torstaina, maaliskuuta 31, 2011

Lisää sirpaleita

Sirpale 1: keskiviikko 30.3. kello kuusitoista-nolla-jotakin Martinkyläntie siinä Vantaankosken rautatieaseman kohdilla. Hei sinä tummansinistä Nissania ajanut henkilö (rekisterin numerot 512), oli kiva juttu kun päästit minut kääntymään edellesi. Minä olin se harmaa Fusion sieltä parkkipaikalta tulossa. Eihän minulla mikään erityinen kiire olisi ollut, mutta olisin tovin jos toisenkin joutunut odottelemaan omaa vuoroani ilman sinua. Kiitos!

Sirpale 2: sen sijaan paikallinen bussifirma ei juuri saa kiitosta. Sisko siirsi Ranskaan lähtiessään osoitteensa myös tänne Nukarille ja nyt sitten Korsisaari lähetti hänelle "tervetuloa Nurmijärvelle"-kirjeen, jossa oli tietoa mm. Korsisaaren bussiaikatauluista ja reiteistä sekä Nurmijärvi-lipusta. No paljonpa siitä onkin apua kun piimä-Eemelit ajavat mahdollisimman kaukaa tästä osoitteesta... Joku voisi laskea tuollaisen mainoskirjeen jo puhtaaksi vittuiluksi, kun kuitenkin näkivät mikä on osoite.

Sirpale 3: paikalliset tikat ovat villiintyneet kevään tultua. Harva se aamu pihan sähkötolpassa pärryyttää tikka. Eikä suinkaan mitään hissuksiin nakuttelua tai kävyn teurastusta vaan nyt ilmoitetaan koko lähiseudulle, että herra (?) käpytikka on täällä. Tikka ei välitä tippaakaan siitä, että tulen ulos, avaan autotallin ja peruutan auton sieltä pois. Kun ajan tolpan ohitse, tikka siirtyy vain tolpan toiselle puolelle piiloon pelottavaa autoa, muttei yleensä lennä pois.
Tänä aamuna jäin tapani mukaan vähäksi aikaa seurailemaan tikkaa ja totesin, että kilpalaulantaahan siinä harrastetaan. Ensin meidän tikka nakuttaa: "Tärrr". Hetken hiljaisuus ja kauempaa kuuluu vaimea "tärrr". Sitten taas meidän tikka "Tärrr!" ja kilpakosija vastaa, liekö naapurin pihan tolpassa vai jossain muualla.

Muutenkin tikat ovat olleet ahkeria. Kävin tuossa kävelemässä naapurin suunnalla jonain iltana ja kun näin läjän käpyjä sähkötolpan juurella luulin näkeväni ensin harhoja. Ei ole vielä se päivä tullut, että sähkötolpista käpyjä putoilisi. Katse ylöspäin ja siellä se oli, tikan paja, sopiva kolo johon voi kävyn kiilata ja kaivella suomut auki ja siemenet parempiin suihin. Tien varrella oli puolen tusinaa tolppaa ja liki jokaisen juurella oli vähintään muutama käpy. Vaihtelu ilmeisesti virkistää ruokapaikankin suhteen tai sitten täällä on tikka joka tolpassa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomaavaiset autoilijat piristävät aina mieltä. Muistaa sitten itse tehdä vastavuoroisesti. :)

Just nyt ei ole tarvetta Korsisaaren palveluille, eikä kyllä sitten kesälläkään, kun ei ole niitä palveluita! Lähimmät taitaa mennä Pirtiltä, jos sieltäkään. :/ Mistä muuten tulee termi piimä-Eemeli?

Sähkötolpat rivissä = tikkojen pystybaari, tai jotain...

-Rättis

Sirpa kirjoitti...

Voi voi, ei mene pirtiltä kuin Ventoniemi jos sekään. Epäilen. Korsisaari ajaa Hyvinkäältä kirkolle joko kolmostietä (uusi tai vanha tai ehkä vaihtelee) tai sitten Rajamäen kautta.

Ja faijahan piimä-Eemeliksi nimitti tätä Emil Kortzart tai mikä se nyt olikaan, joka maitoautoa ajoi aikanaan ja vaihtoi nimensä sitten Korsisaareksi. Taisi olla yleisempikin kutsumanimi se piimä-Eemeli.

Anonyymi kirjoitti...

No niin olikin Korsisaari. :) Osuva nimi, eikös ne bussit ole vielä valkoiset. ;)

-Rättis

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Korsisaaren bussit ovat valkoisia.Näin yhden liikenteessä Hesassa maaliskuun alussa kun olimme siellä Oulunkylässä 70-vuotissynttäreillä.
-MUR-MUR-