perjantaina, joulukuuta 31, 2010

Kirottu kirja

Poikkesin tuossa pari päivää sitten paikallisessa kirjakaupassa. Osin alennusten vuoksi, osin sen takia etten ole joulunajan ruuhkien takia päässyt tyydyttämään kirjakaupassa kiertelyn pakkomiellettäni tuli sorruttua muutamaan uuteen opukseen.

Yksi niistä oli Laila Hirvisaaren Vienan Punainen Kuu. Tiedättehän te Hirvisaaren, kirjoittaa vastustamatonta, mutta harmitonta viihdettä, hömppää sanoisi snobi, vaaratonta iltalukemista. Ja ehdottomasti sellaista, jota ei malta käsistään laskea ennen viimeistä pistettä. Joo, tätäkään kirjaa ei saanut lopetettua ennen kuin se loppui. Ikävä kyllä varsinkin kirjan loppu on aika kaukana harmittomasta viihteestä. Siksi minä kirjoitankin tätä klo 3.15 aamuyöllä, luin sen kirjan loppuun enkä uskalla nyt nukkua ainakaan hetkeen, sen verran se jäi vaivaamaan. Kiva.

Mitään ongelmaahan ei olisi, jos olisin Tampereella. Herättäisin DI:n, selittäisin että luin ikävän kirjan, sen takia nyt ei tule uni ja olisin vähän aikaa kainalossa, juttelisimme ehkä jotain. DI saattaisi pyytää minua kertomaan kirjasta tarkemmin ja pian mitään ongelmaa ei olisikaan. Kirja palaisi oikeisiin mittasuhteisiinsa, voisin ajatella jotain muuta ja nukkua rauhassa. No, ensi yönä sitten.

torstaina, joulukuuta 30, 2010

Statuspäivitys

Tarttee vissiin vähän päivittää statusta vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Hengissä siis ollaan edelleen. Joulu meni leppoisasti, tein aatonaaton ja välipäivät (tätä päivää lukuunottamatta) töitä kotoa käsin. Kotona työskenteleminen on muuten kätevää. Heräämisestä työpaikalle siirtymisessä menee puoli tuntia, koska en viitsi hotkia aamupalaani pureksimatta, kuten normiaamuina. Lounaaseen menee vartti, koska keittiöön on matkaa joitain metrejä ja mummun kanssa juttelen siinä samalla. Niin ja unohdinko mainita maisemakonttorin, jota tosin varjostaa hieman takapihan hopeakuusi. Pellolle näkyy silti ja kuusessa pyörii satunnaisesti joitain tirppoja. Ja on hiljaista.

Tosin tänään täällä toimistollakin on kovin, kovin hiljaista. Paikalla ei montaa henkilöä ole ja nekin vähän ovat tällä hetkellä lounaalla. Minä en lähtenyt vielä lounaalle, koska söin aamupäiväpalan vähän aikaa sitten. Tänä aamuna oli taas herätys klo 5.30 ja lähtö kohti Tapiolaan klo 6. Vein siskolle auton, joka siinä aamutuimaan tuupattiin niin täyteen tavaraa kuin vetää ja mahtuu, viimeiset tavarat hänen kämpästään, loppusiivo on tehty ja hän palauttaa avaimen tänään. Minulta oli kyllä loppua usko jossain vaiheessa, koska sitä tavaraa oli vielä aika paljon, mutta vanhaa automainosta mukaillen: Fusion nielee vaikka dinosauruksen, kun sopivasti sovitellaan.

Sisko oli joulunpyhät pienimuotoisessa flunssassa, joka alkoi kurkkukivulla ja on nyt jatkunut sitten nuhalla ja sen sellaisella. Minä sain sen kurkkukivun pari päivää sitten, mutta kertakaikkiaan kieltäydyn nyt mistään jatkosairastumisista, koska ensi sunnuntaina on todellakin mummun 100-vuotisjuhlat. Täytyy sanoa, että vaikka ankara vitamiinitabletti-tuoremehu-valkosipuli-tee-hunaja-sipuli-Burana C-mandariini-kuuri sai mahan kohtuullisen huonoon jamaan, niin olo ei toistaiseksi ole mikään toivottoman kenkku. Vähän nenää tuhistaa, vähän yskittää ajoittain, kurkussa on edelleen vähän omituinen tunne, mutta ei sen pahempaa.

DI:llä oli tiistaiaamuna palaveri Helsingissä ja hän käyttää minua ja uutta asuinpaikkaani törkeästi hyväkseen. Hän nimittäin tuli Nukarille jo maanantai-iltana ja lähti sieltä sitten tiistaiaamuna kohti Helsinkiä. Olipahan muuten kiva nähdä DI:tä vaikkakin vain vähän lyhyesti, kun edellisestä kerrasta olikin jo vähän reilu viikko aikaa. Kaukosuhde tuntuu jo tässä vaiheessa vähän ankealta, mutta toisaalta sitten kun taas nähdään, siitä on ankeus kaukana.

(note to self: jos siskolla on nyt se kuusiokoloavainsarja jossain tallessa, kiristä ne sängyn ruuvit)

Maanantai-iltapäivän sotku VR:n lipunmyynnissä saatiin DI:n kohdalla kuitattua sillä, että hän tuli Tampereelta asti henkilöjunalla suoraan Jokelaan. Henkilöjuniinhan ei paikkalippuja tarvita ja edellisessä IC:ssä olisi joutunut seisomaan, koska se oli niin täynnä. Ja ihmeiden aika ei ole ohitse, tiistai-iltana DI lähti Hesasta Pendolinolla Tampereelle ja se kulki aikataulussa ja vieläpä kahdella yksiköllä!

Mistä taas tuli mieleen, että VR on sulkemassa kokonaan Jokelan asematoimistoa ja sekös sylettää ihan kympillä! Asematoimiston yhteydessä on näet lämmin tila, jonne voi mennä lämmittelemään, kun junat taas kerran ovat myöhässä. No, se siitäkin ilosta sitten, puhumattakaan että Jokelassa on ollut jo vuosikausia maailman mukavin lipunmyyjä siellä tiskin takana. En muista olenko aiemmin kirjoittanut hänestä täällä blogissa, mutta joka tapauksessa hän ansaitsee kaiken ylistyksen. Aina kohtelias, ystävällinen ja mukava, joskus ostaessani lippua Tampereelle tuli vaihtoraiteet ja kaikki kuin apteekin hyllyltä, ei tarvinnut erikseen edes kysyä. Juu toki, kyllähän ne kuulutetaan junassa sitten, mutta on se nyt kivaa saada kerrankin palvelua eikä vain kohtelua, kuten faija-vainaa olisi sanonut.

Olisi helppo perustella kettuuntuneille jokelalaisille ja ainakin yhdelle kettuuntuneelle nukarilaiselle Jokelan asematoimiston sulkeminen, jos siitä säästyneillä rahoilla yritettäisiin taata se, että junat kulkisivat Jokelasta ajallaan eikä sitä lämmintä toimistoa tarvittaisi, kun tietäisi jo etukäteen milloin juna menee. Lisäksi olisi kiva jos se ulkona kenottava lipunmyyntiautomaattikin toimisi suht luotettavasti. Jotenkin minä vain epäilen suuresti, että näille asioille ei tapahdu mitään, ei edes luvata mitään, toteutuksesta puhumattakaan.

Uudenvuodensuunnitelmat ovat hyvin rauhalliset. Minä teen huomenissa vielä muutaman tunnin töitä kotoa käsin, DI tulee huomenna ja sisko kokkaa sunnuntain juhlatarjottavia ainakin lauantain, todennäköisesti aloittelee jo perjantaina. Nurmijärvellä ei kuulemma kunta järjestä mitään ilotulitusta, joten katsotaan sitten teemmekö aattoiltana muuta kuin syödään ja ehkä saunotaankin. Jää nähtäväksi.

torstaina, joulukuuta 23, 2010

Joulu ja vähän kaikkea muutakin

Tämä on taas se aika vuodesta, jolloin alkaa olla vähintään korkea aika toivottaa kaikille hyvää joulua. Moni tuttu onkin saanut korttitoivotukset, joko ihan perinteiset kortit tai modernimman sähköisen version, onnekkaimmat molemmat. Ja sitten jos tuntuu siltä, ettei kertakaikkiaan enää jaksa harrasta jouluhenkeä, kannattaa mennä lukemaan meidän hamsterin joulutarina. Ei sovellu tosikoille eikä ehkä perheen pienimmillekään, vaikka siinä onkin söötti eläin.

