maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Viikonloppu takana

No niin, sitä on taas maanantai ja yksi viikonloppu on taas takana. Perjantaina oli tosiaan työhaastattelu Matinkylässä ja noin yleisesti ottaen se haastattelu tuntui menevän hyvin. Sehän ei tietysti vielä merkitse mitään. Myös se koetyö taisi sujua ainakin kohtalaisesti, siltä se tuntui vaikka ihan haastava se kyllä oli. Nähtäväksi siis jää, mitä sieltä tulee vastaukseksi ja missä vaiheessa.

Haastattelun päätyttyä siirsin itseni Tapiolaan siskon luo, mistä hain auton. Kello oli tuossa vaiheessa puoli neljä suunnilleen ja sisko varoitti visusti lähtemästä kehä ykköselle, koska se on siihen aikaan päivästä ennemminkin kehä tukkonen. Kävin hakemassa DI:n Otaniemestä ja menimme Tapiolaan kauppaan, kävimme myös syömässä ja puoli kuuden tienoilla lähdimme kohti Nukaria. Tässä vaiheessa kehä olikin jo ihan selvä, olihan siellä liikennettä edelleen, muttei mitään mateluvauhtia. Eteenpäin päästiin ihan hyvin. Ja ne kehän tietyöt jaksavat aina ihmetyttää. Tuntuu siltä, että joka kerta kun siitä ajan, kiertotiet ovat muuttuneet jotenkin ja olen vähintään yhdessä kohdassa hieman epätietoinen siitä, olenko edelleen kehällä vai onnistuinko ajamaan sittenkin väärää kaistaa.

Kolmostiellekin pääsimme perjantai-iltana mukavasti, mutta sitten homma tökkäsikin kehä kolmosen kohdalla. Siellä oli sattunut jonkin sortin haaveri, kai, en ehtinyt niin katsoa tarkkaan, mutta poliisi sinne oli menossa ja palokuntakin oli paikalla. Yksi kaista oli tukossa kolaripaikan (oletan että se oli kolari) kohdalla ja liikenne junnasi tietysti pitkän matkaa siitä etelään päin. Tulipahan ainakin harjoiteltua auton ryömittämistä, siltä varalta, että olisi päässyt unohtumaan... Onneksi minulla on liikenteessä lehmän hermot ja heti kolaripaikan jälkeen alkoi tie taas vetää ja pääsimme kunnialla Nukarille asti.

Nukarilla oli pääsääntöisesti märkää, pimeätä ja kuraista. Lauantaina sateli suunnilleen jatkuvasti ja vietimmekin päivän pääosin sisätiloissa. Puolen päivän jälkeen lähdimme ensin Rajamäelle, minne vein myymäni kirjan ja sieltä suuntasimme Riihimäkeä kohti, kävimme erään DI:n vanhan työkaverin luona.
Tällä perheellä oli yksi koira ja kaksi aivan hurmaavaa ragdoll-kissaa. Koira teki itseään tykö joskus vähän turhankin innokkaasti, kissat sen sijaan suhtautuivat meihin vieraisiin tyynellä arvokkuudella. Ne eivät suuremmin tulleet tekemään tuttavuutta, mutta sallivat minun silitellä sydämeni kyllyydestä. Ihastuttavia!

Sunnuntaina oli sitten öljyputken eristeen korjailun lisäksi ohjelmassa kynttilöiden vienti isän ja vaarin haudalle, ajo Espooseen, auton jättö sinne, bussilla Helsinkiin ja sieltä junalla Tampereelle. Eli reissaamista kerrakseen.

Haudoista tuli mieleen eräs keskustelu, jonka kävin erään itseäni vähän nuoremman tuttavan kanssa tuossa aiemmin syksyllä. Kerroin jostain syystä, että olimme käyneet edellisenä viikonloppuna viemässä siskon kanssa haudoille havuja ja istuttamassa kanervia. Miksi, kysyi tuttava. Mitä varten? Pitääkö sellaista tehdä?
... joo? Yleensä näin on tapana... Ainakin meillä.
Kyllähän hänelläkin on kuolleita sukulaisia, isovanhemmatkin, mutta hänen vanhempansa hoitavat haudat. Ei hän tiedä edes, mihin isovanhemmatkaan on haudattu tarkalleen ottaen. Ja että syksyisin pitäisi kesäkukat poistaa ja tuoda havuja haudoille, yleensä myös jotain syyskukkasiakin, ihan outoa, ei hänen vanhempansa koskaan ole tällaisesta mitään puhuneet.

No, kukakohan ne haudat sitten hoitaa, kun omat vanhemmat eivät enää jaksa ja aikanaan kuolevat itsekin? En tiedä onko se kovinkin yleistä, etteivät nykynuoret enää tiedä, miten hautoja hoidetaan. Tietysti aina vain suurempi osa vainajista kai tuhkataan ja tuhka sijoitetaan uurnalehtoon, jolloin varsinaista hautaa ei ole eikä näin ollen tarvitse sitä hautaa niin hoitaakaan. Mutta kyllä sen nyt luulisi kuuluvan yleissivistykseen, miten hautoja hoidetaan ja vainajia muistetaan. Vai onko se niin, etteivät vanhemmat enää opeta näitä tapoja lapsille?

Yksi vinkki muuten noista havuista, joita haudoille tuodaan. Perinteiset kuusen- tai männynhavut tietysti puolustavat paikkaansa, mutta hyvännäköisiä asetelmia saa aikaiseksi, jos käyttää näiden lisäksi tai tilalla katajanoksia tai esimerkiksi hopeakuusta, joita molempia onneksi löytyy meidän omasta pihasta ja niitä voi luvallisesti sieltä leikellä.

Ei kommentteja: