maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Äitiysmekko ja muita sirpaleita

1. Oman nimensä googlaaminen silloin tällöin tuo mielenkiintoisia tuloksia, erityisesti kun sukunimi on sen verran harvinainen kuin se on (3 henkilöä tällä hetkellä). Eilinen surffailu tuotti oudon tuloksen: eräs vaateliike myy äitiysmekkoa, joka on katsottu sopivaksi nimetä meikäläisen sukunimellä. Olisi nyt ollut vaikka edes joku tyylikäs jakku tai kauniit korkokengät, systeri olisi voinut sulattaa goottihenkisen korsetinkin, mutta että kaikista maailman vaatekappaleista ÄITIYSMEKKO. Äygh. Menisikö tämä oikeudessa läpi kunnianloukkauksena?

Lisäksi minun on hieman vaikea kuvitella, että mekon suunnittelija olisi ihan tuosta noin vain keksinyt tuon nimen, se ei ole niin itsestäänselvä sana+pääte - yhdistelmä. Että onkohan käynyt niin että jostain netistä on sitten löytänyt meidän sukunimen ja todennut että olkoon tuo sitten.

2. Viikonloppuna tuli käytyä lähellä Turkua Littoisissa. Siellä oli hamsterinäyttelyt, joista on enemmän kirjoitettu hamsteriblogissa. Ensimmäistä kertaa ikinä kuitenkin ajoin Helsingistä Turun suuntaan, ei tuolla päin Suomea ole tullut käytyä kuin äärimmäisen harvoin, itse ajaen ei koskaan.
No, olin kartasta katsonut että koko matka on moottoritietä, jee. Olin kuitenkin ällistynyt siitä moottoritiestä, joka oli kovin mäkinen ja mutkainen. Ei ollenkaan sellaista suht tasaista tietä kuten koko matka Nurmijärveltä Tampereelle. Muutamissa mutkissa tuntui, että se 110 km/h oli jopa hieman liikaa, mahdetaankohan sitä tietä ajaa kesärajoituksilla 120 km/h? En kyllä halua.
Kaikesta huolimatta matka meni hyvin molempiin suuntiin ja kyytiläiset pääsivät illalla jatkamaan kukin omaan suuntaansa.

Siskon kanssa eilen juteltiin Skypessä ja hän totesi, ettei pelkästään moottoritie Turkuun ole mutkainen vaan kuulemma myös junarata! Kuulemma kallistelevassa Pendolinossa tulee helposti jopa paha olo, kun se kiemurtelee niin. Tamperelaisina tietysti keksimme tälle selityksen: tietä ja rataa rakennettaessa on haluttu mennä ihan mihin tahansa muuhun suuntaan kuin Turkuun. Siksi niin paljon on tehty mutkia.

3. Kristillisten yhdistysten homovastainen kamppanja on taas saanut julkisuutta, siinähän on yritetty ajaa sitä ajatusta, ettei kaikkeen ole pakko alistua eikä kaikkea ole pakko kokeilla. No, kauniita ajatuksia tietysti noin teoriatasolla, mutta miksi soveltaa sitä vain homoihin? Eikö sitä voitaisi soveltaa muihinkin synteihin, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuoliseen seksiin ja, mikä pahinta, avoliittoihin? Missä viipyy kristillisten järjestöjen avoliittojen vastainen kamppanja? Missä vaaditaan ja suositellaan pidättäytymistä seksistä avioliittoon asti?

Ai niin, mutta sehän olisi itsemurha. Parempi siis iskeä vyön alle homoseksuaaleja, joka on pienempi ja yhteiskunnassa muutenkin syrjitympi ryhmä kuin avoliitossa asuvat ja muut, jotka harrastavat seksiä ilman papin aamenta. Tätäkö on nk. kristillinen armeliaisuus? Isoa syntisten laumaa vastaan ei uskalleta hyökätä, niin kiusataan sitten pienempiä ryhmiä.

4. Vaalit alkavat toden totta lähestyä ja teiden varsille on alkanut tulla erinäköisiä mainosplakaatteja. Mietin vain, että mitä sillä tienposkessa seisovalla naamankuvalla on oikeastaan tekoa nykypäivänä? Ei se kerro mitään muuta kuin naaman, nimen, numeron ja puolueen, joita ei ehdi huomata ohi ajaessa. Ei kai pelkän pärstäkertoimen perusteella kukaan äänestä? Tai no, en ole niinkään varma...

Mutta nauruntyrskähdyksen aiheutti Antti Kaikkosen vaalimainos: "Kaikkonen - mainettaan parempi". On niillä sentään itseironian tajua.

Ei kommentteja: