tiistaina, elokuuta 31, 2010

Hännittely ja selittely

Minulla napsahtaa joka kerta päässä, kun näen tai kuulen eläimestä, olkoon nyt vaikka miten rakas lemmikki ja perheenjäsen tahansa, käytettävän pronominia "hän". Lienevätkö kyseiset ihmiset olleet äidinkielentunneilla nurkassa vai pelanneet matopeliä, mutta "hän" viittaa ihmiseen ja kaikista muista kuin ihmisistä käytetään pronominia "se".
Ymmärrän kyllä hyvin, että monelle ihmiselle lemmikki on oma rakas persoonansa, monin verroin tärkeämpi kuin moni puolituttu ihminen, tuntemattomista nyt puhumattakaan. Niin meillekin, se on lemmikkien tehtävä. Silti "hän" särähtää korvaan, se kuulostaa lapselliselta ja teennäiseltä. Usein ihmisistäkin tulee varsinkin puhekielessä käytettyä "se"-pronominia ja "hän"-sanan käyttö kirjoitetussa tekstissä vaikuttaa jäykältä ja viralliselta. Lemmikin "hännittely" kuulostaa vielä kymmenen kertaa pahemmalta eikä se vain ole järkevää.
Se, että lemmikki on "se", ei tarkoita sitä, etteikö se silti voisi olla arvostettu lemmikki, rakas ja huolehdittu. Pysyttäisiin kielellisestikin oikeammilla linjoilla, mitä vastaan tuskin kellään voi olla mitään.
Ikävä kyllä moni ajattelee toisin ja päässäni napsahtelee usein.

Mutta jotenkin sen nyt vielä ymmärtää, jos lemmikistään käyttää pronominia "hän". Täysin yli ymmärryksen menee se, että huonekasveistakin puhutaan sanalla "hän"! Tajuaisin jotenkin, jos kyse olisi huumorisivustosta, mutta kun tämä kyseinen sivusto on ihan vakavasti otettava blogi...

maanantaina, elokuuta 30, 2010

Impertinence

Vanhoista koirista ja uusista tempuista on perinteisesti heitelty ilmaan epäilyksiä, mutta minä en katso itseäni vielä niin vanhaksi, etteikö uusi oppi tarttuisi selkärankaan ainakin pitkällisellä harjoittelulla. Enemmänkin on epäilyttänyt koulutuksen puute...
Lopetin pianotunnit viimeisen lukiovuoden jouluun eli 1997. Senkin jälkeen olen kyllä soittanut pianoa, ajoin ahkerastikin, kun vain olen ollut pianon ääressä. Mutta uusia kappaleita en ole uskaltanut/jaksanut/halunnut alkaa työstää. Paitsi ehkä Nurmijärvi-valssin, jonka säestys ja melodiakin ovat vallan yksinkertaisia, etten edes oikein laske sitä opetteluksi.

Nyt kuitenkin olen käynyt kirjastolla soittamassa melko säännöllisesti pari kertaa viikossa. Enkä ole vain tyytynyt verestämään vanhaa ohjelmistoani vaan otin viime viikolla harjoittelun alle aivan uppo-oudon kappaleen, Händelin Impertinencen! Ei mikään monimutkainen, mutta mielestäni kaunis. Ja jostain helpostahan se on aloitettava. Kyseinen kappale löytyy nuottikokoelmasta, jonka saimme siskon kanssa joululahjaksi. Kokoelmassa on kaksi suht paksua kirjaa täynnä klassisia pianosävellyksiä, joten ei minulta materiaali lopu kesken tuon Impertinencenkään jälkeen, jos vain intoa riittää.

perjantaina, elokuuta 27, 2010

Kirjatoukka

DI katsoo aina vähän kieroon kun minä tulen kirjastosta. Muut ihmiset kantavat kirjastosta romaaneja luettavaksi, minä kahlaan läpi tietokirjoja ja se on kuulemma outoa. Ei minusta. En oikein osaa etsiä romaaneja luettavaksi, romaaneja on niin miljoonia enkä tunne kuin vain satunnaisia kirjailijoita, joten voisin ihan yhtä hyvin napata summamutikassa hyllystä jonkin kirjan ja toivoa, että se on hyvä. Harvoin käy niin hyvä tuuri. Niinpä tyydyn usein lukemaan niitä hyviksi havaittuja kirjoja uudestaan ja uudestaan.

Tietokirjoissa ei ole tätä ongelmaa. Ne on jaoteltu hyllyihin aihepiireittäin ja monesta näkee jo pelkästä sisällysluettelosta mitä se pitää sisällään. Ja voi, kiinnostavia aiheita on vaikka miten paljon! Historia, aivan erityisesti historia. Puutarha. Hevoset ja eläintiede yleensä. Fysiikka ja kosmologia. Ruokakulttuuri.
Tällä hetkellä lukemisen alla on David Nicollen "The Normans", ohut kirjanen, jonka lukeminen kuitenkin on aika hidasta. En oikein osaa eritellä, mikä siitä niin hankalan tekee.
Sitä ennen luin Jonathan Clementsin "A Brief History on the Vikings", joka on aivan loistava kirja. Olen lukenut viikingeistä muutaman kirjan aiemminkin, mutta tämä on ollut ylivoimaisesti paras. Sen kirjan innoittamana kaivoin kirjahyllystäni luettavaksi Utrion romaanit Vaskilintu ja Tuulihaukka, joista sitten päädyin tuohon The Normans-kirjaan.

Normannien lisäksi luen nyt myös yleistietokirjaa "Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat", jota tosin en lue kannesta kanteen vaan vain ne kohdat, jotka ovat kiinnostavia. Esimerkiksi käärmeet saavat minun puolestani olla. Lukemattomien kirjojen pinossa odottavat Hawkingin Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa ja Al-Khalilin Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita, jotka olen molemmat lukenut joskus jo aiemmin, mutta ajattelin palata niihin uudemman kerran. Lisäksi on yksiruusukirja, jonka voisi ottaa selailtavaksi vaikka heti ja yksi Venäjän ruokakulttuurista kertova kirja.

torstaina, elokuuta 26, 2010

Iltalenkki

DI oli eilen myöhään kaupungilla työasioiden takia ja yhdeksän aikaan illalla tuli tekstiviesti: "Pitäiskö vielä lähteä kiertämään Suolijärvi?" Hieraisin vähän silmiäni, mitähän se nyt oikein, kello on aika paljon ja ulkonakin alkaa vähitellen pimentyä. Mutta mikäs siinä, laitoin viestiä takaisin että mennään vain.
DI tuli pian kotiin ja vaihtoi vaatteet, joten lähdimme kiertämään järveä. Metsässä varsinkin alkoi olla jo hämärää, sillä pienellä, rantaa kiertävällä polulla ei näet ole valaistusta. Alkumatkasta meni vielä ihan hyvin, mutta järven "pitkällä sivulla" alkoi olla jo haastavaa kulkea, koska polku on paikoin kivikkoinen ja juurakkoinen. Pohjoispään suon kohdalta siirryimme valaistulle lenkkipolulle.

Vaan oli kylllä ihan hienoa tehdä tuollainen iltalenkki. Ilma oli raikasta päivän sateen jälkeen ja viileätä. Hämärässä metsässä on tunnelmaa ja varsinkin kun loppulenkistä alkoi täysikuu vähän paistella puiden lomaan. Joka puolella on ihan hiljaista, ei hyttysiä eikä tiettävästi hirvikärpäsiäkään. Järvi on ihan tyyni ja siihen heijastuu metsä ja pilvet...

Tässä alkutilanne Suolijärven rannassa.

tiistaina, elokuuta 24, 2010

Ruokajuttuja

Ne lauantaina keitetyt ravut syötiin siis sunnuntaina perunasalaatin ja patongin kera. Rapujen keittäminen oli onnistunut lopultakin ihan hyvin ja ravut maistuivat hyviltä. Niitä oli kuitenkin enemmän kuin oli tilattu (ja maksettu), DI oli 30 pyytänyt, noin 30 toimitettiin mutta lopulta niitä oli 36 rapua. Eli 18 per naama, siinäpä sitä olikin askartelemista!
Ihan hyviä ne ravut olivat, ei siinä mitään, mutta se työ niiden perkaamiseksi! Kun oli tarpeeksi monta rapua suolistanut, oppi jonkinlaisen tekniikan saksien ja selkäpanssarin avaamiseen, mutta pyrstön kanssa oli taistelua loppuun asti. Siihen ei tuntunut oikein löytyvät minkäänlaista fiksua konstia.
Sormista on edelleen iho riekaleina. Ei rikki vaan riekaleina tuosta ihon pinnasta, on nirhamaa, palkeenkieltä ja pistosta. Onnistuin minä saamaan rapuveitsellä yhden haavankin, onneksi oli kuitenkin ihan pieni vain. Suolaisten rapujen käsittely haava sormessa on kuitenkin kirvelevää touhua, voin kertoa!
Lopputuloksena voin kyllä sanoa, ettei ole rapu ihmisravinnoksi tarkoitettu...

Elämäni ensimmäistä kertaa tein myös perunasalaattia. Se oli alunperin DI:n idea, mutta jotenkin sen salaatin tekeminen valui minulle. Olinkin kyllä löytänyt netistä hyvän ohjeen, Pastanjauhajien sitruunaisen perunasalaatin. Voin suositella, oli helppoa ja hyvää! Tosin jätimme nuo rosepippurit pois, kun ei meillä niitä ollut.

Tänään oli sitten lasagnen vuoro. Lasagnehan on jo vanha bravuurini, jota kuitenkin olen tehnyt ylivoimaisesti useimmin Nukarilla käydessäni. Onhan se kohtuullisen suuritöinen, mutta kun harvoin kokkaa niin kai sitä voi vähän vaivaakin nähdä?
Tänään oli vuorossa kuitenkin kasvis-pinaatti-vuohenjuusto-lasagne. Olimme löytäneet Stockmannilta tuoretta pinaattia viikonloppuna ja mieleen pälkähtikin, että jos tekisin kasvislasagnea. DI suositteli pinaatin kylkeen vuohenjuustoa. Tavalliseen juustokastikkeeseen laitoin perinteisen Polarin/Oltermannin sijaan italialaista Pecorinoa, jota sitäkin löytyi Stockalta. Mitään lihaa siihen ei tullut, lihakastike korvattiin ihan vain tomaattimurskalla, johon oli sekoitettu hieman suolaa, pippuria ja yrttejä.
Vuokan pohjalle tuli ensin kerros tomaattimurskaa, sitten levyjä, sitten taas tomaattimurskaa ja juustokastiketta. Sitten taas levyjä ja niiden päälle ensin pinaattia, ihan sinällään, en keittänyt tai tehnyt niille mitään muutakaan. Pinaatin päälle laitoin ohuiksi siivuiksi leikattua vuohenjuustoa. Sitten levyjä, tomaattimurskaa, juustokastiketta, levyjä, juustokastiketta ja koko komeuden päälle vielä vähän juustoraastetta. Tämä ei sitten ole mikään kevytlasagne, sekä vuohenjuustossa että Pecorinossa on taatusti rasvaa niin että verisuonet huutaa hoosiannaa... Mutta hyvää se lasagne tuntuu olevan!

sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Kadonnutta nuoruutta etsimässä

DI oli käynyt perjantai-iltana ihan vain katsomassa uudehkoa baaria nimeltä Minibaari (Aleksanterinkadulla, Cafe Europan lähellä) ja kotiin tullessaan kehui sitä hyväksi drinkkibaariksi. Päätimme eilen lähteä katsastamaan sen kaksin ja samalla testaamaan, miten pojilta onnistuvat alkoholittomat drinkit sekalaisilla toiveilla, kuten alkoholiton Pina Colada. Ja onnistuivathan ne! Hinnatkin olivat vielä kohtuulliset. Tänne täytyy mennä uudestaankin ja suosittelen kyllä ihan lämpimästi kaikille, jotka haluavat muutakin kuin sitä perinteistä hanaolutta. Sai sitäkin, mutta siinä häviäisi koko baarin idea...

Sorruin drinkkilistaa katsoessani tilaamaan myös yhden alkoholidrinkinkin. Sen nimi oli Himalaja ja siinä oli minttuviinaa, jotain pehmisjäätelön tyyppistä ja suklaakastiketta. Siinä siemailtiin DI:n kanssa viimeisiä drinkkejämme ja mietittiin että mitäs sitten. Minä sanoin varovasti, että mahtaisikohan DI:tä saada yökerhoon mukaan. No mikä jottei, kuului vastaus. Menimme Tabuun, missä minä en ole aiemmin käynyt ja DI:kin joskus kauan sitten, sanoi sen laajentuneen viime kerrasta.

Tabussa soitettiin just täydellistä bilemusiikkia, kunnon jytää ja joskus seassa soi myös vanhoja helmiä, kuten Bailando tai Barbie Girl. Tabun dj saa meiltä täydet kymmenen pistettä musiikkivalinnoistaan. Senhän arvaa, että minä ja DI hypimme lattialla kuin villi-ihmiset. Niin kyllä, myös DI. Siitä ehkä poikkeuksellinen mies, että hän tosiaan lähtee vapaaehtoisesti tanssimaan eikä lähde lattialta parin kappaleen jälkeen pois. Ja todellakin tanssii, ei vain hillu kaljamuki kourassa vähän musiikin tahtiin. Helmen olen löytänyt.
Alkuillasta, yhdentoista aikaan Tabussa oli aika vähän porukkaa ja tanssilattialla oli tilaa. Eipä siellä myöhemminkään illasta oikein tungosta ollut, tuntui vähän siltä, että porukka kävi lattialla tanssimassa vain ne hittibiisit ja kun dj soitti jotain omia remixejään tai muuta ei-niin-tunnettua musiikkia, ei tanssilattia enää kiinnostanut. Paitsi meitä, olimme Tabussa lopulta vain reilun pari tuntia ja siitä ajasta ylivoimaisesti suurimman osan tanssimassa. Kiesus että siinä tuli KUUMA!

Ja voi että meillä oli hauskaa! Se, että olimme aika usein DI:n kanssa lattialla kaksistaan tai että muu porukka oli 10 vuotta nuorempaa ei haitannut tahtia yhtään. Ikävä kyllä olin päättänyt kotoa lähtiessä hienostella ja laittanut jalkaan korkeakantaiset kengät, joten kun lähdimme Tabusta kohti Koskikadun taksitolppaa yhden jälkeen, päkiöihin sattui kamalasti. Ihme ettei sitä tanssiessa huomannut oikeastaan yhtään... Kotonakin vaapuin vielä kuin lonkkapuoli ankka, mutta nyt aamulla päkiät ovat aika tuskattomat. Vähän tuntuu, että on jotain tehnyt, muttei ollenkaan niin paha kuin joskus samanlaisen illan jälkeen. Ilmeisesti ne Clarksin kengät eivät sitten ole ihan toivottomat jalassa, vaikka korkoa on lähemmäs 10 senttiä.

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Eläinrääkkääjät

Harrastimme tänään eläinrääkkäystä. DI oli eilisiltana ollut yhteydessä tuttuunsa, joka ilmeisesti ravustaa Näsijärvellä ja tilasi 20-30 rapua. Ravut tuotiin tänään ja saimme ihan oikeat rapuveitsetkin lainaan samaiselta kaverilta. Täyden palvelun raputoimitus siis!
Meistä ei kumpikaan ole aiemmin keittänyt rapuja, joten ensimmäiseksi piti internetistä luntata ohjeistusta. Hesarin rapukeitto-ohje osoittautui riittävän helppotajuiseksi, tosin emme käyttäneet ihan noin reilusti suolaa kuin ohjeessa neuvottiin. Tosin meillä saattoi olla vettäkin vähemmän. Keitimme ravut kahdessa erässä, kun suurin kattilamme vetää vain 5 litraa.
Olimme saaneet ohjeet elävien rapujen käsittelyyn: sitä täytyy tarttua kiinni selkäpanssarista, niin se ei saa napattua saksilla sormista, joka kuulemma sattuu. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on rapu laskettava alustalle, jolloin se helpommin päästää irti. Emme joutuneet tätä kakkoskikkaa kokeilemaan, koska yksikään rapunen ei saanut minua napsaistua saksillaan vaikka minä pääasiallisena rapujenkäsittelijänä toiminkin.
Ohjeissa mainittu mahdollisimman nopea jäähdyttäminen on kyllä vähän kysymysmerkki, koska eivät ne kylmällä vedellä täytetyssä vesialtaassakaan niin kovin vauhdikkaasti jäähtyneet, vaikka veden seassa oli jäitä ja vaihdoimme vettä kylmään usein. Saa siis nähdä, miten niiden on käynyt.

Huomenna on siis tiedossa rapupäivällinen.

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Syyllinen on kuollut, etsikää joku toinen syntipukiksi

Olen seuraillut tiedotusvälineistä viime viikonloppuna Enossa sattuneen kuolonkolarin tutkintaa. Kysehän oli siis tapauksesta, jossa puutavararekka ajoi päätietä ja sivutieltä, kolmion takaa paukautti henkilöauto eteen. Jälki oli jäätävää, heti kättelyssä 5 kuollutta ja kuudes, henkilöauton kuljettaja kuoli myöhemmin sairaalassa. Rekalle tai rekkakuskille ei käynyt mitään.

Luulisi tämän nyt olevan selvä tapaus: kellä on väistämisvelvollisuus, se väistäköön. Vielä noin vuosi sitten autokoulussa opetettiin, että se kärkikolmio tarkoittaa väistämisvelvollisuutta. En tiedä onko laki nyt muuttunut sittemmin, koska tässä on alettu leipoa rekkakuskista syyllistä!

Rekalla on ollut HS:n mukaan lievästi ylipainoa päällä ja mahdollisesti se on ajanut lievää ylinopeutta, mutta jälkimmäistä ei ole vielä varmistettu. Ylikuormaa on kuitenkin ollut 5% sallitusta kuormasta eli reilu 3000 kiloa 60 tuhannen kilon kokonaiskuormasta.

Tämän perusteella nyt rekkakuskia epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuudesta kuolemantuottamuksesta! Oikeasti! Siis todella saat kääntyä kolmion takaa rekan eteen ja jos kuolet, niin rekkakuskia epäillään kuolemantuottamuksesta. Okei, rekalla on ollut ylikuormaa ja ehkä se on ajanut ylinopeutta, mutta vähäisimmänkään järjen mukaan rekkakuskille pitäisi antaa siis sakot niistä ja vain niistä rikkeistä, ylikuormasta ja mahdollisesta ylinopeudesta. Totta jumaliste ei nämä asiat ole vaikuttaneet siihen että henkilöauto on ajanut kolmion takaa eteen.

Mikä ihme siinä onkin, että kaikkeen täytyy aina löytyä syyllinen. Mietin vain, että jos olisikin sattunut niin ikävästi, että rekkakuskikin olisi menehtynyt, niin kenet sitten olisi leivottu syylliseksi? Eikö vain voida tunnustaa, että se syyllinen istui siinä henkilöauton ratin takana ja on nyt kuollut, mutta silti syyllinen vaikkei kuolleista saa pahaa puhuakaan. Ei ole kyllä reilua tämä.

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Tampere Air Show

DI on puhunut jo kauan siitä, että kiinnostaisi mennä katsomaan Tampere Air Show'ta. Olen myötäillyt, mikä ettei, varmasti ihan kivaa olisi mennä katsomaan, vaikkei minulla ollut harmainta aavistustakaan, mikä juttu se oikein on.
No, se Air Show oli nyt viikonloppuna ja sateen uhan takia jätimme lauantain väliin, mutta eilen olimme siellä. Olin yllättynyt: TKL tarjosi non-stop-kuljetuksen keskustasta ja Pirkkahallilta (missä oli viralliset parkkipaikat) lentokentälle ja takaisin. Ja ne jonot bussiin, mitä puolilta päivinkin oli keskustorilla odottamassa bussia... Tämähän taitaa olla vähän isompikin tapahtuma!
En tosiaan olisi osannut odottaa niin suurta ja hienoa tapahtumaa mitä tuo lopulta olikaan. Siellähän oli vaikka mitä, purjelentoesitys, taitolentoa, puolustusvoimatkin esittelivät sekä kalustoaan että esityksiä, oli laskuvarjojääkäreitä ja helikoptereita ja vaikka mitä. Ja olipa paikalla Yhdysvaltain ilmavoimistakin joitain koneita. Puhumattakaan muusta markkinatohinasta: ruokateltoista, metrilakuista ja sen semmoisista. Ihmisiä oli paikalla todella paljon.

DI oli saanut isältään lainaan isomman putken kameraan ja hän onnistuikin ottamaan sillä useita loistavia kuvia lentokoneista. Itse jouduin lähtemään pois kesken päivän, harmi kyllä, koska päänsärkyni ylitti sietokyvyn rajat. Se oli kyllä ihan hyvä juttu, klo 16 ei ollut vielä poislähtijöitä kovinkaan paljon ja pääsin helposti bussilla pois lentokentältä. DI sanoi olleensa aivan loppuun asti paikan päällä ja sen jälkeen oli bussipysäkille tolkuttomat jonot. Hän oli lopulta tullut erään ystävänsä kyydissä pois sieltä.

tiistaina, elokuuta 10, 2010

Parvekesalaatit

Tänä vuonna en saanut keväällä kylvettyä parvekelaatikoihin mitään ihmeellistä. Itse asiassa meni aika myöhään ennen kuin sain hankittua edes multapusseja niitä varten. Niinpä päätimme DI:n kanssa mennä siitä mistä aita on matalin ja kaataa sittenkin aita mukanamme: istutimme parvekelaatikkoon ruukkusalaatteja, joita olimme ostaneet kaupasta ja käyttäneet. Niinpä parvekelaatikossamme on tänä vuonna kasvanut villirukolaa, romayne-salaattia, jääsalaattia ja jotain punertavalehtistä tammenlehväsalaatin näköistä, en muista enää mitä se oli.

Alkukesästä salaattisatoa saatiin vallan mukavasti, mutta ajan mittaan kaikki muuttuivat melko kitkeriksi maultaan. Rukolan kukkimista ei voinut estää. Kukkiminen kuulemma pilaa salaatin maun ja yritinkin aluksi nyppiä kukannuppuja pois, mutta luovutin kun totesin, että niitä tulee jatkuvasti ja niin salavihkaa etten edes huomaa. Niin rukola sai kukkia. Siinä on kauniit, kirkkaankeltaiset kukat, jotka tuoksuvat hyvälle. Tulee aika paljon rypsi mieleen ja kaalinsukuinenhan rukola on, siinä missä rypsikin. Leikkasin nyt rupsahtaneet kukkavarret pois, vaikka kyllä ajattelin että olisikohan niistä saanut kerättyä itämiskelpoisia siemeniä jossain vaiheessa...

Nyt myös romayne-salaatti yrittää nähtävästi tehdä jotain kukkavarren tynkää. Se pääsi kuivahtamaan pahasti helteiden aikaan ja kaikki sen lehdet lakastuivat, mutta niin vain niiden seasta tunkee nyt jotain kukkavarren tapaista. Annan senkin kukkia rauhassa, katsotaan minkänäköinen kukka sillä on.
Kuivumisesta puheenollen, meillä ei tuo kastelu ole aina ollut niin juuri tarkkaa ja salaatit ovat joskus päässeet kuivumaan ihan perusteellisesti. Villirukolasta ei saa henkeä pois millään tai ei ainakaan kastelematta jättämisellä. Se punertavalehtinen salaatti on sitkeähenkinen myös, se näyttää joskus ihan lyytistyneeltä, mutta piristyy mistä tahansa kuolemantilasta kun saa taas vähän vettä. Jääsalaatit pysyvät hyvin terhakkaita kuivuudesta huolimatta. Pahiten lehtiään on lakastuttanut se romayne-salaatti.

Miten mainostaa uutta blogia oikein?

Kun on perustanut uuden blogin, jossa haukutaan (muita?) muotibloggareita, miten sille saa parhaiten maksimimäärän huomiota ja kävijöitä? No sillä, että kirjoittaa Paras Aika Vuodesta-blogiin nimettömän kommentin, jossa kysellään etteikö tämän blogin pitäjää pelota että päätyy haukkumablogiin. PAV-blogissa käy päivittäin satoja, ellei ehkä tuhansiakin kävijöitä ja kyseinen haukkumablogi löytyy helposti Googlella, joten yleisövirta on taattu ainakin vähän aikaa.
Näin se blogimaailma toimii...

maanantaina, elokuuta 09, 2010

Salamointia Hervannassa

Eilisiltana, ennen puolta yötä havahduin tietokoneen äärestä siihen, että ikkunasta kuuluu kumeata jyrinää, taas kerran. DI meni parvekkeelle katsomaan ja huusi minut sinne nopeasti. Itäisellä taivaalla välkkyi ja välähteli niin komeasti. Harmi kyllä naapuritalo oli blokkaamassa enimpiä näkymiä, joten kiskoimme pikavauhtia vaatteet päälle ja nappasimme toiseen kainaloon sateenvarjot ja toiseen kamerat. Menimme parkkipaikalle kuvaamaan, siitä oli suhteellisen hyvä näkymä itään päin ja näimme komean elosalama-show'n. Onnistuin saamaan joitain komeitakin välähdyksiä videoitua, vaikka tekniikka ei kovin kummoista pienessä digipokkarissa olekaan.
Kaiuttimia ei kannata panna päälle, videolla kuuluu ainoastaan tuulen kohinaa. En harmi kyllä saanut yhdellekään videolle ukkosen jyrinää, se oli lopultakin aika kaukaista kuminaa ja tuuli varmaan peitti sen alleen.

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Sirpaleita

Jostain ihme syystä tässä viime päivinä on tullut selailtua netin eri sääpalveluita aika tiuhaan läpi. Suosikkejani ovat seuraavat:
- Ilmatieteenlaitos Tampere
- Ilmatieteenlaitos: helteen tukaluus-taulukko
- Ilmatieteenlaitoksen sadetutka
- Foreca Tampere
- Forecan sadetutka
- Hervannan säätietoja
- Kopteri.netin salamatutka
- FLC:n ukkostutka
- Saa.aina.fi:n salamakartta
- HS:n lämpötilaennuste

No, eilen jossain vaiheessa satuin selailemaan noita salamatutkia läpi ja totesin DI:lle jotakin tällaista:
"Kopterin mukaan täällä pitäis ukkostaa. FLC:n mukaan täällä saattaisi ukkostaa. Ja sit tän viimeisen mukaan täällä pitäisi kans ukkos-"
"BURUM-BURUM!" kuului ikkunasta.
Todellakin ukkonen alkoi rynniä Hervannan päälle lännestä päin ja täällä oli ihan kunnollinen ukonilma. Hurja tuuli, rankkaa sadetta, miltei jatkuvaa salamointia ja komeat jyrinät päälle. Katselimme sitä DI:n kanssa parvekkeelta. Sittemmin pilvi siirtyi esittämään salamointi-show'ta pohjoisen suuntaan, näimme useita todella komeita salamoita makuuhuoneen ikkunasta.

Ja nyt on taas tulossa Baltian alueelta lisää ukkosia. Näyttäisi pahemman kerran siltä, että menevät Nukarin päältä. Aina saa olla vähän pelko persiissä, jos sinne osuu rajuja ukkosia, että hajoaako jotain vai tapahtuuko jotain pahempaa. Mummu ei välttämättä aina näet kuule ukkosta ja vaikka hän öiksi ottaakin kaiken mahdollisen irti pistokkeista, ei sitä voi tehdä esim. pakastimelle.

----
DI on taas tänä viikonloppuna kunnostautunut kokkaamisessa. Eilen oli tarjolla siikaa, riisiä, jotain kuulemma omasta päästä sävellettyä kastiketta ja muutama leivitetty, paistettu jättikatkaravun pyrstö. Valmiiksi maustettu siika ja paistamattomat mutta leivitetyt ravunpyrstöt olivat kotoisin Kauppahallin kalatiskiltä, mikä se nyt on nimeltään, Nygren kai. Luultavasti Tampereen paras kalakauppa, ehkä myös ainoa, mutta viikolla sieltä, kuten Kauppahallin muiltakin tiskeiltä ei oikein tahdo löytyä mitään ihmeellistä. Erikoisuudet varataan lauantaiksi, kai silloin on eniten asiakkaitakin liikkeellä.
Joka tapauksessa ravunpyrstöt olivat herkullisia, siika samoin ja DI oli onnistunut kastikkeenkin kanssa mainiosti.

Tänään oli tarjolla villisikaa käärittynä serranonkinkkuun, siihen lisänä yrttimaustettu riisi ja Simolan villisikatilan sivuilta napattu vallattoman villisian kastike (löytyy kun skrollaa vähän alaspäin). Kastike oli huippuhyvää eikä lihassakaan valittamista ollut.
Tuo serranonkinkku on DI:n ikioma vinkki. Siihen on hyvä kääriä erilaisia lihoja, paistaa kinkku kiinni ja sitten panna lihat kypsymään uuniin. Serranonkinkku säilyttää mehukkuuden. Serranonkinkku on osoittautunut kuulemma paremmaksi kuin pekoni, se pysyy paremmin kiinni lihan pinnassa eikä repsota kuten pekoni helposti tekee.

Kokkaava mies on kova sana.

keskiviikkona, elokuuta 04, 2010

Kirja-leffa

Äärimmäisen harvoin kirjasta tehty elokuva on parempi kuin kirja itse. Tästä faktasta on vain muutamia poikkeuksia kun taas seikan vahvistavat niin monet kirja-leffa-parit. Aiemmin tässä blogissa olen vaahdonnut Tuulen Viemää-elokuvasta ja siitä, miten se kirja on niiiin paljon parempi kuin leffa, joka oikeastaan on ihan surkea.
Poikkeuksia tähän ovat toistaiseksi olleet enimmäkseen Sormusten Herra-elokuvatrilogia. En koskaan jaksanut lukea Tolkienin kirjaa enempää kuin puoleen väliin ja senkin vähän väkisin, mutta elokuvien katselu ei ole ollut mitään pakkopullaa joten minusta ne leffat ovat kirjaa parempia.
Geishan muistelmat- kirja sekä -elokuva ovat molemmat hyviä, erilaisia mutta hyviä enkä osaa päättää, kumpi lopulta on parempi. Pidän kovasti molemmista. Tosin kirjasta on sanottava se, että suomenkielinen käännös (sain sen vihdoin hankittua itselleni) ei ole kovin kummoinen, en pidä siitä, mutta englanniksi se on loistava.
Harry Potterit olen kaikki lukenut läpi ja nähnyt kaikki toistaiseksi julkaistut elokuvatkin ja suhtaudun molempiin melko neutraalisti. Kirjat ovat ihan kivoja, en minä mikään fani ole. Leffat ovat myös aika kivoja, mutten minä niitäkään erityisesti fanita. Molemmissa on edelleen nelososa (Goblet of Fire) paras.

Mutta eilen tuli katsottua kyllä todellinen rimanalitus. DI oli saanut veljeltään lainaksi Arn Tempelriddaren-tupla-dvd-boksin ja katsoimme sen eilisiltana. Ensimmäisen osanhan me kävimme katsomassa leffateatterissa ja se oli minusta kohtuullisen hyvä. Kohtuullisen hyvä se oli eilenkin, kun katsoimme sen. Mutta se toinen osa! Aivan järkyttävän huono! Elokuvasta oli jätetty niin paljon tärkeitä asioita pois ja oikaistu niin paljon asioita, että siitä ei lopulta ollut jäljellä oikeastaan mitään kirjan varsinaisesta juonesta. Voi olla, että elokuva olisi ihan hyvä elokuva jos ei ole lukenut kirjoja etukäteen, mutta nyt minulla ja DI:llä meni suurin osa elokuvasta voihkimiseen ja päänpyörittelyyn.

Tehkää itsellenne palvelus: lukekaa kirjasarja, mutta unohtakaa elokuvat sen jälkeen.

tiistaina, elokuuta 03, 2010

Työvyö

Viime viikonlopun touhuissa kävi selväksi se, että pitäisi ostaa tai jos ei kaupasta saa, kehittää itse jonkinlainen työvyö. Siis vyö, johon voi kiinnittää kaikki tarpeelliset työvälineet, jotta ne ovat saatavilla silloinkin kun muissa vaatteissa ei ole taskuja tai ne ovat täynnä.
Siinä pitäisi olla pari suljettavaa taskua kameralle, kännykälle ja mahdollisesti avaimille. Sitten yksi avoin tasku nenäliinoja varten ja sellainen tasku johon saa tungettua näppylähanskat ja luultavasti vielä yksi tasku kaikkea pikkusälää varten. Ehkä muitakin taskuja työkaluille ja muutama lenkki myös, mihin voisi ripustaa esim. vasaran. Juomapullon köyttäminen voi olla jo vähän liikaa hienostelua. Ja ehdottomasti vyö, mitkään liivityyppiset ratkaisut eivät käy, koska niissä tulee kesällä kuuma. Tai ei tänä kesänä ainakaan olla kaivattu yhtään ylimääräistä kangaskerrosta.
Olisikohan tällaisia myynnissä jossain?

maanantaina, elokuuta 02, 2010

Ottakaa munanne ja käykää!

Varsinainen puuhaviikonloppu maalla on taas takana. Perjantai-ilta menikin vielä lököillessä, mutta lauantaina alkoi puuha heti aamusta. Kävimme hakemassa ruohonleikkurin, sisko leikkasi nurmikon tai ne muutamat kaulaansa kurkottaneet mitkä lienee maitikat mitä nurmikossa oli ja minä kyykin sen aikaa mustaherukkapensaassa. Mustaherukat olivat kuivasta hellekesästä huolimatta isohkoja, mutta ihan mahdottoman paljon niitä ei ollut. Liian tuuheissa pensaissa (olisi sittenkin pitänyt karsia niitä vieläkin kovemmalla kädellä silloin kevättalvella) eivät kaikki marjat olleet edes vielä kypsiä ja jossain vaiheessa saimme sitten ampiaisen kaveriksi sinne marjapuskiin. En tiedä miksi ne pörriäiset koko viikonlopun minua kiersivät, ei minulla pitänyt edes olla mitään mielenkiintoisen tuoksuista kosmetiikkaakaan. Ja varsinkin kun kotipuolessa suunnilleen ainoa päivittäisessä käytössä oleva kosmetiikka on deodorantti, jota aamulla sipaistaan kainaloon jos muistetaan.

Puuha jatkui mehunkeitolla ja punaherukoilla, yhteensä saimme pari maijallista marjoja, mutta ihan hirveästi varsinkaan pelkistä mustaherukoista ei mehua tullut. Kun seassa oli puolet punaista, mehuakin tuli vähän livakammin. Ehkä sitten kuivuus on kuivattanut marjojakin? Mutta on siinä nyt ensi talveksi flunssantappoainetta ainakin vähäksi aikaa. Iltasella kävin itse vielä kävelemässä ja kuvailemassa ja sisko veti hikilenkin. Saunan ja telkusta tulleen Geishan Muistelmat-elokuvan jälkeen kahdesta sängystä kuuluikin kops. Minua vielä väsytti valloilleen riehaantunut migreeni ja lääke.

Sunnuntai alkoi sillä, että noukin puoli litraa punaherukoita piirakkaa varten, jonka sisko taikoi netistä löytämänsä ohjeen avustuksella. Puolen päivän korvilla saapui sitten työvoimaa Jokelaan ja sitä kautta meille. Luvassa oli vesialtaan kunnostus. Sitähän suunniteltiin jo viikko sitten, mutta kun traktori ei suostunut tuolloin käynnistymään. Tällä kertaa se suostui käynnistymään, kunhan saatiin paikallistettua käynnistystä haittaava vika. Ei se sitä seikkaa poista, etteikö akku alkaisi olla jo finaalissa ja uusi onkin ostoslistalla, mutta tänä viikonloppuna nyt saatiin vanha hoppa vielä remmiin mukaan.

Talon pihalla on betoninen vesiallas kasteluvettä varten. Se lienee rakennettu samaan aikaan kuin uusi talokin eli 60-luvun lopulla. Kooltaan se on jotakuinkin 3,5*2,5 metriä ja syvyyttä on nykyisin reilu puoli metriä. Ongelmana altaan kanssa on ollut jo muutaman vuoden se, että se vuotaa. Kukaan ei oikein tiedä, että mistä, isäkin sitä ehti jo pohtia ja sitten se siirtyi meidän kiusaksi. Mitään selkeätä halkeamaa tai vuotokohtaa ei ole löytynyt, minkä voisi kätevästi paikata (vaikka ilmastointiteipillä...), joten oli keksittävä muu konsti. Konstiksi valikoitui suodatinkangas ja allaskumi.

Muuten ihan jees, mutta allaskumi ei kai sovellu ihan sellaisenaan tuollaisen neliskanttisen altaan tekemiseen, kun luiskan jyrkkyys sai ohjeen mukaan olla korkeintaan 45 astetta. Altaan reunoja oli siis loivennettava allaskumia varten. Sen takia altaan reunoja piti täyttää, ensin tiilillä, sitten kevytsoralla, sitten hiekoitussepelillä ja päällimmäiseksi tuli hyvä kerros hienoa hiekkaa. Kevytsoran ja hiekan hakemiseen me sitä traktoria niin tarvitsimme, niitä kun löytyi jo valmiiksi itseltä, muttei ihan pihapiiristä, niin ei siitä käsipelillä olisi mitään tullut, mutta etukuormaajalla kyllä. Mutta ei sitä hiekkaa voinut suoraan altaaseen kaataa traktorin kauhasta, vaan se lapioitiin ihan käsipelillä pressun päältä altaaseen.

Niin että hiki virtasi ja ruumiillista työtä sai tehdä ihan omiksi tarpeiksi, mutta saimme altaan täytettyä hyvin ja aseteltua sekä suodatinkankaat että allaskumin siihen päälle, joten se on nyt melkein valmis. Kangas ja muovi täytyy vielä ankkuroida reunoistaan maahan ja siistiä reunat muutenkin, mutta allas pitää nyt vettä. Sekä minä että sisko olemme niin tyytyväisiä viikonlopun tulokseen, minä ainakaan en olisi uskonut, että saamme sen tuolle mallille tänä viikonloppuna. Tosin sen altaan kimpussa huhki neljä ihmistä puolesta päivästä ilta-kahdeksaan, joten töitä tuli kyllä tehtyä, mutta nyt saa sataa ihan huoletta ja altaan pitäisi olla nyt vesitiivis!

Viestin otsikko viittaa siskon toteamaan, kun kaivoimme altaan reunustoja ja sieltä löytyi erinnäisiä ötököitä ja mm. kusiaispesä, josta paljastui kasa muurahaisenmunia. Rauha altaan reunustoilla on nyt mennyttä, joten olisi syytä ottaa munat matkaan ja lähteä jonnekin muualle...