sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2011

Rakkaani Tukholma

Rakastuin Tukholmaan jo vuosituhannen alussa, kun erään Tekniska Mässan-risteilyn yhteydessä (Tampereen Insinöörit on ainakin aikaisemmin tavannut järjestää risteilymatkan Tukholmassa pidettäville tekniikan messuille. Legendaarisia reissuja...) järjestettiin opastettu kiertoajelu Tukholmassa. Miten kaunis kaupunki se onkaan! Rakkaus ei ole ruostunut, vaikka Tukholmassa ei ole liian usein tullutkaan käytyä. Edellinen laivareissukin oli vuonna 2005.
Joten kun keväällä DI alkoi suunnitella, että jos viettäisimme kaksin pitkän viikonlopun laivalla ja Tukholmassa, hypin ympäri huushollia ja hihkuin "Joo joo joo!". Kaikki muut ehdotukset lennoista Dubliniin, Lontooseen, Wieniin tai muualle tyrmättiin ehdottomasti, kun ensin oli mainittu taikasana Tukholma.

Suunnitelma muotoutui sellaiseksi, että lähtö oli torstai-iltana Silja Serenadella, perjantaiaamuna olimme Tukholmassa ja siellä oli varattuna yhdeksi yöksi huone Rica Hotell Kungsgatanista, lauantai-iltana taas laivalle, tällä kertaa Symphonylle ja sunnuntaiaamuna takaisin. Pieni luksus piristää, joten olimme varanneet laivalta tavallisen hytin sijaan DeLuxe-hytin, jossa oli kerrossänkyjen sijaan parisänky, jääkaapissa ilmaista kuoharia ja muita juomia ja hintaan kuului vielä erikoisaamiainen Bistro Maximessa. Hotellihuoneessa sen sijaan ei ollut mitään kummoista, perussiisti ja aamiainen kuului hintaan. Plussana toki ilmastointi ja ilmainen WLAN (ai mekö muka nörttejä?).

Minä en tosiaan ole ollut laivalla viiteen vuoteen enkä ikinä Siljalla, kaikki reissut on aina osuneet Vikingin laivoille, jostain syystä. Tykästyin kyllä noihin Siljan laivoihin, laivan keskellä oleva Promenade, jonka varrella oikeastaan kaikki tarvittava on, on selkeä juttu. Ei tartte lähteä arpomaan, että missäs nyt oli mitäkin vaan kaikki löytyy sieltä ja jos ei löydy, niin info ainakin löytyy.

Emme halunneet tehdä mitään "juostaan kieli vyön alla nähtävyydeltä toiselle"-reissua Tukholman päässä, olimme vain miettineet muutaman kiinnostavan kohteen, jotka sijaitsivat sopivasti lähellä toisiaan. Perjantain ohjelmassa oli keskiaikamuseo Norrbrolla (Medeltidsmuseum) ja kuninkaanlinna (Kungliga slottet) vanhan kaupungin puolella. Kuninkaanlinnassa kävimme katsomassa kruununjalokivet (skattkammaren), kuninkaalliset edustushuoneistot ja Livrustkammarenin, miksi sitä nyt suomeksi sanoisi, varustusmuseo?
Lauantaina suuntasimme länsipuolelle kaupunkia, kävimme Kaknäsin tornissa (Kaknästornet) ja sen vieressä sijaitsevassa teknillisessä museossa (Tekniska museet). Bussilinja 69 vei siihen suuntaan ja 69K:n päätepysäkki on Kaknärtornetin luona.
Tornista oli mahtavat näköalat ja voin vain todeta toistamiseen, että Tukholma on kaunis kaupunki, todella kaunis. Teknisen museon suurin houkutus oli NASAn näyttely "A Human Adventure", jossa oli esillä kaikkea avaruuslentoihin yms. liittyvää. Nähtävää oli paljon ja kuvatakin sai, joten DI napsi kuvia sieltä vaikka kuinka paljon.

Kunnon lomaan kuuluu tietysti myös kunnon ruoka. Torstai-illaksi laivalla meillä ei ollut mitään varausta, päätimme mennä sen mukaan, mikä kiinnostaa. Pitkälti minun avustuksella päädyimme Happy Lobsteriin, laivan kalaan ja äyriäisiin erikoistuneeseen ravintolaan. Ruuaksi valikoitui yhteinen äyriäisvati, jossa oli vaikka mitä: puolikas hummeri per naama, ostereita, merirapuja, tiikeriravun pyrstöjä, jättikatkarapuja, kampasimpukoita, jokirapu-skagenia, taskuravun saksia, sinisimpukoita, vihersimpukoita ja tavallisia katkarapuja savustettuna että ilman. Tulipahan ainakin syötyä sellaisia juttuja, mihin ei ole aiemmin törmännyt (hummeri, merirapu, taskurapu), mutta paljon näperrettävää noissa oli ja kun lähdimme pois, totesimme että onpas tullut syötyä äyriäisiä kerrakseen.
Tukholmassa meitä opasti erään tutun vinkit ravintoloiden suhteen ja vaikka Den Gyldene Freden houkuttelikin kovasti, ei meillä ollut sinne pöytävarausta eikä kovin erikoisen hienoja vaatteita sen jälkeen kun olimme kierrelleet vanhaa kaupunkia, joten päädyimme Monks Caféehen Munkbrolle, jossa tarjolla oli kelpo ruokaa ja DI:lle kelpo olutta. Mukava paikka, ei voi muuta väittää.
Lauantai-illaksi meillä oli sitten pöytävaraus Symphonyn hienoimpaan ravintolaan, Bon Vivantiin. Minä suhtaudun laivaruokailuun aina vähän kyynisesti, muistissa on ne buffettien mättöpöydät (tosin olisin halunnut kokeilemaan edes kerran Siljan buffetin, mutta ehkä joskus toisella kertaa sitten). Minkäänlainen fine dining laivamatkalla, joka tunnetaan lähinnä lapsiperheiden vähän parempana puuhamaana ja keski-ikäisten ördäys-paikkana sekä halvimman mahdollisen kaljan tukkuliikkeenä kuulosti vähintäänkin oudolta. Mutta kyllä voi sanoa, että eilen meille tarjottu ruoka oli kaiken hintansa väärti eikä joutunut häpeään esimerkiksi Tampereen parhaiden paikkojen kanssa.
Meidän molempien valinta oli Bon Vivantin Seasons menu, joka koostui seuraavista annoksista:
- graavisiikatartar, siianmätiä ja smetanaa
- kampasimpukkamoussea ja hiillostettuja kampasimpukoita, hollandaise-kastiketta, haudutettua endiiviä ja paistettuja perunoita
- kaniwallenberg, haudutettua kaninseläkettä, amarone-luumukastiketta, salottisipulipyrettä ja bataattisipsejä
- juustoja
- vadelmajogurttivanukas, passionkastiketta ja vesimelonisalaattia

Näistä ainoastaan tuo alkuruoka eli siikatartar oli vähän sellainen pliisuhko. Ihan hyvä, en minä sillä, mutta selvästi kuitenkin kokonaisuuden heikoin lenkki. Kampasimpukka-annos oli herkkunamia, samoin kani. Juustotkin olivat ok ja jälkiruoka herkullinen. Kyllä, laivalla voi oikeasti syödä myös hyvin, ei vain paljon.

Hyttiluokkaan kuuluva aamiainen bistro Maximessa oli molempina laiva-aamuina vallan mainio. Heti ensimmäisenä sai niin halutessaan kuohuviiniä, aamiaispöydästä löytyi perinteisten pekonien, leipien ja munien lisäksi hyvä kalaosasto, oli mätiä ja kaikkea. Tämän aamun pettymys oli se, ettei ollut täytekakkua! Perjantaiaamuna oli sitäkin. Tosin tänään oli tarjolla kaikkea muuta makeaa, kroissantteja, korvapuusteja yms. mutta ei ne täytekakkua korvaa.

Siinä ensivaikutelmia meidän Tukholmanreissulta, ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkalta ikinä. Ei voi moittia, DI on aina hyvää matkaseuraa.

Ei kommentteja: