torstaina, heinäkuuta 29, 2010

Menin, tulin ja menen taas

Helle syö kirjoitusinspiraatiota ja viime lauantain +17 asteen ynnä hyytävän tuulen (meinasi ulkona oikein kylmä tulla!) vietin Nukarilla. Suhteellisesta kylmyydestä huolimatta oli ihan kiva puuhailla ulkona ilman aurinkolaseja, ilman jatkuvasti virtaavaa hikeä ja ennen kaikkea ilman pörrääviä paarmoja.

Meidän piti sunnuntaina mallailla vähän pihan vesiallasta kuosiin, mutta se jäi suunnitelmaksi, koska traktorinpahus ei suostunut käynnistymään. Alkaa olla akku lopussa, ei parin vuorokauden lataaminen vielä riittänyt. Jos nyt ensi sunnuntaina se saataisiin käyntiin, on ollut piuhan päässä koko viikon ja uutta akkuakin kuulemma on suunnitteilla. Traktoria tarvitaan, koska kukaan ei viitsinyt kottikärryillä raahata hiekkaa 29 asteen helteellä. Eikä kyllä kylmemmälläkään säällä. Nythän on luvattu kylmenevämpää ja sanon siihen, että jo oli aikakin. Lämmin ilma on kivaa, mutta joku raja sentäs pitäisi helteilläkin olla ja se raja menee 28 asteessa eikä silloinkaan saa olla kovin kosteata. Kiitos.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Piano

Ei ollut DI kuullut huonoja vinkkejä, vaan on ihan totta, että Hervannan kirjaston musiikkiosastolla on piano (erillisessä huoneessa) ja sitä pääsee tunniksi soittamaan ihan vain varaamalla ajan. Kävin tänään kyselemässä sen pianon perään ja onneksi oli nuotit mukana, pääsin jo tänään soittamaan! Ei sinne pianolle tungosta näytä ainakaan näin kesäaikaan olevan, kovin oli tilaa kalenterissa. Ei sitä mahdollisuutta kai ole niin paljon mainostettu, kun minäkin kuulin tästä vasta nyt ja DI oli todennäköisesti saanut sen kuulla omien suhteidensa kautta.

Ihan kiva pianohan se oli, vähän "omaa" pianoa jäykemmät koskettimet, joihin tottuminen vei aikansa eli noin 7 minuuttia. Se on jännä miten melkein jokainen piano tuntuu vähän erilaiselta. Joissain jäykän tai tahmean oloiset koskettimet, toisissa taas melkoisen pletkut. Tai sitten sellaiset mitä useissa sähkökosketinsoittimissa on, pehmeä ja jotenkin tunnoton. Ja asiaan tietysti kuuluu että se paras ja juuri sopiva löytyy omasta pianosta, tietenkin! Mutta ei tämä Hervannan piano mikään huono ole, ei suinkaan! Vähän vain erilainen.

Aloin myös treenata erästä vanhaa, mutta jo aikoja sitten unohduksiin painunutta kappaletta. Kävin nimittäin viime viikolla ostamassa musiikkiliikkeestä erään nuottikirjan, joka meillä on ollut, mutta kadonnut sittemmin. Soitin aikoinani siitä nuottikirjasta osan kappaleista pianotunneilla ja muistiin on jäänyt erityisesti eräs Schubertin kaunis valssi. Sitä aloin nyt harjoitella uudestaan. Jonkinlainen haju siitä kappaleesta edelleen on, vaikkei oikeastaan edes melodiaa muistanut.

Keskustan musiikkiliikkeessä (siellä myydään myös käytettyjä soittimia, pianojakin) käydessäni mieleen muistui muutaman vuoden takaa eräs juttu, jonka musiikkiliikkeessä työskentelevä tuttava kertoi minulle. Kun joku haluaa ostaa käytetyn pianon, hän tietysti kokeilee sitä ennen ostamista. "Kokeilukappaleet" ovat likimain ilman poikkeuksia joko Für Elise tai Myrskyluodan Maija. Sama harmonikoilla, kappaleet vain ovat Säkkijärven polkka tai Uralin pihlaja. Ja uskokaa tai älkää, mutta minä olin siinä liikkeessä noin 5 minuuttia ja sinä aikana kajahti jo pianolla soitettu Myrskyluodan Maija! Kaveri taisi todellakin tietää mistä puhui.
Minä soittaisin Memoryn. En osaa kumpaakaan mainituista kappaleista.

lauantaina, heinäkuuta 17, 2010

Hellesirpaleet

Ei, en aio valittaa tästä helteestä. Eihän tämä nyt edes ole mitään, kun lämpötila pysyy alle 30 asteessa ja tuuleekin vähän että asuntoon saadaan läpiveto. Ne pari 30 asteen ja tyynen ilman päivää vielä kävivätkin hermoille, tämä on suorastaan vilpoista.

Kantapaikka Tuulensuu oli suljettuna toista kuukautta putkiremontin takia. Alunperin se piti avautua uudestaan kuun vaihteessa, mutta noilla on tapana venyä ja niin se avattiin vasta eilen. Mekin tietysti hilpaisimme sinne iltasella. Ruokalistaa on hieman uusittu ja rempan aikana ovat paikan pitäjät käyneet vähän kauppareissulla Belgiassa ja Hollannissa, joten olutlista oli huomattavan pitkä. Minä siitä en niin piittaa, mutta DI oli innoissaan. Ruokalistalta voin suositella peräti kahtakin jälkiruokaa: suklaakuppia ja krieksorbettia.

Tuulensuun remontti kertoi karulla tavalla sen, miten vaikeaa elämä voi joskus olla, kun ei ole sitä kantapaikkaa mihin mennä, jos mitään muuta ei keksi. Käymme DI:n kanssa ulkona syömässä ja/tai juomassa kerran tai pari viikossa varsinkin näin kesäisin. Rajoitteina ovat ne, että DI haluaa hyvää olutta ja minä puolestani haluan hyviä alkoholittomia drinkkejä. Tällaisia paikkoja ei edes Tampereella ole tuhkatiheässä. Sitten jos pitäisi vielä syödäkin jotain kelvollista, se rajoittaa paikkoja entisestään. Tosin teemmekin yleensä niin, että käymme ensin syömässä ja sitten vaihdamme paikkaa juomista varten, jos sellaista tarvitaan. Joskus tulee kuitenkin päiviä, jolloin olemme kaupungilla ja pohdimme, että tekisi oikeastaan mieli syödä jotakin.
Mitä?
No en oikein tiedä.
Marusekiin?
On kiinni. Tai ainakin täynnä.
Wistub Alsaceen?
Vähän kallis ja pitäisi olla paremmat vaatteet.
Hanabiin?
Liian kaukana, ei viitsi kävellä.
Sohoon?
Ei nyt jaksaisi hampurilaisia.
Tuulensuuhun?
JOO!!

Se vain on niin monikäyttöinen paikka. Ruokaa löytyy isoon nälkään, pienempään nälkään, makeannälkään tai vaikka ihan salaattiakin, jos sellaista haluaa. Eikä hinnat ole mitään kauhistuttavan kamalia, vaikka tietysti kebabbia saa halvemmalla. Ruuan taso on kuitenkin aika paljon muuta kuin peruskebab. Juotavaa saa, on olutta, siideriä, viinejäkin, drinkkejä saa ja alkoholittomiakin kun pyytää. Ja täällä yleensä uhrataan siihen alkoholittoman drinkin tekemiseen vähän aikaa ja vaivaa, ei ole koskaan tarjottu mitään omenamehu-kivennäisvesi-sekoitusta, kuten joissain paikoissa...

Toinen suosittelemisen arvoinen paikka on näin kesähelteillä Tampereen jäätelötehtaan jäätelökioski, joka on keskustorin laidalla, ihan lähellä Plevnaa ja Finlaysonin aluetta. Se on siitä ravintola Grillin vieressä, Satakunnankadun alta menevän tunnelin alussa. Sieltä saa aivan uskomattoman ihanaa jäätelöä! Omat suosikkini ovat kookos- ja kirsikkajäätelöt, mutta valikoimasta voi taatusti valita ihan mitä tahansa ja se on tajuttoman hyvää. Vohvelitkin on tuoreita ja itse tehtyjä, niitä tehdään siinä koko ajan paikan päällä. Kahden maun tötterö maksaa 3,50€, joka ei häpeä Valion ja muiden bulkkijäätelöä myyvien kioskien hintojen rinnalla. Kioskilla kelpaa ainoastaan käteinen maksuvälineenä, joten sitä kannattaa nostaa etukäteen. Ja varautua jonottamaan, muillekin tamperelaisille kelpaa näemmä hyvä jäätelö, ei vain meille.

perjantaina, heinäkuuta 16, 2010

Poliisimuseo

Jo aikoja sitten Poliisikoulun uuden rakennuksen yhteyteen tuli Poliisimuseo, mutta vasta nyt saimme DI:n kanssa aikaiseksi käydä siellä. Pääsymaksua ei museoon ole ja museolla näyttäisi olevan ilmainen kahden tunnin parkkipaikka. Sijainti on Vaajakatu 2:ssa, lähellä Duoa ja Poliisikoulua, luonnollisesti.

Elokuun loppuun asti museossa on erikoisnäyttely "Haista ite", joka kertoo poliisikoiratoiminnasta. Ensimmäiset poliisikoirat tulivat Suomeen 1909 eli satavuotisjuhlia on vietetty viime vuonna ja sen kunniaksi on pystytetty tämäkin näyttely. Siellä oli paljon kaikenlaista mielenkiintoista poliisikoirien historiasta, koulutusesta ja työtehtävistä. Muutenkin museo oli todella kiinnostava ja itse asiassa meiltä jäi katsomatta rikostutkimusosasto kokonaan. Museo nimittäin meni kolmelta kiinni ja me olimme menneet sinne puoli kahden jälkeen. Sen verran huolella ja hartaasti museota tuli kierrettyä, että osa materiaalista jäi vielä katsomatta, kun DI huomasi kellon olevan 14.59... Täytyy mennä sitten toistekin katsomaan se mikä nyt jäi väliin.

keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2010

Raju ilma

Nyt se kauan ja hartaasti odotettu ukkosrintama ehti tänne Tampereellekin asti. Aamulla vielä oli aurinkoista tai ainakin pilvipoutaista ja kovasti kuumaa, mutta tuossa reilu puoli tuntia sitten kuului lännen suunnasta ensimmäiset jyrinät. Tälläkin hetkellä kuuluu auki olevasta ikkunasta jyrinää, mutta sade on jo vähän hiljentynyt ja salamoita ei ole juuri näkynyt. Yleensä nuo ukkoset eivät oikein viitsi tänne Hervantaan tulla, ei näemmä nytkään. Sinänsä harmi, ukonilmaa olisi kiva katsella.

Onhan se toki kiva, että on kesä ja lämmintä, mutta yli 30 asteen helteet alkavat jo sulattaa olotilaa. Varsinkin täällä kaupungissa, jossa asunnon lämpötila on myös korkea. Ihan liian korkea hamstereillekin, luulen ja hamsterit ovatkin olleen parina päivänä "koppituomiolla" häkkivarastossa päivät, jolloin on kuuminta ja hamsterit muutenkin nukkuvat. Itse olen laukannut suihkussa viilentymässä ja aina se vähän aikaa onkin helpottanut. Kaikkein parasta on se, että ensi yöksi luvataan jo viileämpää, +17 astetta, joten asunto viilenee mukavasti yön aikana eikä nukkuminen ole niin tuskaista. Lämmintähän ennusteet lupaavat koko loppuviikoksi, mutta yli 30 asteen lukemia ei tällä hetkellä ole tiedossa.

Äsken ikkunasta kuului oikein lupaava bassojyrinä, joten jos nyt saataisiin edes vähän niitä pilvenreunoja tänne päin, kiitos. Sadetta onneksi tulee.

maanantaina, heinäkuuta 12, 2010

Huh hellettä osa 2

En ole sulanut vielä helteessä, vaikka itse epäilinkin jo niin. Olimme DI:n ja siskon kanssa viikonlopun (tosin vähän typistetyn sellaisen) Nukarilla. Lämmintä sitä riitti sielläkin, mutta jotenkin nuo helteet aina sietää vähän paremmin maalla kuin kaupungissa. Ehkä siksi, että talo on toistaiseksi pysynyt mukavan viileänä. Eilen kyllä alkoi tuntua pieni lämpötilaero pohjoisen huoneiden ja etelän suuntaan olevan tuvan välillä. Toivottavasti se ei ole kuitenkaan nouseva trendi, koska mummun terveyden kannalta olisi parempi, että talo pysyisi viileähkönä.

Lauantaina pääsin taas pöristelemään nurmikonleikkurilla. En ole sitä hommaa tehnyt järin monta kertaa ja tällä kertaa olin päässyt unohtamaan, miten jäykkä sen ohjaus on. Huolimatta siitä, että ajolinjani ovat mitä ovat (tällä kertaa kuitenkin kuvittelen leikanneeni enimmän osan ruohosta enkä vain talloneeni sitä koneella), mutta en minä silti saanut siihen juuri enempää aikaa menemään kuin siskokaan, joka tekee samaa hommaa liki viikottain. Sisko ajaa pihan kuulemma tunnissa, minulta meni suunnilleen tunti ja kymmenen minuuttia.

Paarman vihulaiset pörisivät pääni ympärillä koko leikkuutouhun ajan, mutta ihme kyllä en saanut silloin yhtään osumaa. Yksi osuma tuli sen sijaan sunnuntaina, kun kävin vähän kävelyllä. Pohkeeseen onnistui joku häijyläinen nasauttamaan. Onneksi sain siihen melko nopeasti hydrokortisonivoidetta päälle, ettei siitä ole toistaiseksi kehittynyt kaikkien paarmanpuremien äitiä. Joskus sopivasti sattuessaan paarmanpuremista kehittyy sellaisia teevadin kokoisia, kivikovia, punaisia ja tulikuumia paukamia. Enkä yhtään liioittele. En sanottavasti siis pidä paarmoista. Ja nythän niitä riittää! Sisko sanoi tehneensä kasvimaatöitä ainoastaan aamuisin, kun on viileää ja saa olla rauhassa. 8-9 aikaan aamulla kuitenkin alkaa olla jo sen verran lämmintä, että paarmat lähtevät liikkeelle ja sitten ei voi tehdä mitään muuta kuin huitoa. Mustikatkin alkaisivat olla jo kypsännäköisiä, mutta toistaiseksi emme lähteneet metikköön niitä metsästämään.

VR:n uuden junakaluston paras puoli on ilmastointi! Sekä lauantaiaamun että sunnuntai-iltapivän matkoille sattui ilmastoidut paikallisjunat Riihimäki-Jokela-välillä. IC:issähän on ilmastointi aina. Mutta oli ihan juhlaa nousta eilenkin Jokelasta junaan kun oli ensin kymmenen minuuttia pasteeraillut siinä Jokelan likimain varjottomalla kakkoslaiturilla ja sitten sai nousta vilpoiseen junaan, jossa oli vielä tilaakin sen verran että saattoi valita istumapaikan varjon puolelta.

Viikonlopun paras puoli oli kuitenkin "pikkuleijona". Siskolla on hoidossa kaverinsa kissa kun tämä on ulkomailla ja sisko oli ottanut tämän hurmurin viikonlopuksi mukaan Nukarille. Se on ihan sisäkissa, joten ulkoilun kanssa ei ollut ongelmia. Ja aivan ihana se oli! Sellainen hienoturkkinen, rapsuteltava juttelija. Iski taas kissakuume, voi voi.

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010

Huh hellettä

Täksi päiväksi lupailtiin sadetta ja viileämpää ilmaa noin muutenkin, joten päätin lähteä kaupungille. Piti käydä kampaajalla ja hoidella muutama ostos. Ostokset tuli tehtyä ja kampaajallekin pääsin. Nyt tuli tukasta kyllä tosi lyhyt, taitaa melkein DI:llä olla pidempi. Ja raitojakin vähän laitettiin. Sopiva kesä-look siis!

No, sade loppui melkein heti kun ulos pääsin eikä muutenkaan voida puhua kovin viileästä säästä. Lämmintä oli, vaikkei ehkä ihan niin paljon kuin tässä muutamana edellisenä päivänä, mutta se kosteus! Taisin sitten juoda vähän huonosti päivällä tai migreeni on iskemässä, kun nyt illasta tuntuu päätä vähän jomottavan ja muutenkin on sellainen pläärgh-olo. Kello on varttia vaille 9 illalla ja olisin ihan kypsä jo nukkumaan. Ehkä taidakin mennä.

lauantaina, heinäkuuta 03, 2010

Mainosten uhri

En yleensä katso tv:tä juuri lainkaan, mutta jotenkin viime aikoina on tullut katsottua vähän enemmän. Tai sitten muuten vain olen osunut tulilinjalle mainoskatkojen aikana. Elin pitkän aikaa ihan auvoisessa tietämättömyydessä, mutta jotenkin nyt nuo mainokset hyökkäävät silmille ja tajuntaan kuin yleinen syyttäjä. Eikä suinkaan missään positiivisessa mielessä.

Tällä hetkellä telkkarissa pyörivistä mainoksista ehkä eniten ärsyttää joku asianpesuaineen mainos, jossa astiat puhuvat tiskikoneessa ennen tiskaamisen alkua (sic) ja pikkukuppi on pettynyt kun sen päälle pannaan joku toinen astia, joka, miten upeaa, tulee puhtaaksi vaikka alla onkin toinen kippo. Siis oikeasti, astianpesuaineita ostavat pääasiassa aikuiset ja heille on tehty näin lapsellinen mainos! Idiootteinako mainostajat pitävät asiakkaitaan, vai missä on vika?

Puhumattakan siitä Actimelia suosittelevasta ravitsemusterapeutista. Voi olla että Actimel parantaa joidenkin vastustuskykyä, mutta minulla se vain sekoittaa mahan eikä vähennä flunssia tippaakaan. Eikä minulla ole laktoosi-intoleranssia, että ripuloisin sen takia.
Tai just äsken telkkarista kuulunut mainos siitä, kuinka on kehitetty ruisleipä, joka on ihan kuin vaalea leipä. Mitä järkeä? Jos haluaa ruisleipää, ostaa varmaankin ruisleipää. Tai jos haluaa vaaleata leipää, haluaa ehkä sitä vaaleata leipää eikä ruisleipää, joka on kuin vaaleata leipää.
Entäs sitten tämä GB-kermajäätelön mainos, jossa lehmät saavat tarpeeksi ruohosta ja lähtevät metsään syömään marjoja ja sitten maidosta tulee punaista, josta tehdään marjajäätelöä. Oi hemmetti, mitä tuubaa! Niistä Vitalinea-naisista en halua edes puhua tai siitä mainoksesta, jossa jääkaapissa ammui lehmä, kun oli niin hyvää jogurttia. Minulle kasvaa näppylöitä.
Puhumattakaan niistä kymmenistä ja sadoista närästyslääkemainoksista. Jos kahvi tai grilliherkut närästää, olisikohan syytä jättää kahvi tai grilliherkut pois tai ainakin vähemmälle eikä suinkaan nappailla rennieitä pitkin päivää? Ja kaikki kosmetiikkamainokset, jossa luvataan asioita, jotka on saatu aikaiseksi lähinnä Photoshopilla.

Suurin osa mainoksista on typeriä, ärsyttäviä tai naurettavia, vain harva mainos on edes hauska. Fiksuja mainoksia en muista nähneeni pitkään aikaan. Kai niillä tyhmillä mainoksilla sitten jotain saavutetaan, kun niitä noin ahkerasti tehdään. Eivät kai kaikki mainosihmiset voi olla idiootteja, eiväthän?

Päätin joskus aikoja sitten, että jos näen jossain ärsyttävän mainoksen, yritän painaa tuotteen mieleeni ja ehdottomasti olla ostamatta sitä itselleni. Hyvä periaate, mutta siinä on vain yksi ongelma: en voisi ostaa oikeastaan mitään ikinä. Niin kuin kävi kännykkäoperaattorin kanssa. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että ainakaan Saunalahtea en ota ikinä. Sen "mistä näitä senttejä tulee"-mainokset ottavat niin pahasti kupoliin. Tosin Elisankin mainokset ovat yhtä tuskaa, DNA:sta nyt puhumattakaan. Eikä Sonera ("juuri sellainen liittymä kuin sinä haluat" = ei maksuja, rajattomat puhelut ja datat, en valitettavasti onnistunut saamaan tällaista liittymää vaikka juuri sen olisin halunnutkin) tai Tele Finlandkaan voi kovin älykkäillä mainoksilla kehuskella, joten en oikeastaan voisi ottaa mitään.
Jokin liittymä kuitenkin on pakko olla ja vaihdoin Sonerani Saunalahteen kun vaihdoin puhelinta. Ihan hyvä, edullinen ja kuuluu Nukarilla, mutta kyllä joka kerta hävettää kun näkee telkkarista näitä sentti-mainoksia. Jonain kauniina päivänä kyllä menen vielä vaihtamaan sen johonkin muuhun. Ei niitä mainoksia kestä vanha vihtahousukaan tietäen, että on vielä itse asiakas.
Ja täytyy sen verran reklamoida Saunalahden suuntaan, että senttiäkään ei ole sieltä tänne herunut, mainoksista huolimatta. Kyllä Saunis on joka kuukausi pitänyt itsensä saamapuolella rahojen suhteen...