torstaina, joulukuuta 16, 2010

Työläinen

No niin, tässä vaiheessa sitä kuvittelisi ihan oikeiden töiden jo alkaneen, mutta eipä niin ole ihan käynyt. Tiistaiaamuna olin tosiaan käymässä siinä firmassa, jossa tulen tekemään jatkossa töitä fyysisesti ja jonka piikkiin työt menevät, mutta koska mitään byrokraattisia asioita ei oltu hoidettu (no, muutamiin kaavakkeisiin tarvittiin minun allekirjoitukseni eikä sitä tietysti oltu aiemmin saatu), niin kunhan tässä nyt odotellaan tarkastusten tuloksia ja sitä että joku iso pamppu saa aikaiseksi potkittua minulle edes omat tunnukset ynnä pääsyn kys. firman tiloihin, ohjelmistoihin ja palvelimille, voin ehkä päästä varsinaisesti aloittamaan työt ensi vuoden puolella...

Siihen asti siis istutaan toimistolla Espoossa ja tehdään mitä tehdään. No onneksi tekemistä sinänsä on löytynyt, ei tarvitse peukaloita pyörittää, mutta kyllä se muuten sylettää. Jo ihan pelkästään se, että työmatka Nukarilta Espooseen vie n. puolitoista tuntia plus VR-tekijä (tänä iltana oli ensimmäinen kerta kun paikallisjuna ei ollut myöhässä, tosin siitäkin puuttui yksi yksikkö ja se oli vähän täynnä) ja sama illalla takaisin ottaen vielä huomioon sen, että junia Jokelaan asti kulkee vain puolen tunnin välein. Ei se ihan hirveästi naurata. Sitten jos vielä käy hoitamassa yhtään mitään asioita esimerkiksi Isossa Omenassa tai Kampissa, niin päivistä tulee sellaisia pirteitä kahdeksalta lähtö, kahdeksalta kotiin. Not kiva.

Joulu ja uusi vuosikin osuvat niin inhottavasti tänä vuonna, ettei tule yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä. Jouluaatto sentään on vapaapäivä, mutta uudenvuodenaatto on taas ihan normaali työpäivä. Koska minulle ei ole kertynyt tietenkään lomapäiviä eikä edes plussatunteja ja tuntisaldojen tsekkaus on just vuoden vaihteessa, niin enpä tiedä voinko pitää yhtään vapaata.

Sitten tässä välissä pitäisi tehdä jotain jouluvalmisteluja ja uuden vuoden jälkeen on semmoiset pikkubileet kuin että mummu täyttää vaatimattomat sata vuotta, niin ei tule mitään. Nyt jo tuntuu siltä, etten ehdi tehdä mitään, en tehdä ruokaa, en pestä pyykkiä, hädin tuskin edes henkilökohtaisia mailejani lukea. Mummua en ehdi nähdä kuin aamuisin ja koska minun aamuni ovat minuuttiaikataulutettuja, en ehdi juuri edes puhua hänen kanssaan mitään koskaan. Hän on mennyt jo omaan huoneeseensa valmistautumaan nukkumaan kun minä tulen iltaisin kotiin.

Minä tiedän kyllä että tilanne varmasti helpottaa kunhan tämä alkaa tästä rutinoitua ja kun pääsen sinne asiakkaalle oikeasti töihin, mikä puolestaan lyhentää työmatkaa luultavasti puolella tunnilla. Tai sen on parempi helpottaa, koska minun pitäisi ensi keväänä etäopiskella useampia kursseja. Ilmoittauduin jo kursseille ja olen sopinut opettajien kanssa etäopiskelusta. Mietin vain että tulikohan haukattua pikkuisen liian iso palanen, sitten kuitenkin? Vaihtoehtoja ei ihan hirveästi kuitenkaan ole, että näillä mennään. Just tällä hetkellä vain on ihan hirveä stressi keskimäärin kaikesta.

Pitäisiköhän lähteä vielä vähän ulos? Siellä on kyllä pimeätä kuin hiilikellarissa jouluyönä, mutta kai siellä sentään sen verran eteensä näkee, ettei ojaan kävele. Ja ekaa kertaa moneen päivään ei ole hysteerisen kylmä, mitä nyt tuuli on tietysti kolea. Aion muuten huomenna ajaa Vantaankosken rautatieasemalle, ellei keli ole esim. lumisateen takia katastrofaalinen. Lähden nimittäin heti suoraan töistä ajamaan kohti Tamperetta ja Vantaankoskelta pääsisi näppärämmin moottoritielle kuin Jokelasta. Plus että sinne kulkee junia useammin kuin Jokelaan ja matka kestää vähemmän aikaa. Pahan kelin ja ilkeiden ruuhkien lisäksi pelottaa se, että jos siellä on kovinkin huonosti parkkitilaa. Minä kun en vieläkään ole mikään mestariparkkeeraaja eikä sitä tee edes mieli harjoitella, kun on oma auto alla.

Niin joo, tarttis varmaan pakatakin viikonloppua varten? Ja soittaa sinne huoltoyhtiöön, että jos auraisivat sen minun parkkipaikkani kunnolla. Siellä kun on taas vähän samaa ongelmaa kuin keväälläkin.

Ei kommentteja: