keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010

Leikattavaksi - ehkä

Kävin viime marraskuussa TAYSissa kuvauttamassa poskionteloni ja sitä seurasi maaliskuussa lääkärikäynti, jolloin minut määrättiin leikattavaksi. Hoitotakuun perusteella ei-kiireelliseen leikkaukseen pitäisi päästä puolen vuoden sisällä ja ylihuomenna tuosta lääkärikäynnistä on kulunut se tasan puoli vuotta. Olen ihmetellyt jo aikaisemmin, että mikä on kun ei kuulu sairaalasta kutsua eikä mitään.

Tongin eilen sekalaisten paperieni pinoa etsiäkseni jotain muuta, mutta käteen osui samalla myös tuon lääkärikäynnin kutsu ja siinä oli puhelinnumero kyseiselle osastolle. Päätinpä siis rimpauttaa ja kysyä että missä mennään. Minut ohjattiin jonohoitajan juttusille ja niinpä sain yllätyksekseni kuulla, että pääsisin jo heti ensi viikolla leikattavaksi, jos iltapäivän aika sopii. No sopiihan se ja alustavasti olenkin menossa ensi maanantaina sairaalaan! Olin perin juurin äimistynyt, näin nopeastiko se käykin?

Ihan varma tuo vielä ei ole, kiitos tämän räkätautini. Leikkaukseen mennessä ei saisi olla yskää eikä nuhaa. Minun nuha ja yskä ovat jo pois päin menossa, mutta riittääkö aika siihen, että toivun täysin, en tiedä. Lupasin soitella perjantaina ja katsotaan sitten viimeistään miten käy.

Nyt viimeistään alkaa sitten jännittää. Leikkaus ei sinänsä ole iso juttu, jos minut puoli neljän aikaan otetaan sairaalaan sisään, poispääsyä lupailtiin jo illaksi. DI varasikin jo tuon illan vapaaksi, saattaja kun pitää olla mukana. Paikallispuudutuksessa se tehdään, mutta aion kyllä pyytää jotain rauhoittavaa, jos se on mahdollista. Vihaan edelleen yli kaiken jo pelkästään ajatustakin siitä, että joku menee ronkkimaan minun nenääni. Yhh.

Vaan herää kyllä kysymys, että olisinko päässyt vielä joulunakaan leikattavaksi, jos en olisi soittanut sinne ja kysynyt...

Ei kommentteja: