torstaina, lokakuuta 28, 2010

Kansalaispalkka?

Tämän päivän Hesarissa oli yleisönosastokirjoitus (pahoittelen etten muista kirjoittajan nimeä, jos joku tietää, vinkatkoon), joka koski kansalaispalkkaa eli perustuloa. Perustulossa on se jännä juttu, että Wikipedian mukaan 80-luvun lopulla sitä kannattivat sekä Keskusta että Kokoomus, nyt kumpikaan puolue ei halua edes puhua siitä (kummankin puolueen nuoret ovat kuitenkin olleet perustulon kannalla vielä 2000-luvulla).

Näin maalaisjärjellä (joo tiedän, se ei päde politiikassa) kansalaispalkka olisi vallan kätevä juttu. Se korvaisi opintotuen, toimeentulotuen, äitiyspäivärahan ja työttömyyskorvauksen melko lailla automaattisesti ja näiden tukien aiheuttamasta byrokratiasta voitaisiin luopua. Kelan opintotukikeskus muuttuisi virattomaksi ja Kelan virkailijamäärää voitaisiin varmasti pudottaa muutenkin. Sosiaalitoimistot eivät täyttyisi toimeentulotuen asiakkaista vaan sosiaalityöntekijät voisivat tehdä oikeasti sitä sosiaalityötä, muutakin kuin rahan jakamista tai jakamatta jättämistä.

Ehkäpä työllisyyskin paranisi, nyt ihmiset voisivat ottaa vastaan myös sitä pienipalkkaista työtä ilman pelkoa tukien menettämisestä. Osa-aikatyö kannattaisi sekä tekijälle että todennäköisesti myös teettäjälle. Tämä johtaisi ehkäpä verotulojen kasvuun.

Tuossa Wikipedian artikkelissa esitetyt vastaväitteet perustulolle ovat kaikki jokseenkin hataria. Nykyinen systeemi ei toimi, jos ainoa keino esimerkiksi mainittujen työhaluttomien nuorten, syrjäytyneiden ja mielenterveysongelmaisten tavoittamiseen ja auttamiseen on se, että laitetaan rahahanat kiinni. Sitähän se nykyisin on: jos et mene kouluun, et saa rahaa. Jos et mene tälle turhalle kurssille, et saa rahaa. Jos taas teet juuri niinkuin käsketään, saat juuri sen minimituen jolla elää nipin napin, kunnes tienaat vahingossa muutaman kympin ylimääräistä ja joudut palauttamaan tukia. Ei se ole muuta kuin simputusta.

Onko työnteko sitten itseisarvo yhteiskunnassa, siitä voidaan olla montaa mieltä nykyään. Luterilainen maailmankatsomus ei tietysti mitään muuta vaihtoehtoa tarjoakaan, luterilaisen elämän tarkoitus on tehdä töitä ja kärsiä, se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Sopivaa, koulutusta vastaavaa työtä ei kuitenkaan ole kaikille kaikkina aikoina, se on huomattu varmasti jo moneen kertaan, kumma että se pääsee aina unohtumaan. Kansalaispalkan turvin moni pitkäaikaistyötönkin voisi ehkä elää jossain määrin ihmismäistä elämää ilman että työvoimatoimisto tai sossu on koko ajan hönkimässä niskaan.

Virkamiehet tietysti pelkäävät työpaikkojensa puolesta, mutta eiköhän koulutetuille ihmisille luulisi aina töitä löytyvän...

Perkele, ei kai tässä joudu äänestämään Vihreitä?

Ei kommentteja: