tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Home, sweet home!

Olipas eilen mukava käydä pitkästä, pitkästä aikaa Nurmijärven pääkirjastossa. Ihan kuin olisi tullut kotiin. Kuin itsestään jalat kulkivat kohti sitä tiettyä hyllyväliä, vaikken ihan tarkkaan enää edes muistanut, mitä sieltä löytyi.
Kävin kirjastossa äänestämässä, ennakkoon näet voi äänestää minkä tahansa vaalipiirin alueella ja kirjastollakin oli tietysti tarjolla myös Pirkanmaan ehdokaslistat. Samalla ajattelin, että voisin katsoa, toimiiko vanha kirjastokorttini vielä ja etsiskellä kenties jotain lukemistakin. No, vanha kirjastokortti oli niin vanha, että se oli suljettu kertakaikkiaan eikä enää edes minun tietojani löytynyt kirjaston tietokannasta. Sain toki uuden kortin, joka kelpaa Nurmijärven lisäksi Hyvinkäällä, Riihimäellä ja muistaakseni Hausjärvelläkin. Eikä kukaan kysynyt asuinkuntaani, osoitteekseni ilmoitin kotiosoitteeni tänne Nukarille.

Muistin taas monta hyvää syytä, miksi Tampereen kirjastoja pitää vihata. Ne ovat niin ahtaita! Sokkeloisia! Matalia! Sinne ahdistuu. Olen aina pitänyt Nurmijärven pääkirjaston korkeasta rakennuksesta, siellä on ihan oma tunnelmansa.

Ja lisäksi sieltä tutusta hyllyvälistä löytyi yksi tuttu kirja, jota olin jo yläaste- ja lukioaikoina kahlannut läpi moneen kertaan. Kyseistä teosta ei ole Tampereen kirjastoissa lainkaan saatavilla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja mikähän tuo kirja taas olikaan??!
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Majestic World of Arabian Horses, tietenkin! Tosin voi olla etten ole sitä siksi löytänyt Tampereelta, kun muistin sen nimen väärin.