maanantaina, heinäkuuta 11, 2011

Autoilua ja ekoilua

Seuraan satunnaisesti eräitä ns. "tiedostavia" lifestyle-blogeja, joissa vältellään kemikaaleja, lihaa, hiilidioksidia, turhaa kulutusta, yksityisautoilua, maalla asumista, ilmastonmuutosta ja toisaalta taas käydään kirppareilla, juomassa ekolattea ja syömässä hiilidioksidineutraalia tofua (se, että seuraan näitä lähinnä huumorimielessä, ei nyt kuulu tähän). Näissä piireissä yksityisauto ja erityisesti auton omistaminen on maailman pahin rikos. Yllättävää kyllä, aika monelta bloggaajalta auto löytyy. Miten tämä on mahdollista? No, perusteluita löytyy joka lähtöön.

Ensinnäkin sitä autoa hävetään ja piilotellaan. Eräs bloggaaja mietti likimain vuoden, paljastaako blogissaan häpeällisen tilansa eli sen, että vauvan synnyttyä perheeseen, autokin katsottiin tarpeelliseksi. Viis siitä, että kyseinen perhe asuu radan varressa ja paikallisjuniin pääsee nykyisin useimmiten rattaiden kanssa suoraan. Mutta kun piti päästä mummolaan kesällä! Se, että kyseinen bloggaaja oli aiemmin kirjoittanut järkevän asuinpaikan valinnan ja neliöistä tinkimisen sekä omien elämäntapavalintojen vaikuttavan auton tarpeettomuuteen, ei nyt juuri tullut mieleen.
Toiset perustelevat auton omistamista sillä, että sitä lainaavat kaveritkin, että se on vähän niinkuin kimppa-auto. Ja vanhakin se on, kato sen tekemiseen ei ole käytetty arvokkaita luonnonvaroja (jep, vielä 90-luvulla autot tiettävästi valmistettiin pyhästä hengestä) ja että sillä ajetaan ihan vain vähän ja ihan vain välttämättömät ajot.

Lapsi, tuo ihana tekosyy. Ei riitä, että tänne maailmaan lykätään itsekkäästi omaa jälkikasvua tuottamaan hiilidioksidipäästöjä ja kuluttamaan arvokkaita luonnonvaroja, mutta sillä voidaan perustella yksityisautoilu. No kato ku ilpo-anneli pitää hakea tarhasta ja työpaikka on niin kaukana (mihin unohtui puhe siitä, että olisi ekologisesti tehokkainta asua lähellä työpaikkaa?) ja keijo-nannan pitää päästä ratsastustunnille ja sen jälkeen satujumppaan.

Mutta hei, lukuunottamatta sitä, että sen paremmin minulla kuin systerilläkään ei ole tätä kaiken anteeksi antavaa jälkikasvua, mehän olemme todellisia ekoautoilijoita! Meillä on ollut kimppa-auto yli kolme vuotta, olemme siis todellisia edelläkävijöitä. Kaksi ihmistä, yksi auto, yleensä auto on toisella käytössä ja lainaamisesta on aina voitu sopia. Ja me hoidamme sillä autolla jonkin verran myös DI:n ja mummun juttuja.
Kimppakyyti nyt muutenkin on päivän sana ja kovasti in. Sitäkin on tullut harrastettua. Minä olen kyytinyt hamsteriporukkaa näyttelyihin pari kertaa ja viikonloppuna Tampereen reissulle mukaan tulee siskon kämppäkaveri kissansa kanssa.

Niin ja onhan Fusion vanhakin, vuosimallia 2004 ja mittarissakin toista sataa tuhatta jo hyvän matkaa. Ei ole tarvinnut ostaa uutta autoa (vaikka ne kuluttaisivat vähemmän ja hiilidioksidipäästöt olisivat pienemmät).

Ja sitten paras juttu: olemme pystyneet auton avulla elämään Nukarilla, siellä Uudenmaan viimeisessä peräkorvessa, missä julkinen liikenne on outo ajatus vain ja aina vain oudommaksi muuttuu vuosi vuodelta. Jutun pointti onkin se, että meidän takia ei ole tarvinnut rakentaa uusia asuntoja radanvarteen, kun me pystymme hyödyntämään jo olemassaolevaa.

Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan aiheeseen. Monet city-vihreät haluaisivat kaikki ihmiset kehäkolmosen sisäpuolelle asumaan, niin ettei yksityisautoilua tarvittaisi lainkaan. On kuulemma tyhmää, itsekästä ja epäekologista asua maaseudulla tai yhtään missään kauempana, kun voisi asua lähempänäkin. Asuinpaikkansa voi kuulemma valita järkevästi! Arvoisat hipit vain eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä, että mihin nämä uudet kaupunkiasukkaat pantaisiin asumaan. Niinpä niin, ei koko Suomen väestölle ole omaa kerrostaloyksiötä jo valmiina vaan niitä pitää rakentaa! Ja rakentamisen sekä rakennustarvikkeiden ympäristövaikutukset eivät nyt ole ihan mitättömiä.
No, kuvitellaan että kaikki haluavat tai joutuvat kaupunkiin julkisten kulkuyhteyksien päähän. Koska Suomi kuitenkin on jota kuinkin täynnä maaseutuasuntoja, jäisi maaseudulle mätänemään pystyyn suuri määrä täysin käyttökelpoisia asuinneliöitä. Miten fiksua niitä sitten on jättää käyttämättä, kun ne siellä kerran jo ovat? Lisäksi jokainen talo on jonkun omistama ja mahdollisesti jonkun tunnearvoltaan suuri lapsuudenkoti, jota voi kätevästi käyttää vapaa-ajan asuntona. Sinne sitten ajetaan viikonloppuisin sillä omalla autolla, koska maaseudun julkinen liikenne on rapautunut tästäkin vähästä, mitä se nykyisin on. Ja pakkohan siellä asunnossa on talvisinkin olla peruslämpö päällä, ettei se homehdu käsiin.
Niin että miten sen ekologisuuden laita nyt sitten oikein oli?

Ei kommentteja: