käymään keskustassa, sopisko? Koska flunssa alkaa olla jo historiaa, hihkuin tietysti onnessani että pääsee ihmisten ilmoillekin tässä vähän.
Vanhojen merkkien perusteella tässä vaiheessa on yleensä tunti tai vähän reilu aikaa laittaa itsensä kuntoon, mutta flunssan jälkeen se nassun saaminen minkäänlaiseen kondikseen on vähän työläämpi juttu. Pärstästä näki tänäänkin kilometrin päähän, että viimeiseen neljään päivään naamalle ei ole tehty mitään muuta kuin niistetty, maattu sängyssä, kärsitty ja satunnaisesti marinoitu nenänpielet Bepanthenilla. Ja viime yökin jäi vähän lyhyenlaiseksi, joten silmänalusetkin olivat sen näköiset.

Naama olisi periaatteessa tarvinnut kuorinnan ja kosteusvoiteen, mutten jaksanut alkaa niiden kanssa värkkäillä. Niinpä zombiesta ihmiseksi-projekti aloitettiin sukeltamalla syvälle meikkipussiin etsimään raskasta aseistusta. Ehkä minun pitäisi käyttää useammin meikkivoidettani, se kuitenkin on vallan hyvä tuote. Sen, peitepuikon, valokynän, puuterin, varjostuspuuterin (jota en kyllä osaa käyttää), poskipunan, kajalin, ripsivärin, luomivärin ja huulikiillon avulla sain itsestäni tänään kelvollisen näköisen.

Aika pitkään meikkaamisen jälkeen onnistuin myös välttelemään nenän niistämistä, mutta jossain vaiheessa se piti kuitenkin tehdä. Minä ihmettelen, että miten se sama meikkivoide ei tunnu lähtevän naamasta puhdistusaineilla mitenkään, mutta niistämisen jälkeen sitä on runsain mitoin kyllä nenäliinassa?

Oi mansikka!

Päätin että nyt alkaa olla sairautta kärsitty kerta kaikkiaan tarpeeksi ja lähdin käymään vähän asioilla. Eräs paketti piti saada matkaan ja samalla hankkia lisää postimerkkejä.
Poikkesin samalla viereisessä ruokakaupassa ja mitä näinkään: suomalaisia mansikoita! Hinta oli suorastaan sikamainen, varsinkin kun samalla tiskillä myytiin espanjalaista mansikkaa alle puoleen hintaan. Mutta kai sitä nyt kesän ensimmäisiin mansikoihin voi vähän uhrata, eikö totta? Ja voi että ne ovatkin hyviä! Pyhä tarkoitukseni oli säästää niistä DI:lle maistiaisia sekä hamstereille yksi mansikka illaksi, mutta saa nähdä miten käy...

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Flunssa yrittää käydä hermoille

Tämä versio onkin varsin ärsyttävä flunssa! Ei se flunssana kovin kummallinen ole, ei ole edes nostanut niitä viime vuodelta tuttuja 39 asteen kuumelukemia (en ole juuri mittaillut, kun ei ole tuntunut olevan aihetta) ja nuhakin on toistaiseksi ollut ihan siedettävä, mutta muuten olo on ollut varsin kettumainen.

Viime yö kävi hermoille, kun en saanut nukuttua, mutta kuitenkin väsytti niin etten jaksanut lukeakaan. Asiaan varmasti vaikutti sekin, että nukuin eilen aika paljon päivällä. Eilen oli tosi väsy päivä, en jaksanut tietokoneellakaan istua kuin pari tuntia iltapäivästä, muun ajan lojuin sängynpohjalla lukien tai nukkuen. Tai horrostaen, josta en tiedä oliko se oikein nukkumista vai ei. Aamulla oli paha olo, joka onneksi loppui oksentamiseen eikä se paha olo ole tullut takaisin. Ihmettelen vain, mistä sekin johtui.

Iltasella iski yskä. Ei sellainen perinteinen kurkkua kutittaa-yskä vaan nielussa ja syvemmälläkin alkoi rahista ja rohista ja sitten oli pakko yskäistä kunnolla, jolloin sieltä irtosi kamalasti limaa. Muutama hengenveto yskimisen jälkeen meni ihan hyvin, mutta sitten krohina ja pihinä jatkui uudelleen. Kunnes oli taas pakko yskäistä ja taas pienen hetken ok ja taas alusta... Yritäpä siinä sitten nukkua, kun soppaan lisätään vielä satunnaiset nenän niistämiset. Yskin, niistin, käänsin ja väänsin lähes koko yön, ainakin lähemmäs aamu-viittä. Ihmettelen miten DI sai nukuttua siinä vieressä ilman korvatulppia, mutta kyllä se nukkuneensa väitti. Aamusta alkoi onneksi helpottaa ja niinpä nukuinkin puoli kolmeen asti päivällä. Lupaa taas hyvää ensi yöksi, ei varmaan tarvitse nukkua.

Lisätään soppaan vielä migreeni, niin ei todellakaan ole ollut voittajan olo tässä viime aikoina. Nyt migreeni on nitistetty lääkkeillä ja yskää ja nuhaa lukuunottamatta olo alkaa olla kohtuullisen hyvä, joten eiköhän tämä tästä taas.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Tuhannennet sirpaleet

Tämä on tuhannes postaus tähän blogiin, joten olisi syytä kohottaa virtuaalinen lasillinen kuohujuomaa, ellei olo sattuisi olemaan vähän kenkku juuri nyt. Sekä minuun että DI:hin on iskenyt kesäflunssa. DI sairastui jo viime viikolla, on potenut viikonlopun ja tänäänkin vielä on ainakin nuhaa ja yskää jäljellä. Minä sairastuin vasta tänään, nyt on kurkku kipeä ja nuhaakin huolimatta kaikennäköisistä tropeista ja hoitokeinoista, joita tässä on testailtu.

Siinä ohessa olen hakenut töitä, mutta näyttää vähän kehnolta. Tai en tiedä näyttääkö kehnolta vai ei, niin kovin harva yritys on toistaiseksi lähettänyt mitään vastausta minun hakemuksiini, riippumatta siitä olenko hakenut suoraan johonkin avoinna olevaan työpaikkaan vai lähettänyt avoimen hakemuksen. En ymmärrä, epäilin jo että sähköpostini on rikki tai jotain, kun mitään ei kuulu. Spämmikansionkin tarkistan säännöllisesti. On niin vaikeata pitää minkäänlaista positiivisuutta yllä kun ei tule edes kutsua haastatteluun.

Täällä yrittää ukkostaa juuri nyt. Jyrisee ainakin aika komeasti. Tai vaikea oikeastaan sanoa, olen kuullut vasta pari jyrähdystä, jotka ovat olleet kieltämättä aika muhkeita, mutta kovin harvassa. Ne ukkostutkat, jotka nyt suinkin sattuvat toimimaan eivät näytä mitään.

Sain tänään päivällä mielenkiintoisen puhelun. Erästä tapahtumaa suunnitteleva intendentti soitteli minulle kysyäkseen erästä hevosasiaa. Minullahan on ollut jo vuosia oma hevosaiheinen tietosivusto ja tämä intendentti oli siihen törmännyt selvittäessään erääseen musiikkiteokseen liittyvää hevostermiä. Sivulta olisi löytynyt kyllä sähköpostiosoitteeni, mutta hän oli kaivanut puhelinnumeroni, joka on salainen. Ihmettelin tätä, mutta hän kertoi etsineensä jollain haulla sukunimelläni ja soittanut ensin siskolleni. Ajatellut ettei voi kovin paljon metsään mennä. Hän oli näköjään onnistunut vakuuttamaan siskon siitä, ettei ole kauppaamassa mitään, joten sisko oli puhelinnumeroni antanut. Meillä oli mielenkiintoinen ja melkein tunnin mittainen puhelu aiheesta, harmi kyllä en osannut auttaa oikein mitenkään kyseisen termin selvittämisessä.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Come-back

999. postaus blogiin koostuu nostalgiasta, hyväntahtoisesta hyminästä ja päähän ikävästi soimaan jääneestä kappaleesta. Raptori on tehnyt come-backin. Edellisen se taisi tehdä kymmenen vuotta sitten, kymmenen vuotta huippuvuosiensa jälkeen. Faneille reilua että tietää milloin voi alkaa odotella uutta materiaalia.

Tässä ilmeisesti uusinta tuotantoa. Video ainakin on ihan loistava, se irvii lähes kaikille musiikkivideoiden käytetyimmille kliseille. Tehdasympäristö, katolla soittaminen, keikkakuvaa ja yleisöä, paljasta pintaa, takaa-ajoa, autolla ajoa, cheerleadereita ja mitä kaikkea. 2.50 alkaen on myös pieni pätkä Daruden (ettei vain itse istuisi siinä kirkon portailla?) Sandstormin videosta.
Ihan huippua!

Uutissirpaleet

Minun piti tavata otsikko kahteen kertaan, kun siinä puhuttiin julkisesta joukkoitsemurhayrityksestä. Vasta koko jutun lukeminen selvensi, että kyse ei ole mistään pököpäisestä uskonlahkosta (tuolloin otsikossa ei mainittu Skepsistä). Naureskelin kyllä tempaukselle, sehän on suorastaan loistava idea. Silti en ole suuresti yllättynyt, että kellekään yliannostuksen ottaneelle ei käynyt kuinkaan. Kai homeopaatikoilta löytyy tähänkin selitys, kuten se, että eihän ne lääkkeet mitään auta, ellei niiden tehoon usko ja niin edelleen...

Björn Wahlroosia olen pitänyt tähän asti ainakin suurimmaksi osaksi tolkun miehenä, mutta toissa päivänä suomalaisessa mediassa julkaistu kommentti siitä, että köyhyyttä ja hajonneita perheitä ei pitäisi tukea sai kyllä aikaiseksi melkoisen kolhun kyseisen kaverin imagoon. Tosin ainakin tuo Hesarin artikkelin sanamuoto on vähän monitulkintainen, köyhyyden tukeminen on eri asia kuin köyhien tukeminen. Köyhyyttä ei saisi tukea, mutta köyhiä pitäisi tukea, jos tarkkoja ollaan. Muissa medioissa tuo onkin tulkittu suoraviivaisesti niin, että Wahlroosin mukaan köyhiä ei pitäisi tukea. Käsittääkseni alkuperäinen haastattelu on julkaistu Financial Timesissa enkä pääse sen artikkeleita lukemaan, joten en voi tarkistaa, mitä siinä lopulta on lukenut.
Mutta sanotaan vaikka näin, että on aika törkeätä hyökätä tuolla tapaa köyhien ja "rikkonaisten perheiden" kimppuun. Jos he eivät tarvitse tukea, niin ketkäs sitten? Ne joilla asiat ovat hyvin? No just. Ja mitä sitä paitsi tarkoitetaan "rikkonaisella" perheellä? Kaikkia niitä, jotka eivät ole naimisissa, joilla ei ole 2,7 lasta, farmariautoa, omakotitaloa ja kultaista noutajaa?
Kyseinen lausunto on kuitenkin nostanut jo jonkinasteista älämölöä ja ehkä hyvä niin, saadaan vähän heräteltyä tällaistakin keskustelua. Ehkäpä Wahlroos onkin niin kiero, että tämä oli hänen tarkoituksensakin?

Myös toimeentulotukiasiat ovat puhuttaneet, läheskään kaikki kunnat eivät pysty hoitamaan toimeentulotukiasioita säädetyssä ajassa, joka on viikko. Tampereellakin on ollut ongelmia. Mietin vain, että mikä mahtaa olla tällä hetkellä tilanne, onko sosiaalityöntekijöitä edelleen liian vähän? Viime kunnallisvaaleissa en muista esimerkiksi kenenkään ehdokkaan maininneen mitään sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisestä, vaikka se olisi luultavasti nopein keino saada käsittelyajat lyhenemään.
Vaikka ei minun käy pätkän vertaa kateeksi toimeentulotuen sosiaalityöntekijöitä. Olen ollut joinain kesinä toimeentulotuen asiakkaana jäätyäni ilman kesätöitä ja opintotukea ja sosiaalitoimistoissa on tullut nähtyä kaikenlaista. Siis ihan kaikenlaista. Karkeasti yleistettynä voisin sanoa, että kolmannes asiakkaista ei puhu suomea ja kolmannes ei ole selvin päin. Eteisauloissa on yleensä joku riski mieshenkilö paikan päällä, hihassa ei lue "Vartija", mutta epäilen silti hänen semmoisia hommia tekevän. Sosiaalityöntekijöiden huoneet ovat lukitussa käytävässä, jonne yksi asiakas kerrallaan päästetään. Luulen, että heillä on huoneissaan jonkinlaiset hälytysnapit jossain pöydän alla tms. Ja iso osa on näyttänyt suorastaan huojentuneilta, kun asiakkaaksi osuu suomalainen, selvä, siististi pukeutunut ihminen...

Mikä onkin hyvä aasinsilta seuraavaan aiheeseen, joka saa minun lämpimän kannatukseni: alkolukko vakiovarusteeksi kaikkiin autoihin. Se olisi hieno juttu, tosin käytännön toteutus minua hieman mietityttää. Onkohan noissa autokohtaisissa alkolukoissa vaihdettava suuosa? Ihan hygienian ja yleisen miellyttävyyden kannalta pitäisi olla, varsinkin jos autoa käyttää useampi kuin yksi ihminen. Ja useampiahan nyt käyttää ainakin satunnaisesti.
Sen asennuttaminen jo käytössä oleviin autoihin tietysti tulee maksamaan rahaa ja paha kyllä autonomistajien selkänahasta maksatetaan jo aika paljon muutakin. Minulla on myös epäilys, että peräkylien autonrassaajat saattavat pystyä kiertämään nämä alkolukot tai muuten rukkaamaan niitä, että niistä ei olisi apua niillä seuduilla, joissa kännissä autolla ajelu on melkeinpä yleistä ajanvietettä ja syrjäisen sijainnin takia melko lailla poliisien ulottumattomissa. Tai sitten pannaan selvä kaveri puhaltamaan toisen puolesta. Tai pystyisiköhän alkolukkoa huijaamaan niin yksinkertaisella konstilla kuin jollain ilmalla täytetyllä muovipussilla tai muulla "palkeella"?
Oikeastaan tarkemmin ajatellen taidankin suhtautua kovin skeptisesti koko ideaan, vaikka se periaatteessa hyvä onkin. Itsellenihän alkoholi ei ole autojen kanssa ongelma, väsymys ja migreeni(lääkitys) sen sijaan ovat.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010

Kirpparia pystyyn

Olen joutessani laitellut muutamia kohteita myyntiin Huuto.netiin, listan myymistä kohteistani voit katsoa tältä sivulta. Ja lisää on tulossa, kunhan saan aikaiseksi vain napsia kuvia ja kirjoitella ilmoituksia. Lähinnä tietysti kirjoja on tarjolla.
Ellei sinulla ole tiliä Huuto.netissä, laittele vaikka kommenttikenttään viestiä (älä unohda sähköpostiosoitettasi!) ostohaluistasi, voin perua nuo huutokaupat, jos tavaroita ei ole vielä Huuto.netin kautta ostettu/huudettu. Hinnat ovat samat kuin Huuto.netissä ja postikulut tulevat kaupan päälle. Tai jos haet ne itse Tampereelta, niin sitten ei postikuluja tietystikään tarvitse.
Myös Paperiblogin puolella on myytävänä nätti muistikirja.

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

Kuulumiset

Tässä on jonkinlaista laiskuutta havaittavissa, kun ei oikein viitsi kirjoittaa mitään eikä edes ajatella mitään kirjoittamisen aihetta.
Joka tapauksessa DI kotiutui Liettuasta viime perjantaina kaikella kunnialla. Ja taas kerran oli matkalaukkuun ujuttautunut mukaan pieni tuliainen minulle. Se oli koru, tälläkin kertaa. Ja tälläkin kertaa on myönnettävä, että kyllä DI:llä on silmää koruille. Lisäksi korut ovat melkein aina erinomaisen sopivia tuliaisia minulle, koska pidän niistä ja DI on toistaiseksi ostanut sellaisia koruja, jotka ilman muuta ovat päätyneet käyttöön. Tämänkertainen koru oli hopeinen kaulakoru, jossa oli meripihkaa. Liettuastahan on löytynyt paljon meripihkaa ja itse asiassa sain viime syksyn Euroopan turneelta lahjaksi meripihkarannekorun, jonka DI oli ostanut Kaunasista, Liettuasta.

Perjantai-iltana oli tiedossa jo heti ohjelmaakin, paikallisen tietokonekerhon kesäjuhla pidettiin Hervantajärven rannalla, poliisien saunalla. Tuli kaiveltua sen takia polkupyörätkin varastosta, minulle se oli ainakin ensimmäinen kerta tänä kesänä. Fillariin täytyisi ostaa uusi jalka, se nimittäin pöllittiin edellisen opiskelija-asunnon pyörävarastosta. No, toivottavasti meni tarpeeseen... Kumitkin taitavat vähän falskata jostain, kun ne ovat aina pehmeät ja vaihteissakin on sanomista, ykkönen toimii vähän kehnonlaisesti. Tosin kyseinen pyörä onkin ostettu 90-luvun alkupuolella, se on siis jotakuinkin 20 vuotta vanha, niin että ei ihme, jos vähän kremppaa jostain. Varsinkin kun minä en oikein osaa tuota fillaria mitenkään erityisesti huoltaa, huolto jää ketjujen rasvaukseen ja kumien pumppaamiseen.

Olin eilen koko päivän Littoisissa hamsterinäyttelyreissulla. Lähtö oli jo kuudelta täältä Hervannasta, lähdimme kimppakyydillä rautatieasemalta puoli seiskan jälkeen ja ehdimme ajoissa perille ennen näyttelyiden alkua. Päivä oli pitkä ja olin kotona vasta joskus kahdeksan aikaan illalla. DI oli tehnyt ruokaa itselleen jo aiemmin päivällä, mutta lämmittämällä sain minäkin siitä osani. Tarjolla oli salaattia, riisiä ja ulkofilepihvit calvados-kastikkeessa. Ruoka oli aivan loistavaa, hyvä etten nuollut lautastani aterian lopuksi.
DI kertoi, että alunperin ruoka oli mennyt pieleen. Hän oli ajatellut tehdä vain pihviä ja salaattia, mutta pihvienpaisto olikin jäänyt vähän puolitiehen ja liha oli jäänyt liian raa'aksi. Yleensä kun DI tekee pihvejä, hän paistaa niitä tietyn aikaa tietyssä lämpötilassa molemmin puolin ja panee sen jälkeen pihvit vielä kastikkeeseen kypsymään lisää. Tämä hänen "mitattu paistoaikansa" toimii hyvin tällä metodilla, mutta ilman sitä kastikehauduttamista liha jäi sitten liian punaiseksi. Kiireesti DI kaivoi kaapit läpi, että mitä sieltä löytyisi aterian pelastukseksi. Riisiä ja punaviinikastiketta calvados-kastikkeen pohjaksi joten siitä sitten vain. DI nauroikin, että sen kerran kun hän tyrii ruuanlaitossa, niin minä satun juuri sopivasti olemaan pois kotoa!

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

DI on tämän viikon työmatkalla, hän osallistuu Vilnassa pidettävään Terena-konferenssiin, kuten parina vuonna aiemminkin. Perjantaina hänen pitäisi tulla takaisin ja minä lupasin vähän siivoilla ennen sitä. No, arvata saattaa, että pyykin pesua ja parin säilytyslaatikon kokoamista lukuunottamatta en ole saanut mitään aikaiseksi.

Kävin eilen kiertelemässä ja kuvailemassa arboretumissa. Koristeomenapuut kukkivat jo, syreenitkin aloittelevat kukintaansa. Ja paljon kaikenlaista muutakin on jo kukassa. Arboretum on kyllä top 3-listallani, jos pitäisi valita Tampereen parhaita paikkoja ja nähtävyyksiä. Enkä taida olla ainoa, sillä jos ilma on vähänkin siedettävä, arboretumissa on aina ihmisiä. He hölkkäävät, pyöräilevät, kävelevät, ulkoiluttavat koiria, muuten vain luumuilevat ympäriinsä ihastelemassa kasveja ja maisemia, ovat piknikillä, lukevat, ottavat aurinkoa, uivat, valokuvaavat... Niin aivan, minä en missään tapauksessa ole ainoa, joka siellä heiluu kameran kanssa. Yleensä arboretumissa käydessäni bongaan vähintään pari pokkaria ja useimmiten yhden järkkärin. Sitten kun ruusut kukkivat, on kameroitakin liikkeellä paljon, paljon enemmän. Ilahduttavaa muuten huomata, että ruusutarhaan on tullut muutamia uusia lajikkeita. Tuskin maltan odottaa niiden kukintaa!