maanantaina, heinäkuuta 04, 2011

Seitsemän veljestä

Taaborinvuorella esitetään tänä kesänä Seitsemän veljestä Kai Lehtisen ohjaamana. Ensimmäiset esitykset olivat viime viikonloppuna ja olimme siskon kanssa suunnitelleet menevämme sitä katsomaan sunnuntaina. Koska paikallisissa lehdissä oli edeltävällä viikolla isot artikkelit näytelmästä, ajattelimme olevan sittenkin viisainta hommata liput etukäteen ja sehän onnistui netin kautta vielä perjantainakin. Se taisi olla ihan hyvä valinta, koska perjantain parhaat paikat olivat keskikatsomon toiseksi viimeisessä rivissä ja muutenkin porukkaa oli paikalla paljon.

Sää oli vähän pelottanut etukäteen, koska vielä sunnuntaiaamuna Nurmijärvelle luvattiin sekä sadetta että ukkosta. Vielä se sade menisikin, varsinkin kun paikan päältä sai ostaa sadetakkeja, mutta ukkonen suht aukealla näyttämöllä korkean mäen päällä ei kuulostanut houkuttelevalta. Sunnuntaiaamuna ilma oli painostava ja pohjoisesta kuului kaukaista ukkosenjyrinää, mutta mentävä oli, kun oli kerran liputkin hankittu.
Ukkostutkien mukaan sateet ja ukkoset jäivät pyörimään Hyvinkään korkeudelle, joten Palojoella ei tullut pisaraakaan vettä, ukkosesta ei ollut haisuakaan. Taivas oli kyllä pilvessä, mikä oli ihan hyvä asia, siellä oli sen verran lämmintä muutenkin ettei siihen enää olisi tarvittu auringonkäristystä.

Ennen näytöstä poikkesimme nopeasti Kiven syntymämökillä, mutta emme siellä sen enempää jääneet aikaa viettämään, tuttu paikka molemmille jo entuudestaan. Samoin Taaborin muut museomökit ja keskityimmekin enimmäkseen jäätelönsyöntiin. