torstaina, lokakuuta 07, 2010

"Tyttö, mikset koodaa"

Tässä pitkin syksyä on tippunut mediaan tietoja Teknologiateollisuuden teettämästä tutkimuksesta, jossa tongittiin nuorten tyttöjen suhtautumista it-alaan työpaikkana. No, tuloksethan eivät olleet mairittelevia. Tietotekniikka on tylsää, vaikeata, työelämää on vaikea yhdistää perheeseen, mutta kyllä se it-ala sopii tytöille, muille tytöille muttei vastaajalle itselleen. Keitä nämä muut tytöt sitten ovat, en tiedä. Kaikkein repäisevimmän otsikon aiheesta keksi Iltalehti: "Mieluummin patologina, kuin koneen ääressä". Luultavasti tuokin kyllä siis on napattu annetuista vastauksista.

Tänään Tietoviikko jatkoi myös aiheesta otsikolla: "Tyttö, mikset koodaa", jonka takia innostuin itsekin kirjoittamaan tämän blogitekstin.
Vaikeata, sanovat tytöt ohjelmoinnista ja lähtevät sitten lukemaan esimerkiksi terveydenhuoltoa lääkelaskujen viehättävään ja ah-niin-helppoon maailmaan, jossa kunnon möhläyksen hintana voi olla ihmishenki. Perheen sovittaminen ict-alan työelämään on hankalaa sekin, sanovat he myös ja tekevät vaikka juuri siellä hoiva-alalla vuorotyötä, kun heidän it-insinöörimies istuu toimistossa säännöllisesti klo 9-17, vaikka nyt joskus saattaakin käydä muutaman päivän tai viikon työmatkoilla jossain päin maailmaa.

Mielikuvat tietysti ovat mielikuvia ja niitä pitäisi pystyä jotenkin muuttamaan edes realistisempaan suuntaan, jos nyt ei suoranaisesti ruusuisemmiksi. It-alan työ, edes se ohjelmointi ei ole enää vuosiin ollut sitä, että superguru-koodarinörtti suljetaan pieneen komeroon, sinne heitetään pizza kerran päivässä, tilatankillinen energiajuomaa ja kahden kuukauden jälkeen saadaan ulos loistava ohjelmisto. Se on nykyisin tiimityötä, kommunikointia. Olin juuri tiistai-iltapäivällä Tamperetalossa ICT Pirkanmaa-tapahtumassa, jossa oli muutaman it-alan yrityksen edustajan paneelikeskustelu. He näkivät työntekijän tärkeimpinä ominaisuuksina juuri sen kommunikoinnin, pitää osata kommunikoida kollegan kanssa (joka ei aina ole suomalainen, hyvä englanninkielentaito mainittiin myös) ja tietyissä tehtävissä ja yrityksissä myös asiakkaan kanssa.

Syrjinnästä en osaa sanoa sitä enkä tätä. Itse en ole siihen törmännyt sen paremmin työ- kuin opiskeluelämässäkään. Itse asiassa melkein jopa päin vastoin, useampi kuin yksi opettaja meidän koulussa tuntuu olevan jotenkin erityisesti tuntosarvet pystyssä sen luennnon ainoan naisopiskelijan suuntaan. Ei tarvitse kuin vähän näyttää epäröivältä, apua tulee heti. Joo, syrjintäähän se on, muttei minun syrjintää.

Ensimmäiseen opiskeluvuoteen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, se on totta, mutta ei pelkästään naisopiskelijoihin vaan kaikkiin. Jos vanhat tilastot pitävät edelleen paikkaansa, ensimmäinen vuosi AMK:ssa on se, jonka aikana ja jälkeen katoaa eniten opiskelijoita. Luultavasti sama koskee myös muita tekniikan alan koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Ensimmäinen vuosi on helposti liian teoriapainotteinen, sinne on lykätty niitä kaikkia matikan ja fysiikan kursseja, samoin yleisopintoja ja tietokonetta hädin tuskin edes nähdään ensimmäisen syksyn aikana. Näin se oli silloin kun minä kouluni aloitin, mutta nyt homma on luultavasti ja toivottavasti muuttunut parempaan suuntaan.

Naisverkostoja ynnä muita tukijuttuja on yritetty vuosien varrella luoda, mutten tiedä onko niistä yksikään ottanut lopulta tuulta siipiensä alle. En tiedä olisiko sellaisista apua, ehkä hyvinkin olisi, mutta itse ole kyllä saanut tulla toimeen ihan omine nokkineni sekä opinnoissa että työelämässä. Ei hyvät naispuoliset kollegat kyllä koskaa ole haitaksi olleet, päinvastoin. Siksi olisikin kivaa saada edes vähän enemmän naisia tänne it-puolelle.

Ja loppuun vielä päivän huumoripläjäys.

Ei kommentteja: