lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Kuulumisia uudesta työpaikasta

No niin, aloitin sitten torstaina uudessa työpaikassani tai siis lähinnä uuden työnantajan toimistolla. Asiakkaan tiloissa aloitan vasta tiistaina ja tutustun silloin tarkemmin tuohon projektiin, johon päädyin. Tosin tapasin projektipäällikköni jo torstaina ja sain jonkinlaista käsitystä hommasta.
Muuten nuo ekat päivät menivät ihan samaan malliin kuin aina ennenkin uudessa työpaikassa: ihan pihalla. Uusia ihmisiä, uusia asioita ja kaikkea muuta uutta tulee niin mahdottomasti, ettei siinä perässä pysy. Luotan tosin siihen että pärjään nyt alkuun sillä, että tunnistan naamalta ja nimeltä esimieheni, projektipäällikköni ja yhden työkaverin, joka on samassa projektissa. Käytännön asioita voi sitten kysyä joltakulta ja eiköhän esimies älähdä jos esimerkiksi tuntikirjausjärjestelmän kanssa tyrin jotain.
Mutta joo, se oikeastaan työasioista. Tälläkään kertaa en saa kertoa oikeastaan mitään työtehtävistäni, mutta titteli tulee olemaan tekninen kirjoittaja.

Olen nämä pari ensimmäistä päivää käynyt Tampereelta käsin töissä. Kello 6.57 Tampereelta lähtevällä Pendolinolla ehtii suunnilleen yhdeksäksi töihin Espooseen ja näinä kahtena päivänä Pendolinot ovat kulkeneet jopa jotakuinkin aikataulussa. Torstai-iltana töistä lähtdettyäni kuitenkin menin Tapiolaan hakemaan auton siskolta ja ajoin Tampereelle. Se ei ehkä ollut fiksuin mahdollinen temppu aikaisen aamuherätyksen ja raskaahkon työpäivän jälkeen ja varsinkin kun keli pääkaupunkiseudulla oli kohtuullisen vekkuli lumisateen takia. Itse asiassa minua epäilytti todella paljon lähteä mihinkään autolla, mutta pakkohan se oli kun olin jo tien päällä tuossa vaiheessa. Olen ihan kiitollinen kehä ykkösen tietöistä ja siitä, että niiden kohdalla nopeusrajoitus on 50 km/h ja sai ihan luvan kanssa körötellä etanavauhtia. Luulin että moottiritielle päästyä tilanne helpottaisi, lunta olisi tiellä vähemmän, mutta siellä puolestaan lisähaastetta ajamiseen toi toimimaton tuulilasinpesu ja tuulen mukana pöllyävä lumi, joka peitti kaiken näkyvyyden tosi tehokkaasti aika ajoin.
Hyvinkään kohdalla alkoi itseäni ramaista niin paljon, että ihan yleisen turvallisuuden takia päätin pitää Linnatuulessa tauon. Siivosin tuulilasinpesijän suuttimista ylimääräiset jäät pois, söin vähän ja nappasin vähän Pepsiäkin mukaan. Se auttoi ja lähdin pirteänä taas suunnistamaan kohti Tamperetta. Linnatuulen jälkeen ajokelikin hieman parani, jos siihen asti olin tullut 80-90 km/h ihan vain sen takia, etten aina nähnyt missä oma kaista menee, niin pohjoisempana lumipöllyä oli huomattavasti vähemmän ja vauhdin pystyi nostamaan turvallisesti sinne sallittuun sataseen. Olin silti todella onnellinen nähdessäni Lempäälän etelärampin kyltin, ei ole enää ihan mieletön matka ajettavana! Ja ehjänä selvisin kotiin, vaikka olin ollutkin ihan varma, ettei tule onnistumaan.

Maanantaina onkin sitten oliotentti ja tiistaina aloitus asiakkaalla Helsingissä. Asiakkaan tilat sijaitsevat kätevän matkan päässä rautatieasemasta, joten suunnitelmani junalla kulkemisesta Nukarilta käsin toteutunevat. Tiistaista lähtien vietän myös vakituisemmin aikaani Nukarilla. Toimme tänään tänne tullessamme jo joitain tavaroita mukana ja maanantaina sitten lisää. DI viritteli tänne jonkinlaista 3G-systeemiä, joka toimii WLAN-tukiasemana. Täällä nimittäin ei tahdo ihan lentää tuo ns. langaton laajakaista. Hyvinä aikoina saa 3G:n yli jopa Skype-videopuhelun, mutta huonompina hetkinä ei koko 3G kuulu samassa paikassa ollenkaan. Kiinteää laajakaistaa harkitsen, mutta Sonera tarjoaa eioota ja Saunalahti ja Elisa vähintään vuoden könttäsopimuksia, joita minä taas en halua.

Ei kommentteja: