tiistaina, elokuuta 31, 2010

Hännittely ja selittely

Minulla napsahtaa joka kerta päässä, kun näen tai kuulen eläimestä, olkoon nyt vaikka miten rakas lemmikki ja perheenjäsen tahansa, käytettävän pronominia "hän". Lienevätkö kyseiset ihmiset olleet äidinkielentunneilla nurkassa vai pelanneet matopeliä, mutta "hän" viittaa ihmiseen ja kaikista muista kuin ihmisistä käytetään pronominia "se".
Ymmärrän kyllä hyvin, että monelle ihmiselle lemmikki on oma rakas persoonansa, monin verroin tärkeämpi kuin moni puolituttu ihminen, tuntemattomista nyt puhumattakaan. Niin meillekin, se on lemmikkien tehtävä. Silti "hän" särähtää korvaan, se kuulostaa lapselliselta ja teennäiseltä. Usein ihmisistäkin tulee varsinkin puhekielessä käytettyä "se"-pronominia ja "hän"-sanan käyttö kirjoitetussa tekstissä vaikuttaa jäykältä ja viralliselta. Lemmikin "hännittely" kuulostaa vielä kymmenen kertaa pahemmalta eikä se vain ole järkevää.
Se, että lemmikki on "se", ei tarkoita sitä, etteikö se silti voisi olla arvostettu lemmikki, rakas ja huolehdittu. Pysyttäisiin kielellisestikin oikeammilla linjoilla, mitä vastaan tuskin kellään voi olla mitään.
Ikävä kyllä moni ajattelee toisin ja päässäni napsahtelee usein.

Mutta jotenkin sen nyt vielä ymmärtää, jos lemmikistään käyttää pronominia "hän". Täysin yli ymmärryksen menee se, että huonekasveistakin puhutaan sanalla "hän"! Tajuaisin jotenkin, jos kyse olisi huumorisivustosta, mutta kun tämä kyseinen sivusto on ihan vakavasti otettava blogi...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sama täällä,olemme molemmat samaa mieltä kanssasi.Naapurissakin puhutaan "hän"teki sitä,"hän" teki tätä ja on kyse koirasta.
Naapurisovun vuoksi on vain oltava hiljaa.
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Sehän on aivan yksinkertaista. Ne ihmiset, jotka käyttää koirastaan (tai muusta eläimestä) sanaa "hän", eivät pidä itseään ihmisenä, vaan alentavat itsensä eläimen tasolle. Mun mielestä se on pahasti järjen vastaista.
-M-