maanantaina, heinäkuuta 12, 2010

Huh hellettä osa 2

En ole sulanut vielä helteessä, vaikka itse epäilinkin jo niin. Olimme DI:n ja siskon kanssa viikonlopun (tosin vähän typistetyn sellaisen) Nukarilla. Lämmintä sitä riitti sielläkin, mutta jotenkin nuo helteet aina sietää vähän paremmin maalla kuin kaupungissa. Ehkä siksi, että talo on toistaiseksi pysynyt mukavan viileänä. Eilen kyllä alkoi tuntua pieni lämpötilaero pohjoisen huoneiden ja etelän suuntaan olevan tuvan välillä. Toivottavasti se ei ole kuitenkaan nouseva trendi, koska mummun terveyden kannalta olisi parempi, että talo pysyisi viileähkönä.

Lauantaina pääsin taas pöristelemään nurmikonleikkurilla. En ole sitä hommaa tehnyt järin monta kertaa ja tällä kertaa olin päässyt unohtamaan, miten jäykkä sen ohjaus on. Huolimatta siitä, että ajolinjani ovat mitä ovat (tällä kertaa kuitenkin kuvittelen leikanneeni enimmän osan ruohosta enkä vain talloneeni sitä koneella), mutta en minä silti saanut siihen juuri enempää aikaa menemään kuin siskokaan, joka tekee samaa hommaa liki viikottain. Sisko ajaa pihan kuulemma tunnissa, minulta meni suunnilleen tunti ja kymmenen minuuttia.

Paarman vihulaiset pörisivät pääni ympärillä koko leikkuutouhun ajan, mutta ihme kyllä en saanut silloin yhtään osumaa. Yksi osuma tuli sen sijaan sunnuntaina, kun kävin vähän kävelyllä. Pohkeeseen onnistui joku häijyläinen nasauttamaan. Onneksi sain siihen melko nopeasti hydrokortisonivoidetta päälle, ettei siitä ole toistaiseksi kehittynyt kaikkien paarmanpuremien äitiä. Joskus sopivasti sattuessaan paarmanpuremista kehittyy sellaisia teevadin kokoisia, kivikovia, punaisia ja tulikuumia paukamia. Enkä yhtään liioittele. En sanottavasti siis pidä paarmoista. Ja nythän niitä riittää! Sisko sanoi tehneensä kasvimaatöitä ainoastaan aamuisin, kun on viileää ja saa olla rauhassa. 8-9 aikaan aamulla kuitenkin alkaa olla jo sen verran lämmintä, että paarmat lähtevät liikkeelle ja sitten ei voi tehdä mitään muuta kuin huitoa. Mustikatkin alkaisivat olla jo kypsännäköisiä, mutta toistaiseksi emme lähteneet metikköön niitä metsästämään.

VR:n uuden junakaluston paras puoli on ilmastointi! Sekä lauantaiaamun että sunnuntai-iltapivän matkoille sattui ilmastoidut paikallisjunat Riihimäki-Jokela-välillä. IC:issähän on ilmastointi aina. Mutta oli ihan juhlaa nousta eilenkin Jokelasta junaan kun oli ensin kymmenen minuuttia pasteeraillut siinä Jokelan likimain varjottomalla kakkoslaiturilla ja sitten sai nousta vilpoiseen junaan, jossa oli vielä tilaakin sen verran että saattoi valita istumapaikan varjon puolelta.

Viikonlopun paras puoli oli kuitenkin "pikkuleijona". Siskolla on hoidossa kaverinsa kissa kun tämä on ulkomailla ja sisko oli ottanut tämän hurmurin viikonlopuksi mukaan Nukarille. Se on ihan sisäkissa, joten ulkoilun kanssa ei ollut ongelmia. Ja aivan ihana se oli! Sellainen hienoturkkinen, rapsuteltava juttelija. Iski taas kissakuume, voi voi.

Ei kommentteja: