perjantaina, heinäkuuta 15, 2011

Hautausmaa-ajatuksia

Sattuneesta syystä tänä kesänä on tullut ravattua hautausmaalla usein, kastelemassa haudoille istutettuja kukkia ja muutenkin pitämässä haudoista huolta. Vaikka isän ja vaarin sekä Anni-tädin että hänen poikansa haudat ovat suht lähekkäin, tulee siinä silti nähtyä kaikenlaisia hautoja.

Välillä näkee hautoja, joihin viimeisimpänä on haudattu joku 90-luvulla tai jopa 2000-luvun puolella ja silti hauta on aivan hoitamaton: ei kukkia, ei mitään muutakaan. Ja sitten on sellaisia hautoja, joihin on haudattu viimeksi ehkä joskus sota-aikaan tai jopa sitä ennen, vainajakin on saattanut olla hyvin nuori, teini-ikäinen, niin ettei ole varmaan jälkikasvuakaan ollut ja silti hauta on kauniisti laitettu ja hoidettu.

Tai no, ei tuo jälkimmäinen varmaan mikään ihmeellinen juttu ole. Näyttää vähän siltä, että tässä itsekin päätyy ihan huomaamattaan huolehtimaan isän serkun (joka ei oikeasti mitään verisukua ollut, mutta serkku yhtä kaikki) haudasta, vaikka hän kuoli 15-vuotiaana 50-luvulla eikä meistä taatusti kumpikaan, minä tai sisko olla häntä ikinä nähty. Mutta kun hänen hautansa on siinä isän tädin haudan vieressä eikä siinä tänäkään kesänä ollut kuin yksi pieni orvokki, joka sekin on sittemmin kadonnut, liekö mennyt haravan mukana. Samalla vaivallahan minä siihen istuttaisin kukkasen tai pari kun kerran viereisellekin haudalle.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kun me kävimme Koskuen hautausmaalla katsastamassa seurakunnan töitä, niin poikkesimme siellä myös sen vanhan mummun hautaa vilkaisemassa. Muistat varmaan se pienen ruskean hautakiven,siis mun mummun äidin hauta. Sitäkään ei kukaan hoida vaikka lähisukulaisia on vielä hengissä ja suht hyvä kuntoisiakin.Vähän kaduttaa,että en sopinut senkin hoitoa seurakunnan kanssa viime keväänä.Ensi vuonna sitten täytyy muistaa.

Olen pikkutyttönä kyseisen mummon kanssa yhdessä kehrännyt villalankaa.
-MUR-MUR-