lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Pakastekalaa

Rehellisesti sanoen en muista ihan heti sitä marraskuun loppua, jolloin ulkona olisi ihan oikeasti palellut. Perinteisesti se minun syntymäpäiväsääni on ollut se pohjalainen morsian: kylymä ja helevetir ruma ja vaikka marraskuussa olisi lunta satanutkin, ei yleensä ole sentään näin hyytävää ollut. -11 astetta plus pohjoisen suuntainen tuuli tuntuu Forecan mukaan -18 asteelta, minun nenälämpörilamittarini kyllä mittasi jo vähintään -25 astetta.

Kävimme nimittäin DI:n kanssa katsomassa kauppakeskus Duon jouluavajaisten ilotulituksen, joka oli ihan näyttävä vaikkakin lyhyt. Olisi kyllä voinut Hervannan keskustasta enimmät valot pimentää tulituksen ajaksi, mutta näki sen noinkin. Navakka tuuli puhalsi siihen parkkipaikan reunalle, missä DI:n kanssa seisoskelin ja oli pakko vetää talvitakin kaulus pystyyn. Onneksi talvitakissa on sellainen optio niille ilmoille kun korvaläpät eivät riitä. Sen verran napakoita tuulilukemia on ennustettu ensi viikollekin, että on pakko keksiä joku muu päänlämmityssysteemi.

Onneksi minulla sentään on kelpo varustus talven varalle. Kerrospukeutuminen on päivän sana. Viikollakin olen pukeutunut aluksi toppiin, sen päälle olen vetäissyt ohuen neuleen ja sen päälle joko paksumman neuleen tai fleecehupparin, josta sai kätevästi hupunkin päähän. Ankkuroin hupun paikoilleen vielä korvaläpillä. Tulos ei ollut maailman kaunein tai tyylikkäin, mutta lämpimänä pysyi. Sen lisäksi on tietysti vielä talvitakki, turkiskaulaliina ja äidin kutomat superarktiset lapaset.

En muistanut mainita lainkaan että maanantaina syntymäpäiväni kunniaksi DI teki ruokaa kotona. Yleensähän on ollut tapana käydä jossain ravintolassa, mutta tällä kertaa vietimme koti-illan. Ruokana oli leivitettyä kuhaa jokirapukastikkeessa. Sekä kuhan leivityksessä että kastikkeessa oli sitruunapippuria ja kastikkeessa vielä sitruunamehuakin, joten kun minä odottaessani jotain kermaisen pehmeätä maistoin kastiketta ensimmäisen kerran, alkuvaikutelma oli että tässä on nyt jotakin vikaa. Ei siinä kuitenkaan ollut vaan se oli ihan tarkoituksella sitruunaista ja tarvitseeko sanoa että jälleen kerran aivan loistavan hyvää. Jälkiruuaksi oli juustoja ja leffa.

Tänään jatkoimme kalalinjalla. DI oli käynyt viikolla lounaalla Marusekissa ja ehdotti että kävisimme siellä tänään syömässä, kun ei ole aikoihin käyty. No minä tietysti pompin innoissani: "Joo-joo-joo!" Maruseki on uusinut ruokalistaansa sitten viime käynnin (häpeäkseni en enää edes muista milloin se oli) ja nyt sieltä löytyy jonkin verran ihan uusia sushejakin. Voikala-nigiri oli uusi tulokas ja ankeriasnigirikin on luultavasti sellainen, jota itse en ole maistanut aikaisemmin, vaikka se on saattanut listalla ollakin. Modernien sushien listalta löytyi mm. spicy tuna, joka ei kyllä ainakaan meidän mittapuulla ollut erityisen mausteista. Voikalanigiri oli namia.
Ikävä kyllä misokeitto on käynyt läpi hinnankorotuksen. Kun alunperin Marusekiin tutustuin, misokeittokupillisen hinta oli 1€. Nyt se muutaman korotuksen jälkeen on jo 2,5€... No, edelleen se kyllä on hyvää.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa tässä mieleeni,että raa-an kalan syömisestä (johon sushienkin luulisin kuuluvan?) saattaa saada lapamadon,mikäli uskomme Akuutin tv-ohjelmaan ja miksi emme uskoisi,olihan siellä lääkärismies puhumassa.Joten tyttäret....
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Eikös tämä lapamato ole järvikalan ongelma, ei niinkään merikalojen, joista sushi tehdään? Lopetan sushin syömisen vasta sitten jos saan sen lapamadon, en yhtään aikaisemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä ole lapamatoa näkynyt. Olen ymmärtänyt, ettei sitä merikalasta saakaan. Ja on sushia muunlaistakin kuin raakaa kalaa sisältävää, joten turhaan varoittelet siellä.

-Rättis

Anonyymi kirjoitti...

Tarkistin tämän lapamato-asian tuolta Wikipediasta ja oikeassa ootte onneksi.Lapamadon voitte saada raa-asta hauesta,ahvenesta,kiiskestä ja mateesta.Merikaloista ei puhuttu mitään.
Onneksi yksi huoli vähemmän.
-MUR-MUR-