sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Etäsuhde

Tässäon elelty nyt reilu 3 kuukautta etäsuhteessa DI:n kanssa. Näemmehän me yleensä viikonloppuisin, vaikka aina joskus on jotain menoja, että viikonloppu jää väliin. Tosin DI piipahtelee toisinaan viikollakin täällä Helsingin suunnassa ja yöpaikkaa tarvitessaan kääntyy meikäläisen puoleen välttääkseen törkeän aikaiset herätykset. Nytkin se istuu tuossa nojatuolissa ja nörttäilee, tulimme hetki sitten Tampereelta ja lähdemme huomisaamuna täältä Helsingin suuntaan. DI säästi kätevästi junalipun hinnan siinä kun tuli minun kanssa samalla kyydillä tänne jo tänään.

Jossain vaiheessa ennen työsuhteen alkua olin jo kovasti huolissani, että miten meidän suhteelle käy, kun yli puoli vuotta joudutaan olemaan erillään viikot. Mitä jos sitä vain huomaa, että hei, tullaanhan tässä toimeen yksikseenkin ja että se on aika ok? DI ei jakanut lainkaan minun huoltani tässä asiassa vaan uskoi alusta asti, ettei tämä ole katastrofi. Sai sitten minutkin uskomaan.

Ja oikeassahan DI on toistaiseksi ollut, tosin minäkin siinä mielessä, että kyllä, me tulemme toimeen yksiksemmekin, ilman toista. Vaan kivempi on olla toisen kanssa, niin että viikonloppuja odottaa ihan innolla. Emme me välttämättä viikonloppuisin tee mitään ihmeellistä keskenämme, kunhan vain olemme kotona tai ehkä käymme jossain. Viikolla tulee soiteltua ja viestiteltyä netin kautta.

Minulle tämä on ollut ehkä helpompaa siinä mielessä, että se olen minä, jonka kuviot ovat muuttuneet täysin. Uusi työ, uus-vanha koti, kokonaan uudet kuviot. DI sen sijaan on siellä vanhassa asunnossa, samoiss ympyröissä, mutta ilman minua. On kuulemma vaikuttanut vähän siihen, että ei tule iltaisin enää niin halukkaasti suoraan kotiin, kun tietää ettei siellä ole muita odottamassa kuin nukkuva hamsteri. Tulee vietettyä enemmän aikaa kaupungilla tai kavereiden kanssa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Niin,on se vain kivempi olla toisen kanssa,vaikka se toinen olisi nenä kiinni tietokoneella ja toinen viputtais puikkoja olkkarissa.(sit,ku käsi taas antaa myöden viputukseen)
Ihminenhän on "laumaeläin".
-MUR-MUR-