torstaina, joulukuuta 30, 2010

Statuspäivitys

Tarttee vissiin vähän päivittää statusta vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Hengissä siis ollaan edelleen. Joulu meni leppoisasti, tein aatonaaton ja välipäivät (tätä päivää lukuunottamatta) töitä kotoa käsin. Kotona työskenteleminen on muuten kätevää. Heräämisestä työpaikalle siirtymisessä menee puoli tuntia, koska en viitsi hotkia aamupalaani pureksimatta, kuten normiaamuina. Lounaaseen menee vartti, koska keittiöön on matkaa joitain metrejä ja mummun kanssa juttelen siinä samalla. Niin ja unohdinko mainita maisemakonttorin, jota tosin varjostaa hieman takapihan hopeakuusi. Pellolle näkyy silti ja kuusessa pyörii satunnaisesti joitain tirppoja. Ja on hiljaista.

Tosin tänään täällä toimistollakin on kovin, kovin hiljaista. Paikalla ei montaa henkilöä ole ja nekin vähän ovat tällä hetkellä lounaalla. Minä en lähtenyt vielä lounaalle, koska söin aamupäiväpalan vähän aikaa sitten. Tänä aamuna oli taas herätys klo 5.30 ja lähtö kohti Tapiolaan klo 6. Vein siskolle auton, joka siinä aamutuimaan tuupattiin niin täyteen tavaraa kuin vetää ja mahtuu, viimeiset tavarat hänen kämpästään, loppusiivo on tehty ja hän palauttaa avaimen tänään. Minulta oli kyllä loppua usko jossain vaiheessa, koska sitä tavaraa oli vielä aika paljon, mutta vanhaa automainosta mukaillen: Fusion nielee vaikka dinosauruksen, kun sopivasti sovitellaan.

Sisko oli joulunpyhät pienimuotoisessa flunssassa, joka alkoi kurkkukivulla ja on nyt jatkunut sitten nuhalla ja sen sellaisella. Minä sain sen kurkkukivun pari päivää sitten, mutta kertakaikkiaan kieltäydyn nyt mistään jatkosairastumisista, koska ensi sunnuntaina on todellakin mummun 100-vuotisjuhlat. Täytyy sanoa, että vaikka ankara vitamiinitabletti-tuoremehu-valkosipuli-tee-hunaja-sipuli-Burana C-mandariini-kuuri sai mahan kohtuullisen huonoon jamaan, niin olo ei toistaiseksi ole mikään toivottoman kenkku. Vähän nenää tuhistaa, vähän yskittää ajoittain, kurkussa on edelleen vähän omituinen tunne, mutta ei sen pahempaa.

DI:llä oli tiistaiaamuna palaveri Helsingissä ja hän käyttää minua ja uutta asuinpaikkaani törkeästi hyväkseen. Hän nimittäin tuli Nukarille jo maanantai-iltana ja lähti sieltä sitten tiistaiaamuna kohti Helsinkiä. Olipahan muuten kiva nähdä DI:tä vaikkakin vain vähän lyhyesti, kun edellisestä kerrasta olikin jo vähän reilu viikko aikaa. Kaukosuhde tuntuu jo tässä vaiheessa vähän ankealta, mutta toisaalta sitten kun taas nähdään, siitä on ankeus kaukana.

(note to self: jos siskolla on nyt se kuusiokoloavainsarja jossain tallessa, kiristä ne sängyn ruuvit)

Maanantai-iltapäivän sotku VR:n lipunmyynnissä saatiin DI:n kohdalla kuitattua sillä, että hän tuli Tampereelta asti henkilöjunalla suoraan Jokelaan. Henkilöjuniinhan ei paikkalippuja tarvita ja edellisessä IC:ssä olisi joutunut seisomaan, koska se oli niin täynnä. Ja ihmeiden aika ei ole ohitse, tiistai-iltana DI lähti Hesasta Pendolinolla Tampereelle ja se kulki aikataulussa ja vieläpä kahdella yksiköllä!

Mistä taas tuli mieleen, että VR on sulkemassa kokonaan Jokelan asematoimistoa ja sekös sylettää ihan kympillä! Asematoimiston yhteydessä on näet lämmin tila, jonne voi mennä lämmittelemään, kun junat taas kerran ovat myöhässä. No, se siitäkin ilosta sitten, puhumattakaan että Jokelassa on ollut jo vuosikausia maailman mukavin lipunmyyjä siellä tiskin takana. En muista olenko aiemmin kirjoittanut hänestä täällä blogissa, mutta joka tapauksessa hän ansaitsee kaiken ylistyksen. Aina kohtelias, ystävällinen ja mukava, joskus ostaessani lippua Tampereelle tuli vaihtoraiteet ja kaikki kuin apteekin hyllyltä, ei tarvinnut erikseen edes kysyä. Juu toki, kyllähän ne kuulutetaan junassa sitten, mutta on se nyt kivaa saada kerrankin palvelua eikä vain kohtelua, kuten faija-vainaa olisi sanonut.

Olisi helppo perustella kettuuntuneille jokelalaisille ja ainakin yhdelle kettuuntuneelle nukarilaiselle Jokelan asematoimiston sulkeminen, jos siitä säästyneillä rahoilla yritettäisiin taata se, että junat kulkisivat Jokelasta ajallaan eikä sitä lämmintä toimistoa tarvittaisi, kun tietäisi jo etukäteen milloin juna menee. Lisäksi olisi kiva jos se ulkona kenottava lipunmyyntiautomaattikin toimisi suht luotettavasti. Jotenkin minä vain epäilen suuresti, että näille asioille ei tapahdu mitään, ei edes luvata mitään, toteutuksesta puhumattakaan.

Uudenvuodensuunnitelmat ovat hyvin rauhalliset. Minä teen huomenissa vielä muutaman tunnin töitä kotoa käsin, DI tulee huomenna ja sisko kokkaa sunnuntain juhlatarjottavia ainakin lauantain, todennäköisesti aloittelee jo perjantaina. Nurmijärvellä ei kuulemma kunta järjestä mitään ilotulitusta, joten katsotaan sitten teemmekö aattoiltana muuta kuin syödään ja ehkä saunotaankin. Jää nähtäväksi.

Ei kommentteja: