maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Urbaani legenda

On nähtävästi vain pelkkää tarua ja isoäidin tarinoita se, että ihmiset jäävät juhannukselta kesälomille.

Ei näyttänyt siltä eilen kolmostiellä Helsinkiin päin mennessä vaan oli sen verran porukkaa liikenteessä, että Janakkalan rampista päätin lähteä seikkailemaan vanhalle kolmostielle. Taktinen veto, siellä ei ollut ketään! Eihän tuo moottoritiekään pahasti sakannut ennen neljää iltapäivällä, mutta joka tapauksessa porukkaa oli sen verran liikkeellä, että sujuvasta ajosta sai vain haaveilla. Hämeenlinnaan asti oli vielä mennytkin suht hyvin, mutta Hämeenlinnan eteläpuoli on perinteisesti ruuhkaisempi kuin pohjoispuoli. Niin eilenkin.

Mutta se oli vasta ensimmäinen todiste. Toinen todiste on tältä aamulta: moottoritie klo 7.30 Klaukkalan liittymän eteläpuolella oli ruuhkainen, jos nyt ei ihan sataprosenttisen jumissa. Populaa oli niin kuin ei olisi kesää ja juhannusta ja lomia lainkaan.

Kolmas todiste: myös Vantaankosken aseman parkkipaikka oli ihan yhtä täynnä kuin aiemminkin...

Neljäs todiste: ... kuten myös aamujuna Vantaankoskelta Helsinkiin...

Viides todiste: ... ja metro.

Minua on siis huijattu!

perjantaina, kesäkuuta 24, 2011

"Nörttinainen, mikä se on?" "Minä..."

Juhannusta ollaan taas viettämässä täällä Modeemin setäporukan kanssa Kangasalan korvessa grillaillen ja rantasaunakin on lämpenemässä. Muutoksena aiempiin vuosiin, talon isäntä seurustelee ja luonnollisesti tyttöystävä on täällä myös kavereineen. Miten poikkeuksellista, minä en siis ole ainoa nainen.

No mikäpä siinä. Istuskelin terassilla, miehet olivat siinä vieressä grilliä vahtimassa ja puhuivat tietotekniikasta. Tämä tyttökaveri istui toisella puolella pöytää ja minä lueskelin kirjaa. Yritti raukka jonkinlaista kontaktia meikäläiseen, mutta täysin väärällä lausahduksella:
- Ymmärtsä mitään tosta koodikielestä?

Jos ne miehet puhuvat iPhonesta ja sen oletettavasti olemattomasta ipv6-tuesta, niin totta hemmetissä olen ihan kartalla. Koska yritän olla suht rehellinen ihminen, oli minun pakko vastata, että kyllä minä tuosta tajuan itse asiassa aika paljonkin... Se siitä.

Myöhemmin tämä isännän tyttöystävä kysyi, että olenko minäkin tietotekniikka-alalla. Pakkohan siihen oli myöntävästi vastata, joten sekin juttu jäi sitten siihen.

Sitten alkoivat muut naispuoliset puuhata saunaan menoa. Tätä minä olin pelännytkin, kohta ne ajavat minutkin samaan saunaan niiden naisten kanssa! Yksi mikä on rasittavaa, on naistensauna. Ensinnäkin siellä ei saa olla kauaa, koska miestenkin pitää päästä. Löylyä ei saa heittää kunnolla tai lainkaan ja jos humalaisten miesten jutut eivät ole sen porukan kuskin mielestä kovin järkeviä, niin ei ole humalaisten naistenkaan! Suomeksi: vanha vihtahousu saattaisi niitä jaksaa, mutten minä. Ja muutenkin, niin monta kertaa olen avannut suuni väärässä paikassa väärästä asiasta, että naiset katsovat pitkään. Pakko se kai on tunnustaa, etten oikein osaa olla naisten kanssa. Tai riippuu tietysti naisista, muutaman kaverin kanssa tulen toimeen oikeinkin hyvin. Kas kummaa, että molemmat ovat kyllä nörteiksi luettavissa...

Mikä siis neuvoksi? Nainen joka haluaa välttämättä miesten saunaan? No yrittääkö se iskeä miehiä sieltä vai mitä varten sinne alastomien äijien kanssa sitten samaan aikaan haluaa? Ja halveksiiko se nyt sitten naisia kun saunaseura ei kelpaa? Yritän jo katsoa DI:tä rukoilevasti, että pelastaisi minut jollain konstilla tästä tilanteesta, mutta ehkä olisi kannattanut ottaa aurinkolasit pois. Onneksi saatoin vedota siihen, että olen ihan täynnä enkä jaksa nyt juuri lähteä saunaan ja uiminen ei olisi maha täynnä mitenkään terveellistä, päinvastoin. Niin että kiitos kutsusta, mutta katson sitä saunomista vähän myöhemmin, jos sopii... Huh!

Ja sitä paitsi noista miehistä suurin osa on selvin päin, koska pihassa on autoa kuin pipoa. Että minä äänestän miesten vuoroa.

keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2011

Ohjeet juhannusruuhkiin

Koska olen autokoulun, myös kakkosvaiheen käynyt, olen tietenkin 110% pätevä antamaan ohjeita muille autoilijoille, koska olenhan luonnollisesti parempi kuski kuin 80% muista autoilijoista keskimäärin. Tässä Sirpaleen kootut ohjeet juhannusruuhkia varten.

1. Kannattaa lähteä matkaan torstaina klo 15 tienoilla. Poliisin arvion mukaan torstai-iltapäivä ja ilta ovat kaikkein ruuhkaisinta aikaa, joten sinne sekaan vain. Ei edes kannata miettiä, että lähtisi esmes. perjantaiaamuna, koska onhan se nyt ihan nynnyä. Älä missään nimessä harkitse vaihtoehtoisia reittejä.

2. Sen sijaan autoa ei kannata tsekata mitenkään. Ei se nyt voi olla paha juttu ajaa 600 km suuntaansa vesisateessa, jos renkaissa on väärät paineet, pyyhkijän sulat ovat niin kuluneet etteivät ne pyyhi enää mitään ja kone leikkaa kiinni, kun öljyt on vähän vuotaneet. Eikä se mitään haittaa, jos autokin olisi pitänyt huoltaa pari tuhatta kilometriä sitten. Jotta juhannusmieli olisi täydellinen, ei kannata tallettaa kännykkäänsä esimerkiksi Autoliiton puhelinnumeroa saati tsekata ennen matkaa, että matkapuhelimessa on virtaa.

3. Kiire, kiire! Kaasu pohjaan ja vasemmalle kaistalle! Pitää päästä mökille ennen kuin muut. Ohittele, kiilaa, tööttäile. Kanssa-autoilijoita voi myös kiittää näyttämällä keskisormea, ne kaikki on kuitenkin ihan idiootteja. Maltti on mammanpojille ja kohteliaisuus muuten vain kehittymättömille.
Tavoitenopeus on vähintään 30 km/h yli nopeusrajoituksen. Myös hirvivaara-alueilla. Ruuhkista huolimatta tähän nopeuteen tulee pyrkiä milloin vain suinkin pystyy. Turvavälit on ylimainostettuja, ihan hyvin voi ajaa sataa neljääkymppiä 3 metrin päässä toisen auton takapuskurista.
Ja taukoja ei sitten kannata pitää, varsinkaan pidemmällä matkalla. Kyllä tosimies ajaa Hesasta Lappiin yhdellä istumalla. Kuskiakaan ei vaihdeta kesken. Ni.

4. Viinaa kannattaa naukkailla varmuuden vuoksi torstaina jo lounasaikaan eikä jättää hyvää känniä kesken, vaan varaa autoon litra kossua tai vastaavaa ja naukkaile siitä pitkin matkaa. Jos löytyy kolmiolääkkeitä tai huumeita, aina paranee. Jatka samaa rataa sunnuntai-iltaan asti, kunnes olet taas kotona.

Näitä ohjeita noudattamalla on hyvät mahdollisuudet tappaa myös itsensä liikenteessä, joka voidaan katsoa darwinistisena idioottigeenien eliminointina. Haittapuoli asiassa on kuitenkin se, että mukana voi mennä sivullisia.

tiistaina, kesäkuuta 21, 2011

Taas sirpaleita

1. Mykoplasma-epäily
Kävin joitain aikoja sitten lekurissa valittamassa flunssasta jäänyttä yskääni. Sain ensin kokeiltavaksi yskänlääkettä, mutta jos se ei tehoaisi ja kuiva yskä jatkuisi, olisi syytä epäillä mykoplasmaa. No, ei se köhä mihinkään hävinnyt, jos tosin helpotti hieman hetkellisesti, joten tässä nyt sitten ollaan antibioottikuurilla. Jotain erikoisantibioottia, kun kaikki eivät siihen mykoplasma-bakteeriin tehoa. Kymmenen päivän kuuri, veljättä päivää menossa, yskä ei ole hellittänyt, mutta toisaalta ei ole vielä tullut mitään inhoja sivuvaikutuksia, kuten ripulia tahi hiivatulehdusta. Jälkimmäiseen on reseptilääkkeet varmuuden vuoksi.

Lueskelin jo netistä erinnäisiä kauhutarinoita pitkällisistä mykoplasma-sairasteluista, joillain on kaikenlaisia inhottavia oireita, kuten päänsärkyä, kuumeilua, keuhkokuumetta ja mitä kaikkea. Että kun niitä lukee, voi olla ihan tyytyväinen siihen, että itseä vaan yskittää. Mitään kovin fyysistä ei oikein viitsi tehdä, kun alkaa yskittää. Jos koko päivän lorvii vain neljän seinän sisällä, ei ole suurempia ongelmia, tuli viikonloppuna huomattua. Ikävä kyllä, työpaikalle pääseminen vaatii ajamisen ja junassa/metrossa istumisen lisäksi myös kävelyä ja portaiden kiipeämistä...

2. MeeGo
Nokia on nyt sitten vihdoin ja viimein julkaissut sen kauan odotetun ja spekuloidun Meego-puhelimensa, N9:n ja developer-version siitä, N950:n. Verkkokauppa.comissa N9:ä on mahdollista jo ennakkotilata vaikka toimituspäivämääristä ei ole vielä muuta tietoa kuin että (toivottavasti) tämän vuoden puolella. Hintaa kaunokaisella (se sininen varsinkin on aika söötti) on kuitenkin huikeat 999.90€. Päätin niin vakaasti että tuon hankin, mutta hinnan kuultuani päätän himmailla sen verran, että hinta tulee vähän järjellisemmälle tasolle. No, ennakkotilaus ja niin edelleen, ymmärtäähän sen. Ehkä.

3. Systeri
Tässä sen huomaa, miten tolkuttoman nopeasti aika nykyään menee: vastahan sisko sinne Ranskaan lähti, tammikuun alkupuolella. Ja nyt jo ensi viikolla on tulossa takaisin! Alanko tulla vanhaksi, vai mistä voi johtua, että vuoden seinäkalentereita joutuu vaihtamaan melkein nopeammin kuin sukkiaan? Enkä nyt tarkoita, että henkilökohtaisessa hygieniassa olisi erityisempiä puutteita.
Ensimmäiselle viikonlopulle paluun jälkeen onkin jo kaavailtu Taaborinvuorella esitettävää Seitsemää Veljestä. Se yhdistettynä Riihimäki Rockiin palauttanee systerin tukevasti takaisin suomalaiseen elämänmenoon.

4. Juhannus
Juhannus tulee, pois alta! Ja perinteisesti ei ole vielä mitään käryä siitä mitä pitäisi tehdä. No, suunta on todennäköisesti Tampereelle, mutta kysymys kuuluukin että milloin, jos haluaisi välttää suurimman osan juhannusruuhkista. Ei ainakaan torstai-iltana, se on varma. Perjantaiaamua voisi harkitakin, jos yrittäisi suht aikaisin lähteä. Sen näkee sitten. Säistä riippuen suunnitelmissa voi olla Särkänniemeä ja grillausta tai sitten ihan perinteinen kaupunkijuhannus.

5. Ruotsiin
Heinäkuussa pidämme DI:n kanssa miniloman ja lähdemme Tukholmaan. Illalla lähtö Helsingin satamasta, yö laivalla, aamulla Tukholmaan, päivä siellä, illalla hotelliin Tukholmassa ja seuraavan päivän iltana paluu laivalla taas Helsinkiin. Oujee, en ole ollut Tukholmassa vuoden 2005 jälkeen enkä ikinä Siljalla enkä yötä Tukholmassa enkä paljon mitään muutakaan.

6. Fusion
Kauhistuin aivan kun huomasin Fusionin mittarilukeman lähentelevän jo 120 tuhatta. 120 tuhatta taitaa mennä rikki viimeistään juhannuksen aikana. Sinänsä aikamoista, koska huollossahan auto oli tasan 3kk sitten ja silloin mittarissa oli jotain 112-113 tuhatta. Kolmessa kuukaudessa seitsemän tuhatta kilometriä ja ajajana tasan minä (okei, DI ajoi tuosta jonkun parisataa kilometriä, välillä Tre-Jämsänkoski).
Lisäksi minulla on hataransorttinen mielikuva siitä, että isän kuollessa jouluna 2007 oli mittarissa vain reilu 30 tuhatta. Tässä kolmen ja puolen vuoden aikana on siis veivattu 90 tuhatta kilometriä, että auto on ollut kyllä ihan käytössä. Muttei ole valittamista, hyvinhän se on pelannut, mitään ongelmia ei ole ollut.
Silti vähän polttelisi uusi Mondeo tai Focus (viitaten ed. postauksessa hehkutettuun vakityöpaikkaan).

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Sirpaleita

1. Töitä on jatkossakin
Tunnen suorastaan olevani ammatillisen urani huipulla, koska allekirjoitin tänään uuden työsopimuksen jatkumaan heti nykyisen perään eli 1.9. alkaen. Parasta sopimuksessa ei suinkaan ole melkein 20% noussut palkka vaan se, että sopimus on vakinainen! Enpä olisi uskonut tätä tapahtuvaksi, opinnot kesken ja kaikkea.
Sen kunniaksi onkin siis hyvä alkaa suunnitella perheenlisäystä. Luonnollisesti perheenlisäys on aika karvainen ja nelijalkainen, siis roborovski-poika Opossums Bertil. Mutta sen vaiheista enemmän tuolla hamsteriblogin puolella sitten.

2. Hiippareita
Unohdin melkein jo koko episodin, mutta viime lauantaina iltapäivästä soi ovikello ja oven takana oli ulkomaalainen nainen, todennäköisesti itä-Euroopan romaneita. Hän tarjosi lappusta, jossa kerrottiin olevan työtön ja rahaton ja myyvän jotakin. Kieltäydyin ostamasta, mutta kävin hakemassa hänelle vettä. Missään vaiheessa hän ei edes yrittänyt pyrkiä sisälle, joten en kantanut sen enempää huolta asiasta.
Tänäänä juttu sitten pulpahti mieleen ja ajattelin, että lienee syytä ottaa yhteyttä viranomaisiin, tiedä vaikka heitä kiinnostaisi. Kaivelin aikani poliisin sivuja, mutten löytänyt mitään selkeää "näin otat yhteyttä poliisiin tällaisissa tapauksissa"-ohjetta, joten päätin sitten kirjoittaa sähköpostia lähipoliisille.

Melkein välittömästi tämän jälkeen soikin puhelin, poliisista päivää. Näitä kuulemma liikkuu, käyvät tsekkaamassa paikkoja siltä varalta, että jos löytyisi jotain viemisen arvoista. Jos jatkossa näitä näkyy, tuntomerkit, mahdolliset rekisterikilvet, lähtösuunta jne muistiin ja soitto hätänumeroon. Että silleen.

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2011

Suomenlinnan panimo

Meillä oli perjantai-iltapäivänä työporukan kanssa pöytä varattuna Suomenlinnan panimon ravintolasta. Itse en ole käynyt Suomenlinnassa vuosiin, todennäköisesti edellinen kerta oli kesällä 2002, mutta voi olla että sen jälkeen on jonain kesänä käyty. Enkä toden totta tiennyt mitään Suomenlinnan ravintoloista. Niin että olin innoissani, kun joku työkavereista ehdotti tuota panimoravintolaa.
Panimoravintolaan on helppo mennä: se on aivan heti siitä lauttarannan vieressä. Kivinen sali oli mukavan vilpoinen, seikka mitä noin +30 asteen helteellä arvostaa kovin.

Minun alkuruokani oli panimon kalazakuska, joka saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Se oli aivan loistava annos, hyvä ettei mennyt kieli perässä!
Pääruuaksi suurin osa seurueestamme valitsi ruisleivitetyn kuhan rapukastikkeella. Se kuulosti kovin hyvältä listalla, mutta kaikki olimme sitä mieltä että se oli jonkinlainen pettymys. Kyllähän sitä söi, ei se pahaa ollut, mutta ei kuitenkaan sellaista, että siitä voisi mitään ylisanoja kirjoittaa. Jäi aika lailla pliisu maku suuhun, kirjaimellisesti. Kyse on lisäksi listan kalleimpiin kuuluvista annoksista, joten olisin todellakin odottanut siltä enemmän.
Jälkiruoka taas saa varauksettomat kehuni, otin näet talon juustokakkua tuoreiden marjojen kera. Kaiken lisäksi juustokakkua oli reilun kokoinen pala, ei loppunut kesken.

Ihan voin suositella tätäkin ravintolaa ja aion viedä DI:n sinne joskus syömään, kun satumme samaan aikaan Helsinkiin.

lauantaina, kesäkuuta 11, 2011

Helle hellii

Kun varjossa oleva lämpömittari näyttää lukemia +31.2, on syytä olla tyytyväinen siihen, että ulkosalla ei ole mitään ihan pakosti just nyt tehtäviä ruumiillisia töitä. Ja että talo on pysynyt inhimillisen viileänä. Kävin aamulla kaupassa (auton ilmastointi on pop!), sitten välttelin iltapäivään asti ulkoilmaa ja vasta kolmen jälkeen uskaltauduin ulos aurinkotuoliin, kunhan olin ensin marinoinut itseni aurinkorasvalla, jonka suojakerroin on vaivaiset 50. Siinä olikin hyvä lorvia, erityisesti sitten kun aurinko oli siirtynyt sen verran, että puut vähän varjostivat.

Auvoisa olotila päättyi kuuden aikoihin kertarytinällä, kun yhtäkkiä kuului pohjoisen suunnasta terhakka burum-burum. Ukkospilvi oli sinne tullut ihan hissukseen. Koska aurinko kuitenkin paistoi eikä muuta kuulunut kuin jyrinää, kanniskelin tavarani sisälle ja lähdin vielä tienhaaraan katsomaan, että mitä sieltä on tulossa. Kas kun juuri pohjoisen suuntaan ei meidän pihasta ole minkäänlaista näkyvyyttä, niin sieltä suunnasta voi yllättää vaikka millainen pilvimassa.
No, ei se ukkospilvi kovin kummoiselta näyttänyt. Yhden salaman näin ja laskin jotakuinkin 7 kilometriä etäisyydeksi. Eikä se koskaan tullut edes niin lähelle, että auringon olisi peittänyt. Niinköhän siinä mahtaa olla perää, mitä Jalmari-vaari on kuulemma joskus sanonut, että jos kesän ensimmäinen ukkonen kiertää, ei ukkoset sinä kesänä juuri tule päälle? Ensimmäinen ukkonen oli tuossa joitain viikkoja sitten, kun Helsingissä ja vielä kai Vantaallakin asti ukkosti, mutta Nurmijärvelle se ei koskaan jaksanut tulla.

perjantaina, kesäkuuta 10, 2011

Päivän sarkasmipläjäys

Naisten asioita?
Seurailen paljon uutisia Ampparit - sivuston kautta. Sieltä pääsee kätevästi näkemään eri aihepiirien uutisotsikot kerralla. Yleensä tsekkaan vain kotimaan, ulkomaan ja it-uutiset, joskus myös tiede- ja luontoaiheiset.
Eksyinpä sitten katsomaan naiset - aiheisia uutisia enkä voi olla ihmettelemättä, että millä hiivatin perusteella noita uutisia oikein rankataan tuon otsakkeen alle.

Juuri tällä hetkellä siellä on ensimmäisenä otsikko "Optinen illuusio: Saatko kissan vaihtamaan suuntaa?". Ja mitenköhän tämä liittyy naisiin? Eikö miehillä oleteta olevan silmiä?
Tai entäs sitten "Orpo elefantti oppi itsekseen tanssimaan, katso video"? Pitäisikö naisten siis vaihtaa tanssitaidottomat miehensä orpoihin elefantteihin?
Uutisotsikot "CMT Music Awards: Paramoren laulaja paljasteli punaisella matolla", "Pikku pikku bikineissä aina 1950-luvulta asti: Katso hemaiseva kuvagalleria!" ja "Nämä ovat Hollywoodin kuumimmat bikinikohtaukset!" ovat kyllä suunnattu 100% miehille tai ehkä lesbonaisillekin (Paramoren laulaja on nainen).
Sitten kun uutisotsikko huutaa "Mies, näin pukeudut arkeen", olen varma, että tämä naiset-palsta on pelkkää kusetusta.

Hallitsematon ydinreaktio
Päivä tai pari sitten vauhkottiin suuresti auringossa tapahtuneesta suuresta räjähdyksestä, jonka pelättiin aiheuttavan ongelmia sähkö- ja matkapuhelinverkoissa. Niin, tämän siitä saa, kun meidän taivaalla helottaa päivästä ja vuodesta toiseen hallitsematon ydinreaktio. Kyllä, aurinko on yksi suuri, jatkuva ydinräjähdys, jota ihminen ei pysty hallitsemaan. Yleensä kuvitellaan, että aurinko on tarpeeksi kaukana, ettei se voi aiheuttaa maapallolle ongelmia, mutta tässä taas nähtiin, että kylläpäs voi. (Ilmeisesti mitään vakavampaa ei räjähdyksen seurauksena kuitenkaan tapahtunut. Vielä.)
Missä viipyy siis ituhippien kannanotto aurinkoa vastaan, kun ydinvoimahan on pahasta ja aurinko on miljoonakertaisesti pahempi kuin Tshernobyl tai Fukushima? Tai ehkä persut haluavat olla ensimmäinen aurinkovastaisena profiloituva puolue. Tosin aurinko pahentaa myös kasvihuoneilmiötä, joten sen vastustaminen olisi ehkä sittenkin vihreiden hommia.

Pojat ei pärjää koulussa
Eilen uutisoitiin myös siitä, että kolmasosa pojista saa erityisopetusta koulussa. Uutisen kommentteihin alkoi taas tulla nettipoikien tuttua pirinää siitä, että kun koulu on suunniteltu kilttejä tyttöjä varten eikä pojat voi mitenkään pärjätä tytöille.

Paksumpaa valetta ei ole taas aikoihin kuultu. Ettäkö koululaitos olisi suunniteltu suosimaan tyttöjä? Höpö höpö ja haistakaa nyt jo (painokelvotonta sadattelua). Miettikää mistä koululaitos alkoi ja keille se oli suunnattu. Jep. Pojathan ne ensimmäisenä kouluun pääsivät. Milloinkas esimerkiksi Suomessa valmistuivat ensimmäiset naisylioppilaat ja milloin naiset pääsivät ilman erikoislupia yliopistoon? Vuosikymmeniä tai -satoja miesten jälkeen.
Koulujärjestelmä on siis tehty vain ja ainoastaan poikia varten. Tosin sitä on muutettu aika paljonkin tässä vuosikymmenien saatossa, mutta perusidea on edelleen sama: opettajat opettavat ja oppilaat kuuntelevat. Se, että enää ei opettaja saa antaa keppiä eikä tukkapöllyä varmasti ilahduttaa myös poikia, ei vain tyttöjä.

No, pojat eivät siis pärjää tytöille, vaikka järjestelmä onkin poikia varten alunperin luotu. Mitähän tästä voisi päätellä? Tytöt vaan ovat parempia, fiksumpia, älykkäämpiä, sopeutuvaisempia?

Vai oliko se sittenkään niin?
Edellä mainittu uutinen kertoo tilastoja, joiden mukaan 11% pojista saa jatkuvaa erikoisopetusta ja tytöistä vain 5,5% eli puolet. Onko tytöt siis oikeasti parempia vai saavatko tytöt vain vähemmän tukiopetusta? Ajatellaanko edelleen, että joo, toi tyttö ei oikein pärjää, mutta se on niin kiltti ja hiljainen, että kyllä se voi mukana roikkua. Tai ehkä tyttö on niin kiltti ja hiljainen, ettei kukaan huomaa tarvetta erikoisopetukseen, kun samalla häiritsevä pojanjulli vie opettajien kaiken huomion ja pääsee erikoisopetukseen.
Tai ehkä ajatellaan, että ei tyttöjen tarvitse osata niin paljon kuin poikien, tärkeintähän on näyttää nätiltä. Silloin tytöstä voi tulla vaikka malli eivätkä mallit mitään koulutusta tarvitse. Ai mitä? Jokaisen tytön haaveenahan on tulla malliksi tai missiksi.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Tilannekatsaus

Melkein kaksi viikkoahan tässä onkin mennyt ilman postausta, joten lienee aika tehdä jonkinlainen lyhyt selonteko siitä, miten olen selvinnyt hengissä.
No, edellinen viikonloppu alkoi sillä, että olin perjantai-iltapäivänä suorittamassa autokoulun kakkosvaihetta, arvioiva ajohan oli tehty jo, samoin pimeällä ajo, joten perjantaina oli luvassa harjoittelu liukkaan kelin radalla ja muutama teoriatunti vielä. Ei siitä sen enempää, paitsi etten ikinä halua autoa, jossa ei ole ABSia. Enkä Toyota Yarista, mutta se nyt ei ole mikään uutinen.
Lauantaina suunta oli sitten Tampereelle, josta DI tuli mukaan ja lähdimme kohti Jämsänkoskea. Lauantai-iltana kävimme Jämsänkosken peränurkilla erään tuttavapariskunnan mökillä. Siellä taisin sitten vilustua, kun terassille tuuli osui vähän ikävästi, koska jo heti sunnuntaiaamuna oli kurkku kipeä.
Sunnuntaina en kuitenkaan ehtinyt potea sen enempää, koska Jämsänkoskella oli DI:n veljen lapsen ristiäiset. Sieltä suuntasimme vesisateessa ensin Tampereelle ja minä omine nokkineni Nukarille. Keli oli tosiaan märkä, jossain Oriveden tienoilla DI kaipasi Fusionin pyyhkijöihin vielä yhtä lisäpykälää, kun ei tahtonut vauhti riittää sen vesisateen kanssa. Onneksi sitä vettä ei tullut kaatamalla kauaa. Moottoritiellä lisähaasteena olivat urat ja pyöristä nouseva vesisumu, mutta selvisin ehjin nahoin kotiin.

Maanantaina olisi sitten pitänyt töihin mennä, mutta totesin aamulla, että olo on sen verran flunssainen, että olen aivan suosiolla pois sen päivän. Ja sitten tiistain. Ja vielä keskiviikonkin, jolloin tosin alkoi olla vähän parempi olo, mutta lääkärissä kävin yhtä kaikki hakemassa lääkärintodistuksen sitä päivää varten. Ja hei, tämä oli ensimmäinen kunnollinen flunssa sen viimesyksyisen poskionteloleikkauksen ja lääkäri sanoi, että nenä ja poskiontelot on niin siistit, että mitään tulehdukseen viittaavaa ei ole. Jippii!
Helatorstaina olin suunnitellut leikkaavani nurmikon, mutta koska olo ei ollut edelleenkään maailman tervein, päätin jättää sen kylmästi seuraavaan viikkoon.

Perjantaina jaksoin sitten jo töihinkin ja töistä Tampereelle. Lauantaina oli luvassa illallinen Inezissä ja uusin Pirates of Caribbean. Tänään intouduimme kauniin ilman houkuttelemana grillaamaan Kirskaanniemeen, ennen kuin lähdin taas ajamaan kohti kotia. Ja täällä sitä nyt ollaan.