tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Laittautumista á la Sirpale

Syyslomalla kun tässä ollaan, niin se oli jo hyvin pitkällä iltapäivällä kun aloin laittautua illan Meego-miittiä varten. Silmämeikin teko sujui totutulla tavalla, kurkistan meikkipussiin katsoakseni mitä sieltä löytyy. Ei harmaata, ei tänään. Eikä sinistäkään. Ei tuota violettia settiäkään jaksa. Ja vihreätä on ollut jo niin monta kertaa. Mutta tuo nude/vaaleanpunainen/tummanruskea paletti voisi toimia, taas kerran. Eli suunnilleen sattumalta tuli arvottua silmämeikkiin tumma ruskea, vaalea ruskea ja vähän vaaleanpunaista sekaan. Ja sitten vaaleanpunertava huulikiilto.

Kun meikki on tehty, aletaan miettiä, mitä sitä voisi kiskoa päälleen. Ei taas tuttuun tapaan mitään ideaa. No, mustat housut, ei viitsi noita farkkuja laittaa nyt. Voisi harkita jakkua tai ääh, ei se ole mikään virallinen tilaisuus. Musta paitapusero on parempi. Ja sittenhän voisi tuon vaaleanpunaisen topin laittaa sinne alle. Ja ruskean vyön housuihin! Että olen fiksu, fiksu!
Kaulaan ja korviin vielä pronssinväriset korut ja huomaan, että kynsissä on ihan vääränvärinen lakka. Aikaa lähtöön vajaa 45 minuuttia, hyvin ehtii (niinpä...). No ainakin jos käyttää kuivattajaa, ehkä ehtii. Kynsiin vaaleanpunaista ja ruskeata, ou jea ja selviän ovesta ulos melkein tuhoamatta lakkapintaa.
Voin kyllä tunnustaa että aina ei käy näin hyvin, vaan meikki saattaa olla jotain ihan muuta väriä kuin vaatetus. Ja kynsilakka on melkein aina ihan jotain muuta kuin meikki JA vaatetus.

Kynsistä puheenollen, väittäisin että kynsinauhojen säännöllinen, miltei päivittäinen rasvaus tekee hyvää kynsille itselleenkin. Tai jostain kumman syystä kynteni ovat pysyneet jo pitkän aikaa varsin hyväkuntoisina. Ei lohkeilua eikä juuri liuskoittumistakaan. Eivät ne pitkät ole, en kovin pitkiä kynsiä haluakaan, mutta siistit ne ovat, kehtaa lakatakin. Teoriassa kynsinauhojen rasvaus pitää myös kynnen itsensä joustavana niin ettei se rapsahda rikki jokaisesta kosketuksesta. Näin luki jossain blogissa, en ole asiaan perehtynyt.

Rasvaamista lukuunottamatta kynsienhoitorutiinini ovat edelleen yhtä retuperällä kuin aina ennenkin. Kerran viikossa tai kahdessa, siinä vaiheessa kun värilakka on niin törkeännäköinen etten kestä sitä enää itsekään saan istutettua itseni sohvalle, poistettua vanhat lakat ja laitettua uudet. O.P.I:n Ridge Filler (vai Ridge Fuller?)-aluslakka on mainio ostos. Se nimensä mukaisesti tasoittaa kynnen pinnan tasaiseksi ja antaa värilakoille hyvän pohjan, mutta vaaleana ja mattapintaisena se kelpaa kynsilakaksi ihan sinälläänkin. Sen alla on Trindin kynnenkovettaja Nail Repair. Olen harkinnut monessa kosmetiikkablogissa hehkutettua O.P.I:n kynnenkovettajaa, joka kuulemma tekee ihmeitä, mutta toistaiseksi olen pärjännyt tuolla vanhalla, tutulla Trindillä. Eikä se O.P.I. halpaa tavaraa ole.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Luin tuolta....Montaks kertaa oot kiipeillyt männyn kaarnaan pieniä reikiä???
-MUR-MUR-