Tämä viikko on mennyt ihan lennossa. Tai siis kaikkea muuta kuin lennossa, ainakin jos VR:stä on kyse. Tiistaina VR teki viimeisen temppunsa, jos minulta kysytään. 07.01 piti Jokelasta lähteä Helsinkiä kohti R-juna. Marssin hyvissä ajoin vähän ennen seiskaa laiturille vain todetakseni että junan ilmoitettiin olevan 15 minuuttia myöhässä. Sitten se vaihtui pariinkymmeneen minuuttiin ja lopulta juna tuli puoli tuntia myöhässä Jokelaan. Vielä matkallakin se joutui odottelemaan muita junia päästääkseen ne edelle, joten juna tuli Helsinkiin 40 minuuttia myöhässä. Olin niin kypsä, että nappasin rautatieasemalta taksin Espooseen toimistolle. Silti sen aamun työmatkaan meni 2 tuntia, mikä on kohtuullisesti liikaa. Odotan kieli pitkällä, että pääsisin töihin sinne Ruoholahteen, mikä helpottaisi kovasti ja lyhentäisi matka-aikaakin jota kuinkin puolella tunnilla.

Tai no, enpä nyt tiedä. Nyt kun täällä kotona on nettiyhteys ja sain töistä sekä puhelimen että läppärin, tein tämän päivän töitä kotoa käsin. Ai että, se sentään vasta on hienoa, herään vartin yli 8 ja pääsen aloittamaan työt varttia vaille 9 ja sekin vain siksi, etten hotkinut aamupalaani tai joutunut jättämään sitä kokonaan syömättä, koska ei vain ole vastaanottoa. Ikkunasta näkyy talvinen, aurinkoinen peltomaisema ja jäniksen jäljet. Ja silti firman kaikki jutut, mailit, pikaviestimet ja muut toimivat. Luksusta, sanon minä! Taidan tehdä etätöitä enemmänkin välipäivinä.

No, tänään tein vain puoli päivää, ei sitä viitsi aatonaattona sen enempää vaivautua. Loppupäivä menikin sitten muihin erinnäisiin puuhiin, siskon kanssa järjesteltiin tavaroita ja myöhemmin iltapäivällä kävimme viemässä naapureille omat joulutervehdyksemme, vielä viimeiset kauppa-asiat kirkonkylän pienimmässä = tyhjimmässä kaupassa ja veimme myös haudalle kynttilät. Huomennahan se aatto on ja perinteinen kynttilöiden vientipäivä, mutta tänään on kulunut isän kuolemasta tasan 3 vuotta. Ehkäpä viemme huomennakin sinne uudet kynttilät. Tällä hetkellä hellalla on kiehumassa rosolliainekset ja ehdin pestä tuossa koneellisen pyykkiäkin.

Meillä on taas kerran varsinainen laiskiaisjoulu. No, minä tein tuossa joku ilta lanttulaatikkoa ihan itse ja ihan ensimmäistä kertaa. Huomenna tiedetään mitä siitä tuli. Sisko oli tehnyt jo aikaisemmin porkkanalaatikkoa. Kinkku ostettiin valmiina, samoin graavilohi ja silli. Riisipuuro keitetään huomenissa ja tosiaan se rosolli tehdään ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. Joululahjat olivat tänä vuonna vähän vaatimattomat, minulla tämä joulukuu on ollut yhtä juoksemista ja sisko on lähdössä Ranskaan vaihtoon ensi kevääksi ja alkukesäksi, joten hän ei toivonut mitään eikä ostanut mitään. Sitten tuossa on nuo mummun satavuotisjuhlatkin tulossa, joten tässä oikeasti ei ole kukaan oikein ehtinyt miettiä niin mitättömiä asioita kuin joululahjat.

Että semmoista tänne Nurmijärven perämetsiin. Kaikille lukijoille hyvää joulua!

maanantaina, joulukuuta 20, 2010

Intternetti!

Jumanskekka! Mää sain tänne Nukarille internetin! En tiedä miten suuria salaisuuksia paljastan, mutta vaikka Elisa kauppaakin nettisivuillaan tätä Kotikaista-liittymää 12kk sopimuksella, liikkeestä kysymällä sen sai ilman määräaikaa, minähän en tarvitse sitä vuodeksi eteenpäin, jos kaikki menee suunnitellusti. Kävin tänään siis vähän juttelemassa asiasta Elisa Shopitissa Isossa Omenassa ja tehtiin sitten samaan kasaan myös liittymäsopimus. Puolen tunnin päästä sopimuksen teosta sain puhelimeeni viestin, että se olisi nyt valmiina käytettäväksi, olkaa niin hyvät. Liikkeestä olin saanut jo modeemin mukaani ja sain tuossa äsken säädettyä tämän värkin jotakuinkin toimivaksikin.
Nyt kelpaa surffailla ilman tuota toimii-eitoimi-kuuluu-eikuulu-3G:tä!

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Plussapuolet

Viitaten eiliseen tekstiini, ei ole niin pahaa ettei olisi jotain hyvääkin. Nukarilla asumisen plussapuolet:
- hiljaisuus. Ei hauku yläkerran koira, alakerran koiria ei komenneta kovempaan ääneen. Ei liikennettä ja pakko myös sanoa: ei DI:tä ja hänen miltei alati auki olevaa televisiotaan. Ei sisälle asuntoon kuuluvaa, hiljaista mutta sitkeätä liikenteen melua. Siinä lepää korvien lisäksi sielu. Minä olen hiljaisuuden ystävä ja kolmen kotona vietetyn päivän jälkeen kauhistelen jo mielessäni, miten sopeudun syksyllä taas Tampereen asunnon tyystin toisenlaiseen äänimaailmaan.
- puusauna. Täällä ovat nämä peseytymismahdollisuudet hieman hyytävät, pesuhuone ja sauna ovat varsinkin näin talvella turhankin vilpoiset mutta äkkiäkös sitä kiukaassa polttaa pesällisen puita, jolloin tarkenee hyvin käydä suihkussa. Kahdella pesällisellä pääsee jo puolessa tunnissa sinne 70-80 asteeseen ja voin sanoa ettei ole puusaunan voittanutta....
- autotalli. Olen oppinut jo rakastamaan sitä, että aamulla ei tarvitse ensimmäisenä alkaa kaivaa hoppaa kinoksesta ja skrapata laseja. Senkus peruuttaa lämpimän auton tallista ulos. Luksusta.
- lumityöt. Minulla riittäisi jo muutaman päivän perusteella varsin aiheellista naristavaa sekä Helsingin että Espoon katujen ja jalkakäytävien huollosta näin talvisaikaan, mutta onneksi kotona ei ole sitä ongelmaa. Täällä on piha puts-plank suunnilleen heti kun lumisade on loppunut, leveät väylät ja muutenkin tarpeeksi tilaa veivailla autoa pihassa. En voi ikinä, ikinä, ikinä kiittää naapuria tarpeeksi lumitöiden tekemisestä.

torstaina, joulukuuta 16, 2010

Työläinen

No niin, tässä vaiheessa sitä kuvittelisi ihan oikeiden töiden jo alkaneen, mutta eipä niin ole ihan käynyt. Tiistaiaamuna olin tosiaan käymässä siinä firmassa, jossa tulen tekemään jatkossa töitä fyysisesti ja jonka piikkiin työt menevät, mutta koska mitään byrokraattisia asioita ei oltu hoidettu (no, muutamiin kaavakkeisiin tarvittiin minun allekirjoitukseni eikä sitä tietysti oltu aiemmin saatu), niin kunhan tässä nyt odotellaan tarkastusten tuloksia ja sitä että joku iso pamppu saa aikaiseksi potkittua minulle edes omat tunnukset ynnä pääsyn kys. firman tiloihin, ohjelmistoihin ja palvelimille, voin ehkä päästä varsinaisesti aloittamaan työt ensi vuoden puolella...

Siihen asti siis istutaan toimistolla Espoossa ja tehdään mitä tehdään. No onneksi tekemistä sinänsä on löytynyt, ei tarvitse peukaloita pyörittää, mutta kyllä se muuten sylettää. Jo ihan pelkästään se, että työmatka Nukarilta Espooseen vie n. puolitoista tuntia plus VR-tekijä (tänä iltana oli ensimmäinen kerta kun paikallisjuna ei ollut myöhässä, tosin siitäkin puuttui yksi yksikkö ja se oli vähän täynnä) ja sama illalla takaisin ottaen vielä huomioon sen, että junia Jokelaan asti kulkee vain puolen tunnin välein. Ei se ihan hirveästi naurata. Sitten jos vielä käy hoitamassa yhtään mitään asioita esimerkiksi Isossa Omenassa tai Kampissa, niin päivistä tulee sellaisia pirteitä kahdeksalta lähtö, kahdeksalta kotiin. Not kiva.

Joulu ja uusi vuosikin osuvat niin inhottavasti tänä vuonna, ettei tule yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä. Jouluaatto sentään on vapaapäivä, mutta uudenvuodenaatto on taas ihan normaali työpäivä. Koska minulle ei ole kertynyt tietenkään lomapäiviä eikä edes plussatunteja ja tuntisaldojen tsekkaus on just vuoden vaihteessa, niin enpä tiedä voinko pitää yhtään vapaata.

Sitten tässä välissä pitäisi tehdä jotain jouluvalmisteluja ja uuden vuoden jälkeen on semmoiset pikkubileet kuin että mummu täyttää vaatimattomat sata vuotta, niin ei tule mitään. Nyt jo tuntuu siltä, etten ehdi tehdä mitään, en tehdä ruokaa, en pestä pyykkiä, hädin tuskin edes henkilökohtaisia mailejani lukea. Mummua en ehdi nähdä kuin aamuisin ja koska minun aamuni ovat minuuttiaikataulutettuja, en ehdi juuri edes puhua hänen kanssaan mitään koskaan. Hän on mennyt jo omaan huoneeseensa valmistautumaan nukkumaan kun minä tulen iltaisin kotiin.

Minä tiedän kyllä että tilanne varmasti helpottaa kunhan tämä alkaa tästä rutinoitua ja kun pääsen sinne asiakkaalle oikeasti töihin, mikä puolestaan lyhentää työmatkaa luultavasti puolella tunnilla. Tai sen on parempi helpottaa, koska minun pitäisi ensi keväänä etäopiskella useampia kursseja. Ilmoittauduin jo kursseille ja olen sopinut opettajien kanssa etäopiskelusta. Mietin vain että tulikohan haukattua pikkuisen liian iso palanen, sitten kuitenkin? Vaihtoehtoja ei ihan hirveästi kuitenkaan ole, että näillä mennään. Just tällä hetkellä vain on ihan hirveä stressi keskimäärin kaikesta.

Pitäisiköhän lähteä vielä vähän ulos? Siellä on kyllä pimeätä kuin hiilikellarissa jouluyönä, mutta kai siellä sentään sen verran eteensä näkee, ettei ojaan kävele. Ja ekaa kertaa moneen päivään ei ole hysteerisen kylmä, mitä nyt tuuli on tietysti kolea. Aion muuten huomenna ajaa Vantaankosken rautatieasemalle, ellei keli ole esim. lumisateen takia katastrofaalinen. Lähden nimittäin heti suoraan töistä ajamaan kohti Tamperetta ja Vantaankoskelta pääsisi näppärämmin moottoritielle kuin Jokelasta. Plus että sinne kulkee junia useammin kuin Jokelaan ja matka kestää vähemmän aikaa. Pahan kelin ja ilkeiden ruuhkien lisäksi pelottaa se, että jos siellä on kovinkin huonosti parkkitilaa. Minä kun en vieläkään ole mikään mestariparkkeeraaja eikä sitä tee edes mieli harjoitella, kun on oma auto alla.

Niin joo, tarttis varmaan pakatakin viikonloppua varten? Ja soittaa sinne huoltoyhtiöön, että jos auraisivat sen minun parkkipaikkani kunnolla. Siellä kun on taas vähän samaa ongelmaa kuin keväälläkin.

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Uusvanha koti

No niin, aamun oliotentti on ohitse ja niin on koulu muutenkin tältä syksyltä. Huomenna on edessä työpäivä asiakkaalla ja niinpä siirryinkin tänään sitten vähän vakituisemmin tänne Nukarille asustelemaan. Muuttokuorma ei ollut kummoinen, lähinnä vaatteita ja muuta henkilökohtaista tavaraa. Tampereelta saa puuttuvia juttuja sitten ensi viikonloppuna ainakin. Tästä se alkaa, vähän niinkuin uusi elämä ainakin hetkeksi aikaa.

lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Kuulumisia uudesta työpaikasta

No niin, aloitin sitten torstaina uudessa työpaikassani tai siis lähinnä uuden työnantajan toimistolla. Asiakkaan tiloissa aloitan vasta tiistaina ja tutustun silloin tarkemmin tuohon projektiin, johon päädyin. Tosin tapasin projektipäällikköni jo torstaina ja sain jonkinlaista käsitystä hommasta.
Muuten nuo ekat päivät menivät ihan samaan malliin kuin aina ennenkin uudessa työpaikassa: ihan pihalla. Uusia ihmisiä, uusia asioita ja kaikkea muuta uutta tulee niin mahdottomasti, ettei siinä perässä pysy. Luotan tosin siihen että pärjään nyt alkuun sillä, että tunnistan naamalta ja nimeltä esimieheni, projektipäällikköni ja yhden työkaverin, joka on samassa projektissa. Käytännön asioita voi sitten kysyä joltakulta ja eiköhän esimies älähdä jos esimerkiksi tuntikirjausjärjestelmän kanssa tyrin jotain.
Mutta joo, se oikeastaan työasioista. Tälläkään kertaa en saa kertoa oikeastaan mitään työtehtävistäni, mutta titteli tulee olemaan tekninen kirjoittaja.

Olen nämä pari ensimmäistä päivää käynyt Tampereelta käsin töissä. Kello 6.57 Tampereelta lähtevällä Pendolinolla ehtii suunnilleen yhdeksäksi töihin Espooseen ja näinä kahtena päivänä Pendolinot ovat kulkeneet jopa jotakuinkin aikataulussa. Torstai-iltana töistä lähtdettyäni kuitenkin menin Tapiolaan hakemaan auton siskolta ja ajoin Tampereelle. Se ei ehkä ollut fiksuin mahdollinen temppu aikaisen aamuherätyksen ja raskaahkon työpäivän jälkeen ja varsinkin kun keli pääkaupunkiseudulla oli kohtuullisen vekkuli lumisateen takia. Itse asiassa minua epäilytti todella paljon lähteä mihinkään autolla, mutta pakkohan se oli kun olin jo tien päällä tuossa vaiheessa. Olen ihan kiitollinen kehä ykkösen tietöistä ja siitä, että niiden kohdalla nopeusrajoitus on 50 km/h ja sai ihan luvan kanssa körötellä etanavauhtia. Luulin että moottiritielle päästyä tilanne helpottaisi, lunta olisi tiellä vähemmän, mutta siellä puolestaan lisähaastetta ajamiseen toi toimimaton tuulilasinpesu ja tuulen mukana pöllyävä lumi, joka peitti kaiken näkyvyyden tosi tehokkaasti aika ajoin.
Hyvinkään kohdalla alkoi itseäni ramaista niin paljon, että ihan yleisen turvallisuuden takia päätin pitää Linnatuulessa tauon. Siivosin tuulilasinpesijän suuttimista ylimääräiset jäät pois, söin vähän ja nappasin vähän Pepsiäkin mukaan. Se auttoi ja lähdin pirteänä taas suunnistamaan kohti Tamperetta. Linnatuulen jälkeen ajokelikin hieman parani, jos siihen asti olin tullut 80-90 km/h ihan vain sen takia, etten aina nähnyt missä oma kaista menee, niin pohjoisempana lumipöllyä oli huomattavasti vähemmän ja vauhdin pystyi nostamaan turvallisesti sinne sallittuun sataseen. Olin silti todella onnellinen nähdessäni Lempäälän etelärampin kyltin, ei ole enää ihan mieletön matka ajettavana! Ja ehjänä selvisin kotiin, vaikka olin ollutkin ihan varma, ettei tule onnistumaan.

Maanantaina onkin sitten oliotentti ja tiistaina aloitus asiakkaalla Helsingissä. Asiakkaan tilat sijaitsevat kätevän matkan päässä rautatieasemasta, joten suunnitelmani junalla kulkemisesta Nukarilta käsin toteutunevat. Tiistaista lähtien vietän myös vakituisemmin aikaani Nukarilla. Toimme tänään tänne tullessamme jo joitain tavaroita mukana ja maanantaina sitten lisää. DI viritteli tänne jonkinlaista 3G-systeemiä, joka toimii WLAN-tukiasemana. Täällä nimittäin ei tahdo ihan lentää tuo ns. langaton laajakaista. Hyvinä aikoina saa 3G:n yli jopa Skype-videopuhelun, mutta huonompina hetkinä ei koko 3G kuulu samassa paikassa ollenkaan. Kiinteää laajakaistaa harkitsen, mutta Sonera tarjoaa eioota ja Saunalahti ja Elisa vähintään vuoden könttäsopimuksia, joita minä taas en halua.

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Reissutyöläinen?

Vähän täytyy kyllä ihmetellä, että mitähän sitä on tullut taas tehtyä. Ei vielä se, että lähden kevääksi ja kesäksi töihin pääkuapunkiseudulle, mutta siinä sivussa pitäisi myös opiskella muutama kurssi koulun puolesta. Yleensä noita kyseisiä kursseja ei oikein voi suorittaa etänä, mutta minun pärställäni se nähtävästi onnistuu. Eipä siis ole ensi keväänä puutetta tekemisestä, sanoisin. Harmi kyllä, mutta sen venäjänkurssin joutunen jättämään kesken, sitä ei voi oikein suorittaa etänä, koska se vaatii läsnäoloa ja tuskin opettaja haluaa tai voikaan lähteä luomaan sellaista verkkomateriaalia, että sen voitaisiin katsoa korvaavan lähiopetustunnit. No, nou kän duu, eipä tuo venäjä nyt mikään pääaine ole.

Huomenna hilpaisen sitten ensimmäistä kertaa Espooseen työnantajan toimistolle. Juna lähtee 6.57 Tampereelta ja toivon, oikein hartaasti toivon, että se kulkisi aikataulussa, vaikka onkin Pendolino. Se lohduttaa hieman, että lähipäivinä ei ole vissiin lunta luvattu taivaalta alas enempää. Johan sitä nytkin on ihan omiksi tarpeiksi.

En tiedä millä aikataululla aion pysyvämmin siirtyä asustelemaan Nukarille. Sisko on suunnitellut roudaavansa huonekalut Nukarille juuri ennen joulua, sitä ennen ei makuuhuoneessa ole juuri muuta kuin kaapit ja sänky eli vähän on arkaaista meininkiä. Minä puolestani en aio raahata mukanani mitään läppäriä suurempaa, joten voi olla että alkuajat tässä kuljen ainakin osittain Tampereelta käsin junalla.

Voi voi, vaikka tietyllä tapaa innoissani odotankin uusia kuvioita, niin kyllä se silti vähän jännittää.

Ai niin, siirsin jo kaiken tavaran pöytäkoneeltani läppärille ja aion nyt hylätä tuon pöytäkoneeni ainakin lähes täysin. Vanhat tiedostot jäävät sinne kyllä talteen, mutta päivitykset teen jatkossa tällä läppärilläni. Vielä kun oppisi kirjoittamaan tällä näppäimistöllä ilman lyöntivirheitä, muuten koko vehje muuttui heti paljon kivemmaksi, kun siihen iski kiinni tavallisen hiiren. Tuo tasohiiri on kertakaikkien "pain in the ass".

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Viikonlopun sirpaleet

Paitsi että sain perjantaina työtarjouksen pääkaupunkiseudulta, ehdin perjantaina ja viikonlopun aikaan muutenkin tehdä yhtä ja toista. Perjantaiaamuna oli heti täällä Tampereelle Business Breakfast Hermian auditoriossa, aiheena mobiili-open source. Ihan jees, varsinkin Nokian Valtteri Hallan esitys oli mielenkiintoinen. Minä en ehkä ihan kuulunut kyseisen tapahtuman kohdeyleisöön, mutta olihan se nyt piristävää käydä kuuntelemassa Meego- ja muuta puhetta muusta kuin teknisestä näkökulmasta.

No, tämän Business Breakfastin jälkeen suuntasimme DI:n kanssa kohti Tampereen keskustaa ja Helsingin junaa. Perjantai-iltana oli näet siskon luona Tapiolassa yhdistetyt syntymäpäivä-/pikkujoulu-/läksiäisillanistujaiset ja DI oli sopinut perjantaiksi itselleen palaverin tai pari pääkaupunkiseudulle. Itse jäin jo Pasilassa pois ja suuntasin Putingin toimistolle Vallilan nurkille katsomaan, mitä oli jäänyt tähteeksi siellä pidetyistä ystävämyynneistä. Siellä pyöriessäni sain sitten puhelun siitä työpaikasta, joten kaikkinaiset shoppailusuunnitelmat menivät vähän sekaisin.

Sieltä lähdin kohti Helsingin keskustaa, matkustin ekaa kertaa yksikseni ratikalla (joo, olen maalta!) ja jätin tuhottoman painavan matkalaukkuni säilytykseen rautatieasemalle. Kiertelin siinä vähän aikaa, kävin syömässä Sushia Kampin Ichibanissa ja kiertelin vähän sekä Kampissa, Sokoksella että Akateemisessa. Ichibanin sushi oli ihan jees, mutta vähän siitä jäi sellainen olo, että pidän Marusekin sushista enemmän.

Aikainen aamuherätys ja laukun raahaaminen sinne tänne väsyttivät jo sen verran, että sulkeuduin hetkiseksi johonkin random-kahvilaan ja vähän ennen viittä lähetin anelevan tekstiviestin siskolle, että vaikka kuudelta oli ilmoitettu tarjoilun alkavan, niin voisinko tulla jo viiden jälkeen. No sehän sopi ja kävin nappaamassa laukkuni säilytyksestä.
Olin sen verran väsynyt, Helsingin keli on sen verran tukkoinen ja laukkuni painoi noin puolitoista tonnia, että taksitolppa rautatieaseman edessä houkutteli suunnattomasti sen sijaan että olisin lähtenyt raijaamaan itseäni ja pakaasejani Kamppiin. Taksitolpalla oli kuitenkin melkoinen jono, mutta se veti yllättävän hyvin ja sain auton kohtuullisen odottamisajan jälkeen.

Siskon luokse kokoontui sitten koko perhe, veli perheineen, äiti ja R, minä ja DI, joka oli päässyt palaveristaan ja sisko tietysti. Kovin montaa tuntia siinä ei ehditty istuskella, koska minulla ja DI:llä oli vielä edessä siirtyminen Nukarille ja heitin samalla veljen porukat Hakunilaan. Tämä oli eka kerta taas viime kevään jälkeen kun piti talvikelillä ajaa ja pihasta lähtiessä oli pieniä epäilyksen väreitä pyrstön alla, mutta hyvin se meni. Selvisimme DI:n kanssa myös kunnialla kotiin, vaikka Tuusulanväylä onkin tunnettu hirvi- ja peurakolareistaan ja ilta oli jo pimeä.

Lauantaina kävimme kaupassa, teimme hieman lumitöitä, DI teki ruokaa ja iltapäivällä vein DI:n junalle, hän lähti jo Tampereelle silloin. Nukarilla oli ihanaa, lunta oli, kaikki ihan valkoisenaan. Kyllä talvi on sitten kaunista! (niin kauan kuin ei olla Helsingissä, jossa näemmä aurauskalustoa ei ole tai se ei toimi, koska sunnuntainakin siellä oli jalkakäytävillä ihan samanlainen lumipöpperö kuin perjantainakin. Se tekee kävelystä hieman raskasta, kun joka askeleella jalka luistaa kymmenen senttiä taaksepäin)

Sunnuntaina lähdin itsekin Nukarilta, vein auton Espooseen siskolle ja suuntasin sieltä takaisin Helsinkiin ja junalle. DI oli illalla elokuvissa ja olimme sopineet tapaavamme sen jälkeen Inezissä, Gastropubien ketjun uusimmassa tulokkaassa, espanjalaistyylisessä tapas-, viini- ja siideriravintolassa. Inez on kertakaikkiaan suositeltava paikka tämän ensimmäisen vierailun perusteella! Ruoka on hyvää, viineistä en tiedä, mutta valikoimaa ainakin on ja drinkkien teko onnistuu.

lauantaina, joulukuuta 04, 2010

Työpaikka!

Nyt on kuulkaa taas ihan oikeita uutisia pitkästä aikaa. No, olin kolmisen viikkoa sitten työhaastattelussa ja tekemässä koetyön Espoossa. Senhän piti olla sellainen "varalle"-haastattelu eli haastattelun jälkeen olisin saanut tiedon, hyväksytäänkö minut vai ei ja sitten vasta kun sopiva projekti olisi löytynyt, olisin saanut varsinaisen työtarjouksen. No, sairaslomien takia sen koetyön arviointi vähän venyi ja ehdimme tuossa alkuviikosta vähän jutella asioista (silloin ei olleu vielä mitään varmaan tietoa siitä koetyöstä) haastattalijan kanssa. Nyt perjantaina tuli puhelu, että tuletko meille töihin.

Minä lupasin. Työ alkaa niinkin pian kuin 9.12., ensin pari päivää työnantajan omalla toimistolla tutustumassa firmaan ja sen sellaiseen, maanantaina 13.12. vika tentti Tampereella ja 14.12. aloitan varsinaiset työt asiakkaan tiloissa. Eli nopeaan tulee.
Varsinkin kun firman oma toimisto on Espoossa ja asiakas majailee Helsingin keskustassa. Kyllä, minä siis muutan tässä jossain vaiheessa Nukarille ensi kevääksi ja kesäksi, työtä on nimittäin tarjolla 31.8.2011 asti. Käyn Nukarilta käsin sitten töissä tuolla pääkaupunkiseudulla. Siskokin lähtee tammikuussa Ranskaan tutkijavaihtoon, joten auto on minun ja mummulla on vähän joku katsomassa perään viikolla.
DI jää Tampereelle ja näemme lähinnä viikonloppuisin. Ehdin eilisiltana jo murehtia, että miten meidän suhteen käy, vaikka ei tässä todennäköisesti ole sen suurempaa hätää. Puhelimet ja netti on keksitty yhteydenpitoon ja näemmehän me viikonloppuisin ja kun ei tämä nyt ole kuin sen reilun 8kk projekti ja aikuisia ihmisiä kuitenkin olemme, niin ei tässä pitäisi hätää olla.

Että semmosta. Netti kyllä toimii jatkossakin, Nukarille on pakko saada viriteltyä joku nettisysteemi, katsotaan sitten otanko kiinteän netin vai yritänkö selvitä 3G:n avulla, mutta blogi jatkaa entiseen malliin.