perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

Pimeällä ajamista

Kävin eilen paikallisessa autokoulussa suorittamassa pimeänajon osuuden. Koska tähän vuodenaikaan pimeää on ehkä joskus puolen yön jälkeen, tapahtui ajo simulaattorilla. En viitsinyt jännittää sitä kovasti etukäteen, onhan tässä tullut ajeltua erinnäisiäkin kilometrejä pimeällä ja pikkuisen turhan usein bonuksena on ollut pimeän lisäksi vesi- tai lumisade tai muuten vain kelju keli.

Tuli siinä opittua kyllä jotain uuttakin, kuten vaikkapa sen, että jos auton joutuu parkkeeraamaan pimeälle tielle, päälle parkit ja hätävilkut ja kolmio tienvarteen. Ja tietysti muistinvirkistystä siitä, missä kohtaa vaihdetaan pitkiä ja lyhyitä kohtaamis- tai ohitustilanteissa. Koska ajoin autokoulun valoisana aikana, ei tätä tullut siellä käytännössä treenattua lainkaan, joten oppi on tullut kantapään kautta liikenteessä.

Simulaattorilla ajaminen ei ollut maailman helpointa. Ensinnäkin ohjattavuus oli aivan kamala, ratti ei palautunut kääntämisen jälkeen itsekseen takaisin suoraan ja niinpä sitten kiemurtelin tiellä kuin viskipullon juonut kyykäärme. Tuli mieleen ihan autopelit, joissa on sama ominaisuus. Luulenkin, että olisin pärjännyt simulaattorin kanssa paremmin, jos olisin voinut ohjata sitä näppäimistöllä tai Xboxin ohjaimella, kun niihin olen tottunut pelatessa...
Toinen murheenaihe oli se tärkein eli kauko- ja lähivalojen vaihtaminen oli just päinvastoin kuin Fusionissa. Kun Fusionissa napataan vasenta viikseä itseen päin, se vaihtaa kaukovaloille ja kojelautaan päin lähivaloille. Simulaattorissa oli just päinvastoin eli pitkät sai päälle tökkäämällä viikseä kojelautaan päin. Lisäksi simulaattorissa ei ollut niin selkeä pitkien ja lyhyiden ero, niin tuli vaihdettua valoja ihan päin mäntyä. Sain kyllä ajon kerrasta läpi, mutta päällimmäiseksi jäi tunne, että kylläpä oli sähläämistä. Ja sitä helpotuksen tunnetta, kun testin jälkeen sai istahtaa taas Fusionin rattiin: vihdoin auto, joka käyttäytyy järkevästi!

Tässä talven ja kevään aikana on karttunut aika tavalla jo ajokokemusta ja onko se mikään ihmekään, kun pelkästään töiden takia ajaa 300 kilometriä viikossa? Siihen päälle tulee sitten kauppa-ajot ja viikonloppuiset Tampereen reissut, niin kyllä sitä on saanut auton rattia vääntää. Täytyy vain pitää tarkkaan mielessä, ettei heittäydy huolimattomaksi, kun tuntee jo osaavansa suunnilleen kaiken, koska sitten todennäköisesti rysähtää.
Ehkä se reilun vuoden takainen Fusionin kolhaiseminen saattoi lopulta olla ihan terveellinen kokemus. Sen nimittäin huomaa edelleen, että parkkeerauksen ja yleisesti peruuttelemisen kanssa olen aivan ekstra-varovainen. Kuulen edelleen korvissani sen rusauksen, mikä puskurista kuului kun se otti osumaa siihen tolppaan. Ei koskaan enää, jos se minusta on kiinni.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ja kun posautat eka kerran "mettähallituksen" puolelle,niin tulet vieläkin varovaisemmaksi.

Autokoulussa aikoinaan varoitettiin juuri siitä ajatuksesta,"että kyllä mä tämän osaan",eikä olekaan sitten enää niin tarkkaavainen kuin pitäisi.

Turvallisia kilometrejä!
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Toivottavasti kuitenkin "JOS", se mettähallitus ei kuulu toivelistalle ja pyrin välttämään sitä kuin ruttoa :)