maanantaina, syyskuuta 27, 2010

Sieniretkellä

Olimme koko lössi Nukarilla viikonlopun, sisko, DI ja minä. Syystöitä oli tiedossa kaikenlaisia, kuten kasvimaan siistiminen talvikuntoon, räystäiden puhdistus ja hautojen laitto. Siinä sivussa tuli käytyä myös sienimetsällä.

Lauantaiaamuna kävimme kiertelemässä ja katselemassa maisemia meidän pikkuisella lenkillä. Sieltä löytyi muutama kanttarelli, sen verran että päätimme napata ne talteen siskon lippalakkiin (ei meillä tietysti ollut mitään ämpäriä tai koria tai edes pussia mukana!) ja paistoimme ne ruuan lisukkeeksi niin että päästiin vähän sienten makuun. Tattien aika on jo ohitse. Karvarouskuja oli joka puolella varsin paljon, mutta kaikki niistä olivat jo vähän parhaat päivänsä nähneitä. Olisi pitänyt olla liikkeellä viime viikonloppuna, silloin olisi varmasti olleet metsät täynnä pikkuisia "karvalaukkuja". Sisko myös esitteli meille yhden löytämänsä kangasrouskun, joka on minulle uusi sienilaji.

Huolimatta siitä että karvarouskut ja kanttarellit ovat yli-ikäisiä ja suppilovahveroita ei todennäköisesti vielä ollut, lähdimme iltasella DI:n kanssa rämpimään ihan metsään sienien perässä. Toiveikkaina otimme mukaan pari pienehköä ämpäriä ja sieniveitsen. Karvarouskuja bongailimme taas, mutta suurin osa tsekkaamistani oli kovasti toukkaisiksi päässeitä. DI alkoi kuitenkin yhä enenevässä määrin huomautella, että tässä olisi näitä kangasrouskun näköisiä sieniä ja tässä ja tässä niitä vasta onkin. Pikapuhelu siskolle vakuutti meidät siitä, että ihan oikeita sieniä ne olivat ja päätin napata niitä kyytiin.
Siihen loppui sitten meidän eteneminen, koska niitä kangasrouskuja oli PALJON. Olisi saanut olla saavi mukana ja sekään ei olisi riittänyt vaikka olisin jättänyt kaikki toukkaiset yksilöt metsään. Kangasrousku ei ole erityisen toukkainen sieni, näin yhden ämpärillisen perusteella. Halkaisin ja tsekkasin melkein kaikki sienet metsässä ja jätin toukkaiset pois. Karkea näppituntuma oli se, että toukkaisten/puhtaiden sienien suhde oli noin 50/50. Toukkaisuus ei korreloinut sienen kokoon mitenkään erityisesti, löysin paljon isojakin sieniä jotka olivat aivan puhtaita ja toisaalta taas kaikki pienet sienet eivät olleet säästyneet madoilta. Ryöppäsimme saaliin ja laitoimme pakastimeen, tänä viikonloppuna ei ollut käyttöä kangasrouskuille.

Muutama pikkuinen suppilovahverokin löytyi, ilahduttavasti myös yhdestä uudesta paikasta (jonka toivottavasti muistan vielä myöhemminkin), mutta niiden aika ei ole ihan vielä. Muutaman viikon päästä voi olla ihan toinen tilanne jo.

DI oli mainio sienimetsäläinen, oppi tunnistamaan erittäin helposti sen kangasrouskun, karvarouskunkin hyvin suurella todennäköisyydellä, vain joidenkin vanhojen ja sateenhakkaamien kanssa tuli empimistä. Kanttarellinkin se tunnisti, mutta varmuuden vuoksi kysyi aina jokaisen vähänkään kellertävän sienen, että onko tämä nyt kanttarelli. Suppilovahvero sen sijaan osoittautui haastavaksi, mutta sitä se on varmasti ihan jokaiselle ja erityisesti tähän aikaan, kun niitä saisi etsiskellä sammaleen seasta suurennuslasin kanssa.

Hirvikärpäsiäkin oli, muttei riesaksi asti. Muutaman hirvarin kaivoimme kumpikin tukastamme, mutta se nyt on aika kesyä kun liikuimme tosiaan ihan metsässä ja sellaisilla seuduilla, missä hirviä takuulla on.

Ei kommentteja: