torstaina, lokakuuta 28, 2010

Kansalaispalkka?

Tämän päivän Hesarissa oli yleisönosastokirjoitus (pahoittelen etten muista kirjoittajan nimeä, jos joku tietää, vinkatkoon), joka koski kansalaispalkkaa eli perustuloa. Perustulossa on se jännä juttu, että Wikipedian mukaan 80-luvun lopulla sitä kannattivat sekä Keskusta että Kokoomus, nyt kumpikaan puolue ei halua edes puhua siitä (kummankin puolueen nuoret ovat kuitenkin olleet perustulon kannalla vielä 2000-luvulla).

Näin maalaisjärjellä (joo tiedän, se ei päde politiikassa) kansalaispalkka olisi vallan kätevä juttu. Se korvaisi opintotuen, toimeentulotuen, äitiyspäivärahan ja työttömyyskorvauksen melko lailla automaattisesti ja näiden tukien aiheuttamasta byrokratiasta voitaisiin luopua. Kelan opintotukikeskus muuttuisi virattomaksi ja Kelan virkailijamäärää voitaisiin varmasti pudottaa muutenkin. Sosiaalitoimistot eivät täyttyisi toimeentulotuen asiakkaista vaan sosiaalityöntekijät voisivat tehdä oikeasti sitä sosiaalityötä, muutakin kuin rahan jakamista tai jakamatta jättämistä.

Ehkäpä työllisyyskin paranisi, nyt ihmiset voisivat ottaa vastaan myös sitä pienipalkkaista työtä ilman pelkoa tukien menettämisestä. Osa-aikatyö kannattaisi sekä tekijälle että todennäköisesti myös teettäjälle. Tämä johtaisi ehkäpä verotulojen kasvuun.

Tuossa Wikipedian artikkelissa esitetyt vastaväitteet perustulolle ovat kaikki jokseenkin hataria. Nykyinen systeemi ei toimi, jos ainoa keino esimerkiksi mainittujen työhaluttomien nuorten, syrjäytyneiden ja mielenterveysongelmaisten tavoittamiseen ja auttamiseen on se, että laitetaan rahahanat kiinni. Sitähän se nykyisin on: jos et mene kouluun, et saa rahaa. Jos et mene tälle turhalle kurssille, et saa rahaa. Jos taas teet juuri niinkuin käsketään, saat juuri sen minimituen jolla elää nipin napin, kunnes tienaat vahingossa muutaman kympin ylimääräistä ja joudut palauttamaan tukia. Ei se ole muuta kuin simputusta.

Onko työnteko sitten itseisarvo yhteiskunnassa, siitä voidaan olla montaa mieltä nykyään. Luterilainen maailmankatsomus ei tietysti mitään muuta vaihtoehtoa tarjoakaan, luterilaisen elämän tarkoitus on tehdä töitä ja kärsiä, se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Sopivaa, koulutusta vastaavaa työtä ei kuitenkaan ole kaikille kaikkina aikoina, se on huomattu varmasti jo moneen kertaan, kumma että se pääsee aina unohtumaan. Kansalaispalkan turvin moni pitkäaikaistyötönkin voisi ehkä elää jossain määrin ihmismäistä elämää ilman että työvoimatoimisto tai sossu on koko ajan hönkimässä niskaan.

Virkamiehet tietysti pelkäävät työpaikkojensa puolesta, mutta eiköhän koulutetuille ihmisille luulisi aina töitä löytyvän...

Perkele, ei kai tässä joudu äänestämään Vihreitä?

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Nirskun narskun

DI kertoi eräänä päivänä tuossa jokin aika sitten, että olin narskutellut hampaitani yöllä. Kiva, kiva, sitä tässä nyt taas kaivattiinkin, hampaidennarskuttelusta on ollut sen verran harmia ettei olisi kiva sitä harrastaa. Lisäksi vanha purentakiskoni on jo todellakin vanha, en tiedä missä kunnossa se on ja toisaalta sen tekemisen jälkeen hampaisiin on tehty muutoksia, kuten poistettu yksi poskihammas. Sen istuvuus ei olisi siis enää täydellinen, mikä käsittääkseni on melko tärkeätä.

Eräs toinenkin bloggaaja kertoi joitain aikoja sitten tulleensa diagnosoiduksi hampaidennarskuttelijana, mutta purentakiskon sijaan hän saikin ohjeet purentalihasten jumppaan. Kun purentalihakset ovat rennot, ei niiden tee mieli narskutella öisinkään. Purentakiskohan ei estä narskuttelua, se vain suojaa hampaita narskuttelun haitoilta, koska silloin pureskelee sitä muovia, ei hampaitaan. Tosin kyllä se jossain määrin pyrkii auttamaan myös narskuttelun estämisessä, koska se ohjaa hampaita oikeaan asentoon toisiinsa nähden.

Koska nyt juuri ei ole varaa mennä hammaslääkärille, kysyin tältä toiselta bloggaajalta sitä purentalihasjumpan ohjetta ja sainkin sen sähköpostiini. Täytyy joskus kirjoitella se tänne blogiinkin, ehkä siitä olisi apua muillekin. En ole vielä jumppaa kokeillut, joten tuloksia en voi raportoida toistaiseksi.

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Sirpaleita

Syysloma sitten oli ja meni. Tänään oli jo taas ensimmäiset luennot ja huomenna jatkuu Demola-jutuilla. Mobiiliohjelmoinnin opettaja käyttää paljon Demolan opetustarjontaa hyväkseen, siellä ollaan oltu jo monena iltana luentojen sijasta.
Uudessa läppärissä toimii Qt Creator vain Ubuntun puolella ja sieltä pitäisi saada konffattua tasohiiren typerä napautus-toiminto hemmettiin.

Tuossa viikonloppuna DI taas kunnostautui ruuanlaiton saralla. Lauantaina oli tarjolla intialaistyylisiä kanapaloja nuudeleiden ja currykastikkeen kera, eilen se mies puolestaan väsäsi melkein koko päivän burgundinpataa. Viimeksi kun pataa oli, oli liha jäänyt kovaksi mutta tällä kertaa, kiitos kolmen tunnin hauduttamisen, liha oli oikein erinomaista. Ja pata oli muutenkin hyvää, vaikkei sitä voi oikein pikaruuaksi sanoa.

Minulla on menossa kirjoitusprojekti, jonka takia tämä blogi on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Ei, ei mitään sellaista, mitä todennäköisesti koskaan julkaisisin, mutta kunhan kirjoituttaa vain. Pitäisiköhän perustaa blogi noille kaikille keskeneräisille tarinanpätkille? Mahtaisikohan se kiinnostaa ketään?

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Laittautumista á la Sirpale

Syyslomalla kun tässä ollaan, niin se oli jo hyvin pitkällä iltapäivällä kun aloin laittautua illan Meego-miittiä varten. Silmämeikin teko sujui totutulla tavalla, kurkistan meikkipussiin katsoakseni mitä sieltä löytyy. Ei harmaata, ei tänään. Eikä sinistäkään. Ei tuota violettia settiäkään jaksa. Ja vihreätä on ollut jo niin monta kertaa. Mutta tuo nude/vaaleanpunainen/tummanruskea paletti voisi toimia, taas kerran. Eli suunnilleen sattumalta tuli arvottua silmämeikkiin tumma ruskea, vaalea ruskea ja vähän vaaleanpunaista sekaan. Ja sitten vaaleanpunertava huulikiilto.

Kun meikki on tehty, aletaan miettiä, mitä sitä voisi kiskoa päälleen. Ei taas tuttuun tapaan mitään ideaa. No, mustat housut, ei viitsi noita farkkuja laittaa nyt. Voisi harkita jakkua tai ääh, ei se ole mikään virallinen tilaisuus. Musta paitapusero on parempi. Ja sittenhän voisi tuon vaaleanpunaisen topin laittaa sinne alle. Ja ruskean vyön housuihin! Että olen fiksu, fiksu!
Kaulaan ja korviin vielä pronssinväriset korut ja huomaan, että kynsissä on ihan vääränvärinen lakka. Aikaa lähtöön vajaa 45 minuuttia, hyvin ehtii (niinpä...). No ainakin jos käyttää kuivattajaa, ehkä ehtii. Kynsiin vaaleanpunaista ja ruskeata, ou jea ja selviän ovesta ulos melkein tuhoamatta lakkapintaa.
Voin kyllä tunnustaa että aina ei käy näin hyvin, vaan meikki saattaa olla jotain ihan muuta väriä kuin vaatetus. Ja kynsilakka on melkein aina ihan jotain muuta kuin meikki JA vaatetus.

Kynsistä puheenollen, väittäisin että kynsinauhojen säännöllinen, miltei päivittäinen rasvaus tekee hyvää kynsille itselleenkin. Tai jostain kumman syystä kynteni ovat pysyneet jo pitkän aikaa varsin hyväkuntoisina. Ei lohkeilua eikä juuri liuskoittumistakaan. Eivät ne pitkät ole, en kovin pitkiä kynsiä haluakaan, mutta siistit ne ovat, kehtaa lakatakin. Teoriassa kynsinauhojen rasvaus pitää myös kynnen itsensä joustavana niin ettei se rapsahda rikki jokaisesta kosketuksesta. Näin luki jossain blogissa, en ole asiaan perehtynyt.

Rasvaamista lukuunottamatta kynsienhoitorutiinini ovat edelleen yhtä retuperällä kuin aina ennenkin. Kerran viikossa tai kahdessa, siinä vaiheessa kun värilakka on niin törkeännäköinen etten kestä sitä enää itsekään saan istutettua itseni sohvalle, poistettua vanhat lakat ja laitettua uudet. O.P.I:n Ridge Filler (vai Ridge Fuller?)-aluslakka on mainio ostos. Se nimensä mukaisesti tasoittaa kynnen pinnan tasaiseksi ja antaa värilakoille hyvän pohjan, mutta vaaleana ja mattapintaisena se kelpaa kynsilakaksi ihan sinälläänkin. Sen alla on Trindin kynnenkovettaja Nail Repair. Olen harkinnut monessa kosmetiikkablogissa hehkutettua O.P.I:n kynnenkovettajaa, joka kuulemma tekee ihmeitä, mutta toistaiseksi olen pärjännyt tuolla vanhalla, tutulla Trindillä. Eikä se O.P.I. halpaa tavaraa ole.

sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Homokeskustelu ja muuta hömppää

Kukaan ei ole varmasti voinut välttyä viime tiistai-iltana (12.10.10) esitetyltä Ylen homokeskustelulta ja sitä seuranneelta mediakohulta. Itse en nähnyt tarpeelliseksi katsoa kyseistä ohjelmaa alunperinkään enkä ole katsonut sitä myöhemminkään, vaikka se Yle Areenasta taitaa löytyäkin. Eikä minulla ole hirveästi sanottavaa koko kirkon kantaan homoista. Housuitta-blogissa sanottiin jo kaikki tarpeellinen.

Sen sijaan minua on aina ihmetyttänyt suuresti se, miksi raamatun perusteella nimenomaan homous kielletään. Raamatussahan kielletään ja käsketään aika monia muitakin asioita eikä niistä viitsitä niin tarkkaa lukua pitää! Mikä tekee homoudesta juuri sen THE SUUREN SYNNIN, jota ei voi hyväksyä?

Tässä esimerkiksi muutamia kivoja lainauksia.
1. Piet. 2:3: Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. (aika moni kristitty pitää näitä asioita sen verran tärkeitä että käyttää kultakoruja ja kaunistautuu muutenkin eikä kirkolla tunnu olevan mitään sitä vastaan)

Tit. 2:2: Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä. (kirkon läsnäoloa ei olla viimeaikaisissa alkoholipoliittisissa keskusteluissa juuri tullut huomanneeksi)

1. Kor. 6:15-16: Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (eikä kyllä prostituutiokeskustelussakaan...)

Jaak. 2:1: Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. (ei homoja, ei heteroita...)

Hepr. 13:5: Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. (ja monet uskovaiset ovat niin huolissaan kirkollisverojen menetyksestä)

2. Tim. 2:23-25: Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia (eikös tämä homokeskustelu nyt juuri ole sellainen kirkon mielestä typerä ja asiaton väittely, mutta piti sitten lähteä mukaan? Ja riitahan siitä sitten tulikin, kai)

1. Tim. 1:1-3: Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. (ei tätä varmaan ihan kaikkien pappien kohdalta ole todistettu?)

2. Tess. 3:6: Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, pysymään erossa jokaisesta veljestä, joka elää kurittomasti eikä seuraa antamiamme opetuksia. (eli kaikki kirkkoon kuuluvat sitten vain eristäytymään kirkkoon kuulumattomista. Tehkää niin, helpottaisi meitäkin)

Nämä pätkät sentäs olivat vielä Uudesta Testamentista, VT:ssä on jo huomattavasti rankempaa materiaalia, kuten vaikkapa 5. Moos. 15:1-3: "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin."

Kirkko siis suostuu tietääkseni siunaamaan avioliittoon turhamaisia, rikkaita, juoppoja, leskiä jne, mutteivät homoja. Se ei vain mene jakeluun. Kuten ei niin moni muukaan juttu.

*maanantaieditti*
Tämä sanoo selkeästi sen, mitä itse yritin haparoiden tuoda ulos. Ei ole yhtään morsianta tai sulhasta ajettu häistään pois sillä perusteella että on kertynyt muutamia (kymmeniä) kiloja ylimääräistä.
Tosin nythän joku isompi patu kirkon piiristä on ärähtänyt tuosta keskustelusta ja on sitä mieltä, että homoparien tulisi saada ehdottomasti siunaus avioliitolleen kirkossa, jos niin haluavat. Niin sitä pitää, on vain vähän myöhässä.

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Muistilappu: pesukone

Kun silloin tällöin pyyhkii pyykkikoneen päälle kertyneet pölyt, tahrat sun muut liat pois, on kone sen näköinen kuin se olisi aivan uusi!
Vielä kun saisi pyyhittyä sen myös kannen alta, ostettua sitruunahappojauhetta (saa kai apteekista?) ja pestyä sen sillä (lähde), niin olisi kiva. Nukkasihdin siivousta unohtamatta!

Minun pesukoneeni ei todellakaan ole aivan uusi. Ostin sen aika tasan kymmenen vuotta sitten, syksyllä 2000 kun Espoossa vietetyn kesän jälkeen muutin solukämppään Hervantaan. Kone oli halvemmanpuoleinen Whirlpool (olisikohan ollut jotain 1000 markkaa hinta tuolloin?), tilasin sen muistaakseni jostain postimyynnistä ja sain samalla hinnalla hieman kalliimman koneen, koska haluamani edullisempi malli oli loppunut. En tänäkään päivänä tiedä, mitä eroa näillä malleilla oli.
Ensimmäiset pari, kolme vuotta kone palveli kolmen tytön solussa kaikkien yhteisenä pesukoneena. Käyttöä siis riitti, aina ei pesuhuoneessa riittänyt tila pyykkitelineille. Sitten kone siirtyi Hatanpäälle ja korvasi siellä eksäni ostaman uudemman Candyn. Muutaman vuoden ajan se pesi siellä kahden hengen pyykit. Sitten reilu vuosi taas yksinasumista ja -pyykkäämistä ja nyt sillä peseskellään minun ja DI:n vaatteita.
Kolinaa se kone pitää lingotessa, voi johtua siitä että kansi taisi jossain monista muutoista vähän saada kipeätä ja kolisee nyt siis. Linkouskierroksia on 800, joka on ollut mielestäni ihan riittävä, vaikka jotkut sanovat että vähintään tuhat pitäisi olla. On nuo pyykit tuollakin hyvin kuivuneet. Ohjelmissa löytyy sopivasti valikoimaa, saa valittua hellävaraisen pesun ja ilman linkousta jos on tarvis. Puolikas pesu on hyvä silloin kun ei ole täyttä koneellista pyykkiä, mutta jotain pitäisi ehdottomasti saada pestyä.

Voin kyllä tunnustaa, että tuo pesukone on ollut ihan jokaisen markan väärti.

maanantaina, lokakuuta 11, 2010

Sirpaleita

Oltiinpa tuossa lauantai-iltana lähdössä DI:n kanssa kaupungille. Tarkoitus oli käydä jossain olutpaikassa ja sitten mennä drinkkibaariin. Naureskelin jo etukäteen, että noinkohan taas käy että sorrun yhteen alkoholidrinkkiin ja saan päähäni ehdottaa yökerhoa, varsinkin kun se Tabu oli niin kiva silloin viime kerralla No, Nordicin ja Konttorin kautta päädyimme tuonne Minibaariin, josta lähdimme yhden aikoihin pois.
Meidän oli tarkoitus mennä bussilla kotiin, mutta pysäkillä aloimme pohtia DI:n kanssa yöbussimaksuja ja sitä että onko meillä bussikorteilla rahaa sen verran että voidaan kuitata yömaksut siitä vai löytyykö käteistä. Minulla ei ollut käteistä, DI:llä ei ollut bussikortillaan rahaa, kuukausikortti vain, minulla ehkä olisi ollut kortilla joitain euroja rahaa ja DI:llä oli taskuissa ehkä yömaksun verran kolikoita. Ei siis kauhean varmaa tietoa yhtään mistään. Tällaisen tilanteen voi aina tietysti paikata sanomalla: "No jäädääks vielä vähäks aikaa keskustaan? Jos vaikka koitettais sinne Tabuun sisälle?"
Niin sitten teimme ja Tabuunkin pääsimme. Valitettavasti siellä vain oli tanssilattia aika täynnä ja tiivis tunnelma noin muutenkin. Vähän aikaa me siellä tanssimme, DI soitti tälläkin kertaa ihan mukiinmenevää musiikkia. Emme olleet tappiin asti, vaan lähdimme jo hyvissä ajoin taksilla sitten kotiin.

Totesin kotimatkalla, että DI on ihan täydellistä bileseuraa. Mies matkassa on aina kauhean kiva juttu ravintoloissa, pitää suht kaukana ne kaikkein humalaisimmatkin naisseuranhakijat, joille riittää pääasiassa se, että iskettävällä kohteella on noin kaksi jalkaa. Ja toisaalta DI on isketty jo aikoja sitten, ravintolassa ei tarvitse kuluttaa aikaansa ja tietysti illan parhaita kappaleita kutemiseen jossain syrjäisessä nurkassa. Naiskaverien kanssa joutuu yleensä joko juttelemaan tanssilattialla, mikä ei ole koskaan toimiva idea ja ravaamaan joka toisen biisin välissä vessassa tarkistamassa meikkiä. Vielä kun vain oikeasti olisi ollut vähemmän porukkaa, niin olisi ollut kauhean kiva.

Olimme me lauantaina tehneet muutakin kuin vain riehuneet Tampereen yössä. Kävimme päivällä Kauppahallissa ruokaostoksilla ja mukaan tarttui kuhafileitä ja suppilovahveroita sekä Sokoksen Alkosta niihin sopivaa valkoviiniä. Sunnuntain ateria koostuikin riisin lisäksi leivitetyistä kuhafileistä suppilovahverokastikkeessa. Se oli aivan käsittämättömän hyvää. Joko kuha on rakenteeltaan tuollaista hyvin mehevää tai sitten DI oli onnistunut paistamaan ne fileet juuri oikein, koska se kala oli loistavaa aavistuksen sitruunaisessa leivitteessään. Ja vaikka DI vähän vähätteli kastikettaan, sanoen sen olleen sellaista ihan "perussienikastiketta", se oli juuri täydellistä, koska siinä tosiaan maistuivat ne sienet eikä niiden makua peittänyt mikään muu. Ja valittu valkkarikin, Pfaffenheimin Pinot Gris sopi ruokaan erinomaisesti.
Kuhat söimme kaikki eilen, mutta tälle päivälle minulla on vielä säästössä riisiä ja sitä kastiketta.

Viikonlopun muut vapaat tunnit on tietysti käytetty läppärin säätämiseen. DI osioi kovalevyn uudestaan useampaan osaan ja yhteen partitioon asennettiin Ubuntu. Aluksi se näytti toimivan hyvin, mutta Ubuntun päivitysten jälkeisessä rebootissa koko vehje meni johonkin tilaan eikä käynnistänyt mitään. DI epäili, ilmeisen aiheellisesti että nuo uudet läppärit eivät tee ns. täyttä käynnistystä, nopeuden ja ehkä virransäästönkin takia eivät boottaa koko systeemiä täydellisesti vaan suorittavat vain jonkinlaisen nopean mutta epätäydellisen alasajon. Kone nimittäin alkoi toimia sen jälkeen kun olin irrottanut akun vähäksi aikaa. Toivottavasti jatkossa ei moista efektiä tule, mutta tiedänpähän ainakin mitä kokeilla ensimmäiseksi.
Ubuntu-puolelle pitäisi asentaa se Qt Creator, jota tarvitaan mobiiliohjelmoinnin tunnilla ja sitten jostain pitäisi keksiä jompaan kumpaan, joko Win 7:aan tai Ubuntuun järkevä ja helppo C++-kääntäjä. Käyttämäni Dev C++ ei ilmeisesti toimi Win 7:ssa ainakaan ilman nurinoita ja Linux-puolelle sitä ei ole tehty lainkaan. Tykkäisin kovasti siitä softasta, se on juuri niin helppo kuin vain voi olla. Ja myös nopea, joku Visual Studio boottaa itseään puoli vuorokautta, jos on vähänkin heikompitehoinen kone... Ubuntuun ainakin pitää asentaa G++ vai mikä se C++-kääntäjä oli, että saa sen Creatorin myös ajamaan tehdyt ohjelmat, joten jos kokeilisi opetella senkin käyttöä sitten.

Minulla oli tänään lääkäri, sen leikkauksen jälkitarkistus. Olin valvonut hyvin yöni, koska hermoilin tuota tarkistusta niin perusteellisesti. Pelkäsin näet että lääkäri menee taas tähystämään sitä nenää ja onteloita pidemmältäkin ja viimeksi samassa operaatiossa olin pyörtyä. Helpotus oli suunnaton kun lääkäri vain tsekkasi sieraimet nopeasti ja sanoi, että oikein siistejä ovat. Kystasta otetusta koepalastakin oli tulleet tulokset ja se osoittautui täysin hyvälaatuiseksi. Nyt siis toivotaan, että kun seuraavan kerran iskee lentsu, ei iske poskiontelotulehdus. Toivossa on hyvä elää, mutta oikeastaan enemmän toivon sitä, että säästyisin enimmiltä flunssiltakin.

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Uusi lelu!

Arvaattekos mitä? Tuossa vieressä itseään käynnistelee ihan tuliterä Asusin Notebook K52N-läppäri. Se vain oli tunnustettava, että vanha läppäri alkaa esitellä liikaa noita temppujaan ja uutta pitäisi saada. Kuin taikaiskusta tänään atk-liike Jimm's vietti avajaisiaan Tampereella ja avajaistarjouksessa oli kaiken muun lisäksi tuo mainittu läppäri hintaan 299€. Se oli DI:n mielestä sen verran pätevä tarjous, että kannattaisi lähteä katsomaan. Ja onhan "täysimittainen" läppäri aina eri juttu kuin miniläppäri.
Päätimme olla tehokkaita heti aamusta ja lähdimme jo kahdeksan tienoilla Hervannasta kohti keskustaa, vaikka liike aukeaisikin vasta kymmeneltä. Loistovalinta, sillä jo 8.45 oli Jimm'sin edessä pientä jononpoikasta ja liityimme sen jatkoksi. Olin jo huolissani, jos nuo kaikki edellä olevat haluaisivat oman läppärinsä, niin minulle ei riittäisi enää rajoitetusta erästä omaa. Jono vain kasvoi ja kasvoi taaksepäin mitä lähemmäs kello tuli kymmentä ja lopulta olin aika tyytyväinen, että olimme olleet niinkin aikaisin liikenteessä.
Kun ovet sitten aukesivat, pääsin pienen jonottelun jälkeen puikahtamaan sisälle ja nappasin kantoon heti kaksi läppäriä, joita onneksi oli vielä jäljellä. Toinen siis minulle, toinen menee DI:n firmaan testi- ja lainakoneeksi. Lisäksi matkaan tarttui eräälle tutulle Nokia 5230-puhelin hintaan 49€. Nämä läppärit, puhelimet ja 32-tuumainen taulutelevisio olivatkin ne tuotteet, jotka ensimmäisenä loppuivat ja kassajonossa pidin pyydystämääni läppäriä tiukasti sylissä.

Se nyt käynnisteli itseään tuossa, mutta en saa vielä oikein mitään erikoista tehtyä, koska en muista WLANin salasanaa enkä siten saa vempainta verkkoon. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi asentaa 320 gigan kovalevylle mukana tulleen Windows 7 Home Editionin lisäksi myös Ubuntu, jos se vaan jotenkin onnistuu.

torstaina, lokakuuta 07, 2010

"Tyttö, mikset koodaa"

Tässä pitkin syksyä on tippunut mediaan tietoja Teknologiateollisuuden teettämästä tutkimuksesta, jossa tongittiin nuorten tyttöjen suhtautumista it-alaan työpaikkana. No, tuloksethan eivät olleet mairittelevia. Tietotekniikka on tylsää, vaikeata, työelämää on vaikea yhdistää perheeseen, mutta kyllä se it-ala sopii tytöille, muille tytöille muttei vastaajalle itselleen. Keitä nämä muut tytöt sitten ovat, en tiedä. Kaikkein repäisevimmän otsikon aiheesta keksi Iltalehti: "Mieluummin patologina, kuin koneen ääressä". Luultavasti tuokin kyllä siis on napattu annetuista vastauksista.

Tänään Tietoviikko jatkoi myös aiheesta otsikolla: "Tyttö, mikset koodaa", jonka takia innostuin itsekin kirjoittamaan tämän blogitekstin.
Vaikeata, sanovat tytöt ohjelmoinnista ja lähtevät sitten lukemaan esimerkiksi terveydenhuoltoa lääkelaskujen viehättävään ja ah-niin-helppoon maailmaan, jossa kunnon möhläyksen hintana voi olla ihmishenki. Perheen sovittaminen ict-alan työelämään on hankalaa sekin, sanovat he myös ja tekevät vaikka juuri siellä hoiva-alalla vuorotyötä, kun heidän it-insinöörimies istuu toimistossa säännöllisesti klo 9-17, vaikka nyt joskus saattaakin käydä muutaman päivän tai viikon työmatkoilla jossain päin maailmaa.

Mielikuvat tietysti ovat mielikuvia ja niitä pitäisi pystyä jotenkin muuttamaan edes realistisempaan suuntaan, jos nyt ei suoranaisesti ruusuisemmiksi. It-alan työ, edes se ohjelmointi ei ole enää vuosiin ollut sitä, että superguru-koodarinörtti suljetaan pieneen komeroon, sinne heitetään pizza kerran päivässä, tilatankillinen energiajuomaa ja kahden kuukauden jälkeen saadaan ulos loistava ohjelmisto. Se on nykyisin tiimityötä, kommunikointia. Olin juuri tiistai-iltapäivällä Tamperetalossa ICT Pirkanmaa-tapahtumassa, jossa oli muutaman it-alan yrityksen edustajan paneelikeskustelu. He näkivät työntekijän tärkeimpinä ominaisuuksina juuri sen kommunikoinnin, pitää osata kommunikoida kollegan kanssa (joka ei aina ole suomalainen, hyvä englanninkielentaito mainittiin myös) ja tietyissä tehtävissä ja yrityksissä myös asiakkaan kanssa.

Syrjinnästä en osaa sanoa sitä enkä tätä. Itse en ole siihen törmännyt sen paremmin työ- kuin opiskeluelämässäkään. Itse asiassa melkein jopa päin vastoin, useampi kuin yksi opettaja meidän koulussa tuntuu olevan jotenkin erityisesti tuntosarvet pystyssä sen luennnon ainoan naisopiskelijan suuntaan. Ei tarvitse kuin vähän näyttää epäröivältä, apua tulee heti. Joo, syrjintäähän se on, muttei minun syrjintää.

Ensimmäiseen opiskeluvuoteen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, se on totta, mutta ei pelkästään naisopiskelijoihin vaan kaikkiin. Jos vanhat tilastot pitävät edelleen paikkaansa, ensimmäinen vuosi AMK:ssa on se, jonka aikana ja jälkeen katoaa eniten opiskelijoita. Luultavasti sama koskee myös muita tekniikan alan koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Ensimmäinen vuosi on helposti liian teoriapainotteinen, sinne on lykätty niitä kaikkia matikan ja fysiikan kursseja, samoin yleisopintoja ja tietokonetta hädin tuskin edes nähdään ensimmäisen syksyn aikana. Näin se oli silloin kun minä kouluni aloitin, mutta nyt homma on luultavasti ja toivottavasti muuttunut parempaan suuntaan.

Naisverkostoja ynnä muita tukijuttuja on yritetty vuosien varrella luoda, mutten tiedä onko niistä yksikään ottanut lopulta tuulta siipiensä alle. En tiedä olisiko sellaisista apua, ehkä hyvinkin olisi, mutta itse ole kyllä saanut tulla toimeen ihan omine nokkineni sekä opinnoissa että työelämässä. Ei hyvät naispuoliset kollegat kyllä koskaa ole haitaksi olleet, päinvastoin. Siksi olisikin kivaa saada edes vähän enemmän naisia tänne it-puolelle.

Ja loppuun vielä päivän huumoripläjäys.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Migreeninparannuskeinoja

Aikoja sitten listasin migreeninhoidon apukeinoja ja ne olivat lääkitys, lepo ja hyvä seura. Yksi unohtui: seksi. Kyllä, luitte ihan oikein. En tietenkään tarkoita että seksiä pitäisi harrastaa jos on migreenin takia suunnilleen kuolemaa tekemässä, mutta vähän lievemmässä vaiheessa se kyllä käy.
Tänään on ollut taas migreenipäivä ja tässä illalla tuntui siltä ettei särky hellitä, vaikka olin lääkkeetkin ottanut. Olo muutenkin oli vähän kehno, ei ollut niin kaukana etteikö olisi oksettanut. Jotenkin DI sai sitten houkuteltua minut makuuhuoneen puolelle ja särky katosi sitä myötä. Ei ole vielä toistaiseksi takaisinkaan tullut. Tiedä sitten mistä johtuu, endorfiineista vai siitä että kaikki veri ei pakkaudu päähän...

Tiedättekö muuten mitä on hamsteriseksi? Ei mitään eläimiinsekaantumiseen viittaavaa, älkää luulkokaan. Se on sitä mitä harrastetaan sen jälkeen kun pitkällisen lirkuttelun ja hellän painostuksen jälkeen mies suostuu hamsterin adoptointiin.
No, tiedättekö mitä on läppäriseksi? Ei, se ei ole sitä että seksin jälkeen juteltaisiin läppäreistä vaan sitä harrastetaan silloin kun mies on luvannut ostaa yhdistetyksi synttäri- ja joululahjaksi miniläppärin ja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aluksi kiikarissa oli Stockan hulluilla päivillä lauantaina myynnissä oleva Acerin mini hintaan 269€ tai jotain sinne päin, mutta teknisistä syistä katselemme myös Lenovon minejä.
Nimittäin nykyinen läppärini, jota käytän mobiiliohjelmoinnin tunneilla on vähän kenkkuileva vehje. Ubuntu on ihan ok, mutta läppärin rauta alkaa olla jo vanha ja aikansa elänyt, joten se aiheuttaa kaikenlaisia pikkuongelmia, kuten mm. WLAN-yhteyden katoamista ja uudelleenlöytyminen vaatii restartia sekä yleisen jumituksen, johon ei auttanut kuin virtanappi. Kun joutuu koneensa boottaamaan kahden tunnin aikana kaksi kertaa, käy mielessä että jos sitä jotain muuta ehkä jostain löytäisi...

Tietotekniikka-alan määritelmä: rauta on sitä mitä voit hakata lekalla. Softa on sitä mille voit vain kirota.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Sirpale kokkaa

Tämä on poikkeuksellinen postaus: kirjoitan ruuanlaitosta (minä tein!) ja vieläpä kuvien kera. Yrittäkää kestää.

Tarjolla oli sitruunaista perunasalaattia, jota oli täydennetty marinoiduilla katkaravuilla. Rapujen marinadissa oli myös sitruunamehua ja jotain Santa Marian Caribbean rubia (kuivamarinadia). Ne sopivat mainiosti yhteen sitruunalla maustetun perunasalaatin kanssa. Samaa salaattiahan teimme rapujuhliimme ja totesimme ohjeen sen verran toimivaksi, että panimme sen korvan taakse.


© KH
Sitten minä paistoin pinaattilettuja, ihan ensimmäistä kertaa eläissäni. Meillä on menossa joku ihme pinaattikausi, pinaattia on ollut lasagnessa (siitä se alkoikin) ja pizzassa ja nyt siis myös letuissa. Hyviä tuli vaikka itse sen sanonkin, ovatpahan vain niin täyttäviä, että pari lettua plus kasa salaattia riitti ihan hyvin lounaaksi.


© KH
Pinaattilettujen päälle vuoltiin pikkiriikkisen goudaa. Sopi aivan törkeän hyvin.


Eli tällainen annos.

lauantaina, lokakuuta 02, 2010

Väsy-väsy-väääsyyyy

Relert (kohtauslääke migreeniini) on muuten hyvä lääke, tehoaa ja niin edelleen, mutta väsyttää joskus ihan tuhottomasti. Varsinkin silloin kun sitä taas ottaa tauon jälkeen ensimmäisen kerran. Haukottelen kuin alligaattori ja parin tunnin päiväunet eivät haittaa millään tavoin nukahtamista illalla. Normaalisti jos nukun päivällä vähänkään, ei ole mitään toivoa saada illalla nukuttua ennen aamukahta tai -kolmea.

Mietiskelin tässä lääkehöyryissäni että mahtaisikohan Pepsistä olla apua tähän. Join vielä jonkin aikaa sitten tilatankillisen Pepsi Maxia viikossa, mutta olen vieroittanut itseni siitä. Niinpä huomasin että jos satunnaisesti juon Pepsiä vaikka vain puolen litran pullon iltapäivällä, menee yöunet. Erittäin tervetullut tieto aamukahdeksalta alkavia tunteja varten, varsinkin kun koulun kahviosta SAA Pepsiä. Mutta mahtaisikohan Pepsi auttaa tähän Relert-koomaankin, se täytyy vielä testata. Lääkekaappiin siis pullollinen Pepsiä hätätilanteita varten.