torstaina, tammikuuta 20, 2011

Neiti metsästäjä

Tänään oli sitten se metsästäjäkurssin viimeinen tunti ja sen perään varsinainen tutkinto eli koe. Vastoin aiempaa käsitystäni se siis oli todellakin tänään eikä vasta joskus myöhemmin. Olin paniikissa kun se selvisi viime maanantaina: missä välissä minä luen? Olin niin luottanut siihen että ensi viikonloppu on aikaa lukea ja päntätä oikein huolella. No, sitä tehtiin sitten tiistai- ja keskiviikkoiltoina, mutta laiska kun olen, luin molemmat kirjat läpi vain kertaalleen. Ensi viikolla järjestettäisiin pari koetta lisää, joten ajattelin ottaa tämänpäiväisen kokeen ihan vain treenauksena, en uskonut hetkeäkään että pääsisin läpi.

Valoisammalta alkoi näyttää siinä vaiheessa, kun kokeesta kerrottiin että siinä on 60 kysymystä, joista 10 on lajintunnistusta. Minulle kun ne linnut ja niiden tunnistus olisivat olleet pahemmansorttisia kompastuskiviä. Kymmenessä kuvassa on miltei pakko olla mukana joitain nisäkkäitäkin, ei vain lintuja.
Vaikka kyllä se teoriaosuuskin huoletti, jos siellä alettaisiin kysellä kovastikin kaikkia kaliipereja ja muuta teknistä tietoa saati sitten eri lajien metsästysaikoja, olisin heikoilla.

Näillä epäilyksillä siis koetta tekemään... Osa teoriakokeen kysymyksistä oli joko ihan puhtaalla maalaisjärjellä pääteltävissä, osan tiesi jos oli ollut tunneilla vähänkään hereillä ja lopulta puhtaan arvailun piikkiin ei mennyt montaakaan kysymystä. Lajitunnistukset olivat suorastaan helppoja, jos nyt oikein muistan siellä oli supikoira, metsäpeura, jouhisorsa, koppelo, peltopyy, näätä ja mitähän kaikkea, en muista nyt enää. Mutta joka tapauksessa se tuntui helpolta ja niinpä kaikki kymmenen kuvatehtävää olivatkin oikein. Teoriaosuudessa oli 6 virhettä ja koska virheitä sai olla 8, läpi meni!

Viikon päästä lauantaina on paikallisen metsästysseuran hirvipeijaiset, joten viimeistään silloin alan kysellä, että mitenkäs siihen seuraan pääsisi jäseneksi. Katsotaan putoaako naapurin isännältä leuka kovinkin alas tämän kuullessaan vaikka toisaalta: miksi putoaisi? Viime vuonnahan vastaavassa tilaisuudessa jo kyselinkin ohjeita siitä, miten pääsisi parhaiten metsästysharrastuksen alkuun. Tosin aluksi se harrastus varmaankin on lähinnä riistanhoidollisia juttuja, mahdollisia seuran talkoita ja toivottavasti myös ampumisharjoittelua radalla sekä sen makustelua, millaista asetta sitä ehkä hankkisi tulevaisuudessa. Hirvipaistiin ei siis päästä ihan heti käsiksi (puhumattakaan siitä, että hirvijahti päättyi vuoden loppuun).

Sitten muihin asioihin, jotka olin onnellisesti unohtanut. Sain tänään päivällä DI:ltä tekstiviestin, jossa kysyttiin että mikäs päivä se oli kun tavattiin ekan kerran, 20.1. vai 21.1.? Herran jestas, olen aivan onnellisesti unohtanut sen että vietämme huomenna, siis 21.1.11 suhteemme nelivuotissyntymäpäivää! Hyvä että joku edes muistaa... Huomisillaksi on varattu pöytä Marusekista, njam.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaha, kommenttini onkin kadonnut bittiavaruuden syövereihin. Uudestaan siis:

Paljon onnea tutkinnon johdosta! Ja luulen, ettei naapurin isäntä enää ihmettele mitään, mitä me keksitään. Taitaa olla jo tottunut. :) Saatanpa minäkin suorittaa kyseisen tutkinnon, jos ei se kerran liian vaikea ole. Akat mettälle ja DI kokkaa. =)

-Rättis

Sirpale kirjoitti...

Miehen paikka meidän perheessä on kiväärin ja hellan välissä :D