maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Killerileipä

Kenen sairas mielikuvitus on pystynyt keksimään kidutuskeinon nimeltä "rapeakuorinen leipä"?
En tiedä muista, mutta joka kerta kun syön (yritän syödä) vaikkapa jotain patonkia, jossa on kova kuori, yläetuhampaiden takaa kitalaki tulee kipeäksi. Pystyn melkein näkemään, miten kitalaki-parkani on ruhjeilla. Vartin patongista tulee vähintään puolen päivän tuska.

En muutenkaan ymmärrä tätä rapeuden käsitettä, koska rapea = murusteleva. Ostin siis taas matkalla olevasta lounas-ravintola-kahvilasta itselleni patongin syödäkseni sen aamupalaksi, mutta puolet siitä leivästä mureni tuohon työpöydälle, vaatteilleni ja lattialle. Ja kitalaki on siis kipeä. Tästä ilosta vielä maksoin melkein vitosen. Olisi pitänyt jo oppia, että niitä patonkeja ei syödä, ei ikinä.
Harmi kyllä, kyseinen kahvila tarjoaa kovakuoristen tappajapatonkien lisäksi vain yhtälailla kovakuorisia tappajasämpylöitä. Olisi edes kolmioleipiä. Kun seuraavan kerran käyn siellä, taidan pyytää mukaan vain smoothien tai jonkin tämmöisen. Niistä sentään voi olla kohtuullisen varma, etteivät ne nylje kitalakea.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä laitan aina patongin muovipussiin, niin se vähän pehmenee kuoren osalta.Mekään ei tykätä kovakuorisesta leivästä.Siitä tulee sama vaiva kuin sullakin.
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Jee, en siis olekaan ainoa tämän ongelman kanssa! Harmi vain että noita valmiiksi täytettyjä patonkeja ei oikein voi eikä ehdikään pehmittää muovipussissa.