tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Naistenpäivän kunniaksi

Olen aikani ihmetellyt sitä, miten töissä tuntuu vähän ihmeelliseltä. Ei mitenkään pahalta, mutta oudolta. Eihän se tietysti ole ihme siinä mielessä, että teen nyt ihan uutta ja toisenlaista työtä kuin aikaisemmin, mutta siihenkin alkaa vähitellen tottua. Ajattelin että ehkä kyse on siitä, että olen vähän porukan outo lintu. Tiimin neljä muuta ovat humanisteja, kieliä yliopistossa lukeneita, jotka osaavat ne kaikki kielioppijipot, mutta tekniikasta ei ole sen kummempaa taustaa toisin kuin minulla.

Muuten hyvä teoria, mutta toisaalta minä olen työelämässä ja koulussakin ollut aina se outo lintu, se porukan ainoa nainen. Ja siihen on tottunut jo aikoja sitten. Tästäpä pääsinkin jäljille: meitä on neljän hengen porukka, joista neljä on naisia. Se jos mikä on outoa! Ei sillä, mukavia nuo kaikki työkaverit ovat ja varsinkin projektipäällikkö on mahtava tyyppi. He ovat tainneet tottua minun "erilaisuuteen", koska heti kun tulee vastaan yhtään mitään teknisempää, he ovat minun kimpussa. Kuten minäkin heidän kimpussa heti kun tulee jokin kielellinen tenkkapoo.

Vaan kun on oikeasti tottunut siihen, että porukassa on suurin osa, ellei peräti kaikki miehiä ja yleensä sakkiin on osunut joku salskeampikin tapaus. Kaikella ystävällisyydellä, sitä yhtä ainoata miespuolista tiimikaveria on täysin mahdotonta kuvata sanalla "salskea". Silmänruuasta on siis puutetta eikä se ole normaalia. Aivan kuin naistenpäivän kunniaksi sattui tänään palaveriin yksi sellainen herkkupala, että sillä jaksoi loppupäivän ihan kevyesti. Tällaisia palavereja saisi olla useamminkin.

Ei kommentteja: