torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Hiilijalanjälki ja epäreilut syytteet

Teinpä joutessani Hesarin sivuilla olevan hiilijalanjälkitestin. No, tietäähän sen mitä siitä tulee, kun asuu mummun kanssa kaksin 60-luvulla rakennetussa, parisataa-neliöisessä omakotitalossa, joka lämpenee öljyllä ja viikossa tulee helposti ajettua 500-600 kilometriä, joista noin 300 on pelkkää työmatka-ajoa (kun ajan Vantaankosken rautatieasemalle 30km suuntaansa).

Isohan se lukema oli, mutta koko juttu meni ihan leikiksi kun tietysti sain kovasti ripitystä elämäntavastani. Näin luki saamassani kommentissa:
Jättämäsi hiilijalanjälki on aivan liian suuri. Lentokonematkat ja isot autot ovat sinulle arkipäivää, etkä muutenkaan vaali luonnonarvoja kulutuksessasi. Liikut moottorivoimalla paikasta toiseen kuin viimeistä päivää, etkä ehdi pysähtyä. Hiljennä vauhtia ja voit itsekin pian paremmin. Puhumattakaan luonnosta!


Just niin metsään kuin vain voi mennä. Minua syytetään siis lentämisestä vaikken ole lentänyt kilometriäkään vuoden 2008 jälkeen. Ja että 1,6-litraista Fusionia sanotaan isoksi autoksi? Ei millään pahalla, rakas Fusion, mutta et kyllä iso ole, et moottoriltasi, ei kulutukseltasi etkä kooltasi. Mitä tulee vauhdin hiljentämiseen noin yleisesti, niin väittäisin eleleväni varsin rauhallisesti noin muuten.
Tiedän että näihin kysely"vastauksiin" täytyy jotain yleistä raapustella, mutta voisi sitä nyt kuitenkin olla suoraan syyttämättä ihmisiä asioista, jotka ovat ehkä kaukana totuudesta ja myös kaukana vastauksista.

Leikki kuitenkin sikseen. Mitä voisin tehdä pienentääkseni hiilijalanjälkeäni? Rehellisesti sanoen en kovin paljon mitään. Talo vaatisi remppaa eikä öljylämmitys tosiaan ole se paras vaihtoehto, ei edes meidän oman kukkaron kannalta. Maalämpö ei olisi yhtään hassumpi juttu, luulisin. Jutussa vain on se mutta, että sekä maalämpö että muu remontointi vaatisivat sellaisia summia rahaa, jota meillä nyt vain ei ole ainakaan tällä hetkellä. Sori. Kyllä me vaikka heti rakennetaan uusi talokin, jos vain joku lahjoittaa rahat siihen.

Mitä työmatka-ajoihin tulee, voisin tietysti käyttää enemmän Jokelan asemaa, jonne on vain 7 kilometriä matkaa. Jokelasta vain kulkee junia niin paljon harvemmin kuin Vantaankoskelta ja jos onnistuu yhdestä junasta myöhästymään, se tietää heti puolen tunnin odottelua (mikä tietysti on puoli tuntia pois työpäivästä).

Etätöitä olisi kiva tehdä, mutta tämä projekti on sellainen, että se ei taida onnistua. Tarvittavat henkilöt istuvat täällä Helsingissä. Huolimatta kaikista hienoista sähköisistä viestimistä joskus on vain helpompaa kaartaa itse sähköpostiin ja kommunikaattoriin vastaamattoman ihmisen pöydän viereen ihan henkilökohtaisesti kysymään jotain tiukkaa kysymystä, johon tarvitsee vastauksen eilen. Puhumattakaan kaikista salassapitomääräyksistä, minähän en nykyisessä projektissa saa viedä edes työläppäriäni toimiston ulkopuolelle.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta toiseen - kolmanteen...oisko niitä sanomalehtiä niin monta,että riittäis mullekin???
-MUR-MUR-