torstaina, maaliskuuta 31, 2011

Lisää sirpaleita

Sirpale 1: keskiviikko 30.3. kello kuusitoista-nolla-jotakin Martinkyläntie siinä Vantaankosken rautatieaseman kohdilla. Hei sinä tummansinistä Nissania ajanut henkilö (rekisterin numerot 512), oli kiva juttu kun päästit minut kääntymään edellesi. Minä olin se harmaa Fusion sieltä parkkipaikalta tulossa. Eihän minulla mikään erityinen kiire olisi ollut, mutta olisin tovin jos toisenkin joutunut odottelemaan omaa vuoroani ilman sinua. Kiitos!

Sirpale 2: sen sijaan paikallinen bussifirma ei juuri saa kiitosta. Sisko siirsi Ranskaan lähtiessään osoitteensa myös tänne Nukarille ja nyt sitten Korsisaari lähetti hänelle "tervetuloa Nurmijärvelle"-kirjeen, jossa oli tietoa mm. Korsisaaren bussiaikatauluista ja reiteistä sekä Nurmijärvi-lipusta. No paljonpa siitä onkin apua kun piimä-Eemelit ajavat mahdollisimman kaukaa tästä osoitteesta... Joku voisi laskea tuollaisen mainoskirjeen jo puhtaaksi vittuiluksi, kun kuitenkin näkivät mikä on osoite.

Sirpale 3: paikalliset tikat ovat villiintyneet kevään tultua. Harva se aamu pihan sähkötolpassa pärryyttää tikka. Eikä suinkaan mitään hissuksiin nakuttelua tai kävyn teurastusta vaan nyt ilmoitetaan koko lähiseudulle, että herra (?) käpytikka on täällä. Tikka ei välitä tippaakaan siitä, että tulen ulos, avaan autotallin ja peruutan auton sieltä pois. Kun ajan tolpan ohitse, tikka siirtyy vain tolpan toiselle puolelle piiloon pelottavaa autoa, muttei yleensä lennä pois.
Tänä aamuna jäin tapani mukaan vähäksi aikaa seurailemaan tikkaa ja totesin, että kilpalaulantaahan siinä harrastetaan. Ensin meidän tikka nakuttaa: "Tärrr". Hetken hiljaisuus ja kauempaa kuuluu vaimea "tärrr". Sitten taas meidän tikka "Tärrr!" ja kilpakosija vastaa, liekö naapurin pihan tolpassa vai jossain muualla.

Muutenkin tikat ovat olleet ahkeria. Kävin tuossa kävelemässä naapurin suunnalla jonain iltana ja kun näin läjän käpyjä sähkötolpan juurella luulin näkeväni ensin harhoja. Ei ole vielä se päivä tullut, että sähkötolpista käpyjä putoilisi. Katse ylöspäin ja siellä se oli, tikan paja, sopiva kolo johon voi kävyn kiilata ja kaivella suomut auki ja siemenet parempiin suihin. Tien varrella oli puolen tusinaa tolppaa ja liki jokaisen juurella oli vähintään muutama käpy. Vaihtelu ilmeisesti virkistää ruokapaikankin suhteen tai sitten täällä on tikka joka tolpassa.

maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Äitiysmekko ja muita sirpaleita

1. Oman nimensä googlaaminen silloin tällöin tuo mielenkiintoisia tuloksia, erityisesti kun sukunimi on sen verran harvinainen kuin se on (3 henkilöä tällä hetkellä). Eilinen surffailu tuotti oudon tuloksen: eräs vaateliike myy äitiysmekkoa, joka on katsottu sopivaksi nimetä meikäläisen sukunimellä. Olisi nyt ollut vaikka edes joku tyylikäs jakku tai kauniit korkokengät, systeri olisi voinut sulattaa goottihenkisen korsetinkin, mutta että kaikista maailman vaatekappaleista ÄITIYSMEKKO. Äygh. Menisikö tämä oikeudessa läpi kunnianloukkauksena?

Lisäksi minun on hieman vaikea kuvitella, että mekon suunnittelija olisi ihan tuosta noin vain keksinyt tuon nimen, se ei ole niin itsestäänselvä sana+pääte - yhdistelmä. Että onkohan käynyt niin että jostain netistä on sitten löytänyt meidän sukunimen ja todennut että olkoon tuo sitten.

2. Viikonloppuna tuli käytyä lähellä Turkua Littoisissa. Siellä oli hamsterinäyttelyt, joista on enemmän kirjoitettu hamsteriblogissa. Ensimmäistä kertaa ikinä kuitenkin ajoin Helsingistä Turun suuntaan, ei tuolla päin Suomea ole tullut käytyä kuin äärimmäisen harvoin, itse ajaen ei koskaan.
No, olin kartasta katsonut että koko matka on moottoritietä, jee. Olin kuitenkin ällistynyt siitä moottoritiestä, joka oli kovin mäkinen ja mutkainen. Ei ollenkaan sellaista suht tasaista tietä kuten koko matka Nurmijärveltä Tampereelle. Muutamissa mutkissa tuntui, että se 110 km/h oli jopa hieman liikaa, mahdetaankohan sitä tietä ajaa kesärajoituksilla 120 km/h? En kyllä halua.
Kaikesta huolimatta matka meni hyvin molempiin suuntiin ja kyytiläiset pääsivät illalla jatkamaan kukin omaan suuntaansa.

Siskon kanssa eilen juteltiin Skypessä ja hän totesi, ettei pelkästään moottoritie Turkuun ole mutkainen vaan kuulemma myös junarata! Kuulemma kallistelevassa Pendolinossa tulee helposti jopa paha olo, kun se kiemurtelee niin. Tamperelaisina tietysti keksimme tälle selityksen: tietä ja rataa rakennettaessa on haluttu mennä ihan mihin tahansa muuhun suuntaan kuin Turkuun. Siksi niin paljon on tehty mutkia.

3. Kristillisten yhdistysten homovastainen kamppanja on taas saanut julkisuutta, siinähän on yritetty ajaa sitä ajatusta, ettei kaikkeen ole pakko alistua eikä kaikkea ole pakko kokeilla. No, kauniita ajatuksia tietysti noin teoriatasolla, mutta miksi soveltaa sitä vain homoihin? Eikö sitä voitaisi soveltaa muihinkin synteihin, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuoliseen seksiin ja, mikä pahinta, avoliittoihin? Missä viipyy kristillisten järjestöjen avoliittojen vastainen kamppanja? Missä vaaditaan ja suositellaan pidättäytymistä seksistä avioliittoon asti?

Ai niin, mutta sehän olisi itsemurha. Parempi siis iskeä vyön alle homoseksuaaleja, joka on pienempi ja yhteiskunnassa muutenkin syrjitympi ryhmä kuin avoliitossa asuvat ja muut, jotka harrastavat seksiä ilman papin aamenta. Tätäkö on nk. kristillinen armeliaisuus? Isoa syntisten laumaa vastaan ei uskalleta hyökätä, niin kiusataan sitten pienempiä ryhmiä.

4. Vaalit alkavat toden totta lähestyä ja teiden varsille on alkanut tulla erinäköisiä mainosplakaatteja. Mietin vain, että mitä sillä tienposkessa seisovalla naamankuvalla on oikeastaan tekoa nykypäivänä? Ei se kerro mitään muuta kuin naaman, nimen, numeron ja puolueen, joita ei ehdi huomata ohi ajaessa. Ei kai pelkän pärstäkertoimen perusteella kukaan äänestä? Tai no, en ole niinkään varma...

Mutta nauruntyrskähdyksen aiheutti Antti Kaikkosen vaalimainos: "Kaikkonen - mainettaan parempi". On niillä sentään itseironian tajua.

tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Sirpaleita

Sirpale 1: häät Hämeen linnassa
Olin viikonloppuna DI:n ystävän häissä Hämeen linnassa. Siis ihan linnassa. Vihkiminen tapahtui linnan kappelissa ja juhla jatkui linnansalissa. Ohjelmaan kuului myös pieni opastettu kierros linnan tiloissa, lähinnä siellä mihin nyt pääsi sisäkautta kulkemaan, kun kaikki olivat juhlahepenissään ja naisilla korkokengät jalassa.
Minähän en ole linnassa koskaan käynyt ja Hämeenlinnassakin vain parina kurssi viikonloppuna joskus vuosikymmen sitten enkä muista niistäkään reissuista mitään. Sitä paitsi suurin osa ajasta vietettiin hotellissa ja illalla jossain yökerhossa, joten se minun Hämeenlinnan tuntemuksesta. Linna on kuitenkin aina kiinnostanut, joka kerta junamatkalla tulee Hämeenlinnan kohdilla mieleen, että tuolla linnassakin pitäisi käydä. Nyt DI:n kanssa puhuttiin että kunhan kesä tulee, voisi Hämeenlinnassa viettää vaikka kokonaisen viikonlopun, tutustua linnaan ja kaupunkiin muutenkin. Kuulemma Aulangolla on ainakin hienoja maisemia, jos ei muuta.
Hääjuhla oli varsin kansainvälinen, sillä sekä sulhanen että morsian olivat syntyjään virolaisia. Ilmeisesti kuitenkin venäjänkieliseltä alueelta, sillä häissä puhuttiin pääasiassa suomea ja venäjää; viro, englanti ja saksa olivat vähemmistössä. Tilaisuus oli pieni, vain kolmisenkymmentä henkeä, mutta kivaa oli.

Sirpale 2: hevos- ja metsästysmessut
Kun lauantai-iltana olin selvinnyt Hämeenlinnasta takaisin Nukarille, oli sunnuntaina vuorossa messukeskuksessa pidetty Helsinki Horse Fair ja GoExpo-messut. Hevospuolella oli tarjolla kaikennäköistä esitystä ja muuta sekä lukematon määrä yhdistyksiä ja hevostarvikeliikkeiden ständejä.

GoExpo-messuilla piti olla golfin, retkeilyn, pyörien, retkeilyn ja kalastuksen lisäksi myös metsästys-osio, mutta oli varsin vaatimaton edustus varsinaisella metsästysasialla. Lähinnä siellä oli yksi aseliikkeen ständi, Metsästäs & Kalastus-lehden ständi ja sitten jotain Varustelekaa ja jokin toinenkin armeijatavaraa myyvä ständi ja sen sellaista. Ei siis sanottavasti metsästykseen liittyvää asiaa juuri lainkaan.
No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, urheiluampujien ständillä oli ampumasimulaattoreita. Tarjolla oli laser-pistoolia ja -kivääriä sekä laserhaulikolla sai räiskiä videoseinällä lenteleviä savikiekkoja. Olin saanut houkuteltua veljen tyttönsä kanssa mukaan ja vietimme hyvän tovin tällä ständillä. Pikku-Annan (ikää 10 vuotta) piti tietysti päästä kokeilemaan myös ja paukuttikin hyviä tuloksia varsinkin kun ottaa huomioon sen, että neiti piteli asetta, edes leikkiasetta kädessään ensimmäistä kertaa elämässään.

Sirpale 3: ydinkatastrofi? Not.
Japanin Fukushimassa on tapahtunut tai tapahtumassa Tshernobyliin verrattavissa oleva tai ehkä kymmenen kertaa pahempikin ydinonnettomuus kun maanjäristyksessä ja tsunamissa vaurioituneen ydinreaktorin ydin sulaa ja räjähtää ja kaikki kuolee, apuaaa! Näin ainakin, jos on uskominen eri nettifoorumien tunteen ja paniikin täyttämiä viestiketjuja, joissa tietoa on vähän tai ei lainkaan. Apteekista on joditabletit loppuneet ja hätäisimmät ovat varmasti jo saaneet yliannostuksenkin otettuaan jodia omine nokkineen.
Eivätkä tiedotusvälineet sen parempia ole, artikkeleissa vilisee asiavirheitä ja tietämättömyys ihan yksinkertaisista ydinfysiikan tai ydinvoimalarakentamisen perusseikoista on suorastaan hälyyttävää. Luonnollisesti se on omiaan lisäämään myös yleisön paniikkia. Ja eikä auta tippaakaan se, että esimerkiksi STUK on toistaiseksi ilmoittanut ettei Suomessa ole mitään hätää eikä oikeastaan muuallakaan maailmassa, ei edes siellä Japanissa ole mitään järkyttävän vaarallista tapahtunut. Mutta ei, ihmiset kuvittelevat olevansa viisaampia kuin viranomaiset.
Jokaisen kannattaisi kuitenkin lukea nyt jo MITin sivuilta löytyvä artikkeli perusasioista ja siitä, mitä Fukushimassa oikeasti tapahtui: http://mitnse.com/2011/03/13/why-i-am-not-worried-about-japans-nuclear-reactors/.

No, kun tässä on eduskuntavaalit lähestymässä, saavat kansanedustajaehdokkaat ja puolueet tietysti tästä uutta vettä vaalikampanjointiinsa. Maanjäristys ja tsunami ovat osoitus jumalan vihasta. Eipäs kun ne johtuvat ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilusta ja nimenomaan siitä että suomalaiset ajavat niin paljon katumaastureilla eivätkä lopeta turkistarhausta. Ydinvoimaa ei saa rakentaa enää ikinä ja kaikki nykyisetkin reaktorit on suljettava heti. Saahan sähköä pistorasioista, siihen mitään ydinvoimaa tarvita, ihan tyhmää sellainen ydinvoima. Odotan vain sitä että yksi nimeltämainitsematon sutkauspuolue lupaa, ettei heidän hallituskaudellaan Suomessa satu maanjäristyksiä tai tsunameja.

torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Hiilijalanjälki ja epäreilut syytteet

Teinpä joutessani Hesarin sivuilla olevan hiilijalanjälkitestin. No, tietäähän sen mitä siitä tulee, kun asuu mummun kanssa kaksin 60-luvulla rakennetussa, parisataa-neliöisessä omakotitalossa, joka lämpenee öljyllä ja viikossa tulee helposti ajettua 500-600 kilometriä, joista noin 300 on pelkkää työmatka-ajoa (kun ajan Vantaankosken rautatieasemalle 30km suuntaansa).

Isohan se lukema oli, mutta koko juttu meni ihan leikiksi kun tietysti sain kovasti ripitystä elämäntavastani. Näin luki saamassani kommentissa:
Jättämäsi hiilijalanjälki on aivan liian suuri. Lentokonematkat ja isot autot ovat sinulle arkipäivää, etkä muutenkaan vaali luonnonarvoja kulutuksessasi. Liikut moottorivoimalla paikasta toiseen kuin viimeistä päivää, etkä ehdi pysähtyä. Hiljennä vauhtia ja voit itsekin pian paremmin. Puhumattakaan luonnosta!


Just niin metsään kuin vain voi mennä. Minua syytetään siis lentämisestä vaikken ole lentänyt kilometriäkään vuoden 2008 jälkeen. Ja että 1,6-litraista Fusionia sanotaan isoksi autoksi? Ei millään pahalla, rakas Fusion, mutta et kyllä iso ole, et moottoriltasi, ei kulutukseltasi etkä kooltasi. Mitä tulee vauhdin hiljentämiseen noin yleisesti, niin väittäisin eleleväni varsin rauhallisesti noin muuten.
Tiedän että näihin kysely"vastauksiin" täytyy jotain yleistä raapustella, mutta voisi sitä nyt kuitenkin olla suoraan syyttämättä ihmisiä asioista, jotka ovat ehkä kaukana totuudesta ja myös kaukana vastauksista.

Leikki kuitenkin sikseen. Mitä voisin tehdä pienentääkseni hiilijalanjälkeäni? Rehellisesti sanoen en kovin paljon mitään. Talo vaatisi remppaa eikä öljylämmitys tosiaan ole se paras vaihtoehto, ei edes meidän oman kukkaron kannalta. Maalämpö ei olisi yhtään hassumpi juttu, luulisin. Jutussa vain on se mutta, että sekä maalämpö että muu remontointi vaatisivat sellaisia summia rahaa, jota meillä nyt vain ei ole ainakaan tällä hetkellä. Sori. Kyllä me vaikka heti rakennetaan uusi talokin, jos vain joku lahjoittaa rahat siihen.

Mitä työmatka-ajoihin tulee, voisin tietysti käyttää enemmän Jokelan asemaa, jonne on vain 7 kilometriä matkaa. Jokelasta vain kulkee junia niin paljon harvemmin kuin Vantaankoskelta ja jos onnistuu yhdestä junasta myöhästymään, se tietää heti puolen tunnin odottelua (mikä tietysti on puoli tuntia pois työpäivästä).

Etätöitä olisi kiva tehdä, mutta tämä projekti on sellainen, että se ei taida onnistua. Tarvittavat henkilöt istuvat täällä Helsingissä. Huolimatta kaikista hienoista sähköisistä viestimistä joskus on vain helpompaa kaartaa itse sähköpostiin ja kommunikaattoriin vastaamattoman ihmisen pöydän viereen ihan henkilökohtaisesti kysymään jotain tiukkaa kysymystä, johon tarvitsee vastauksen eilen. Puhumattakaan kaikista salassapitomääräyksistä, minähän en nykyisessä projektissa saa viedä edes työläppäriäni toimiston ulkopuolelle.

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Naistenpäivän kunniaksi

Olen aikani ihmetellyt sitä, miten töissä tuntuu vähän ihmeelliseltä. Ei mitenkään pahalta, mutta oudolta. Eihän se tietysti ole ihme siinä mielessä, että teen nyt ihan uutta ja toisenlaista työtä kuin aikaisemmin, mutta siihenkin alkaa vähitellen tottua. Ajattelin että ehkä kyse on siitä, että olen vähän porukan outo lintu. Tiimin neljä muuta ovat humanisteja, kieliä yliopistossa lukeneita, jotka osaavat ne kaikki kielioppijipot, mutta tekniikasta ei ole sen kummempaa taustaa toisin kuin minulla.

Muuten hyvä teoria, mutta toisaalta minä olen työelämässä ja koulussakin ollut aina se outo lintu, se porukan ainoa nainen. Ja siihen on tottunut jo aikoja sitten. Tästäpä pääsinkin jäljille: meitä on neljän hengen porukka, joista neljä on naisia. Se jos mikä on outoa! Ei sillä, mukavia nuo kaikki työkaverit ovat ja varsinkin projektipäällikkö on mahtava tyyppi. He ovat tainneet tottua minun "erilaisuuteen", koska heti kun tulee vastaan yhtään mitään teknisempää, he ovat minun kimpussa. Kuten minäkin heidän kimpussa heti kun tulee jokin kielellinen tenkkapoo.

Vaan kun on oikeasti tottunut siihen, että porukassa on suurin osa, ellei peräti kaikki miehiä ja yleensä sakkiin on osunut joku salskeampikin tapaus. Kaikella ystävällisyydellä, sitä yhtä ainoata miespuolista tiimikaveria on täysin mahdotonta kuvata sanalla "salskea". Silmänruuasta on siis puutetta eikä se ole normaalia. Aivan kuin naistenpäivän kunniaksi sattui tänään palaveriin yksi sellainen herkkupala, että sillä jaksoi loppupäivän ihan kevyesti. Tällaisia palavereja saisi olla useamminkin.

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Sirpaleita

Sirpale 1: radio-ongelma
Olen vihdoin opetellut kuuntelemaan radiota autoa ajaessani. Alkoi käydä niin totta vieköön tylsäksi sahata väliä Nurmijärvi-Tampere ilman mitään muuta viihdykettä kuin auto ja tie, joten avasin radion. Siitä on nyt jo pari kuukautta ja kuuntelenkin radiota nykyisin melkein aina ajaessani.
Ongelmana on vain oikean radiokanavan löytäminen. Novalla on kivaa ja oikeastaan tärkeätäkin liikennetiedotteet ja uutiset, mutta musiikkivalinnat koostuvat vähän liian usein suomalaisista kappaleista. Väitän, että jos olen juuri moottoritiellä vasemmalla kaistalla, nopeutta 120km/h ja oikealla puolella elämää suurempi rekka ja radiosta alkaa soida joku Samuli Edelmanin ja Jipun "Pimeä onni" tai, mikä vielä pahempaa, Eppu Normaalia tai J. Karjalaista, niin henkilövahingon sattuminen on noin hiuskarvan päässä. En liioittele. Lisäksi Novalla on tiettyjä ohjelmia joita vain en jaksa, kuten aamuradio, jota työmatkojen takia joutuu kuuntelemaan vähän useammin kuin oikeastaan haluaisi.
NRJ:llä on pääasiassa sellaista musiikkia, josta pidän ja sieltä puuttuvat nämä edellä mainitut itkuvirret. Mikä siinä onkin että edes NRJ ei voi keskittyä musiikkiin? Sieltäkin tulee kaikenmaailman puheohjelmaa ja ne juontajat tuntuvat olevan joko teinejä tai idiootteja, ehkä molempia. Niitä ei kestä vanha vihtahousukaan kuunnella selvin päin. Rattijuopoksi en ajatellut ruveta, joten kanava vaihtuu taas...
Rockilla soiva musiikki on pääsääntöisesti tuskatonta kuunneltavaa, jos nyt ei ehkä ihan lempparilistan kärkeä, elleivät satu soittamaan Rammsteinia tai Nightwishia. Vaan eivät Rockinkaan juontajat ihan kaikilla pöntöillä tunnu käyvän, joten näiden välillä sitten pallotellaan. Voicelta jai Ylexiltä ei ole toistaiseksi osunut korvaan sellaista musiikkia tai ohjelmaa, jota jaksaisi.

Sirpale 2: naisten asioita K-18
Koska nyt tosiaan asustelen viikot täällä Nurmijärven peräkorvessa ja DI Tampereella, olen jättänyt e-pillerit syömättä ja sänkypuuhiin on lisätty kondomit. Perheenlisäystä ei siis ole suunnitteilla. DI ei onneksi kuulu niihin miehiin, joille kumin käyttö olisi ehdottoman vastenmielistä. Nyt on menossa ekat menkat pillereiden poisjätön jälkeen ja voinpa sanoa, että toistaiseksi migreeni on ollut erittäin kesy. Kolmatta vuotopäivää ollaan menossa ja tähän mennessä olen joutunut ottamaan yhden Relertin. Pari Diclofenacia eli tavallista särkylääkettä olen ottanut sen lisäksi pari kertaa kun on tuntunut särky pikkuisen uhkailevan ja se on mennyt niillä ohitse. Lisäksi kaikki satunnaiset välimigreenit ovat kadonneet toistaiseksi.
Muita vaikutuksia ei ole vielä havaittu, mutta niistä raportoin sitten jos sattuu tulemaan vastaan.

perjantaina, maaliskuuta 04, 2011

Ravintolakokemuksia Helsingistä

Vaikka nyt täällä etelä-Suomessa vaikutankin, ei Helsingin ravintoloissa ole tullut käytyä vielä kovinkaan moniaita kertoja. Joissain kuitenkin.

1. Kipinä
Tapas-baari Kipinä valittiin paikaksi "viimeiselle ehtoolliselle", kun projektipäällikkömme jäi äitiyslomalle joitain aikoja sitten. Hän itse oli toivonut nimenomaan tapas-ravintolaa ja joku tiimistämme ehdotti Kipinää. Ruokalista ja sijainti helposti lähellä rautatieasemaa riittivät vakuuttamaan ainakin minut siitä että se olisi hyvä paikka.
Pöytävaraus on suositeltava, koska paikka on pienenlainen ja ilmeisesti varsin suosittu. Niin meilläkin oli.
Ruokaa tilatessamme mietimme hieman, miten monta annosta kannattaisi ottaa kun nälkä kuitenkin oli jo vähän työpäivän päätteeksi. Päädyimme aloittamaan kolmella annoksella per lärvi, saisihan lisää tilattua jos niiden jälkeen vielä nälkä jäisi. Kolme tapas-annosta oli kuitenkin ihan sopiva ja jälkiruuan kanssa joutui vähän miettimään, että jaksaako sitä enää.

En ole mikään tapas-ekspertti, joten en osaa arvioida, miten hyviä tapaksia ne olivat, mutta itselleni maistui silti. En muista tarkalleen mitä tilasin, chorizo-makkaraa ainakin oli ja jotain äyriäisiä, olisivatkohan olleet scampeja. Joka tapauksessa paikasta jäi sen verran mukava jälkimaku siitä huolimatta, että jouduimme jonkinlaisen tovin odottelemaan tilauksiamme. No, eipä paikka ollut missään määrin tyhjä tuonakaan iltana, joten ehkä se on ihan ymmärrettävää.

2. Country Club (?)
Country Clubissa kävimme DI:n kanssa jonain iltapäivänä, kun DI oli käymässä Helsingissä työkaverinsa kanssa. Luulen, että se ravintola oli Country Club nimeltään, siitä on jo hetken verran aikaa ja muistan ainoastaan ravintolan sijainnin lähellä Akateemista. En löydä kyseiselle paikalle mitenkään nettisivuja (voiko nykyään muka oikeasti olla sellaisia ravintoloita?!)
No joka tapauksessa paikka oli kohtuullinen. Muistutti jossain määrin tamperelaisista paikoista New Yorkia tai Coyotea tai pikkuisen parempaa Manhattan Steak Housea. Itse söin siellä kelvolliseen Caesar-salaatin, muille taisi tulla lehtipihviannokset.

3. Stone's
Gastropub Stone's sijaitsee myös ihan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä ja poikkesimme siellä DI:n kanssa eilen. Se tarjoaa jotakuinkin pubiruuan tyyppistä ruokaa, löytyi perinteinen fish&chips, hampurilaisia, joitain pihviannoksia ja muuta sellaista. Itse söin fish/chipsin, joka oli mainio annos, päihitti ehkä jopa Sohon vastaavan. DI tilasi jonkin hampurilaisista eikä hänkään ruokaansa moittinut.
Ehdottomasti "käy täällä toistekin"-listalla.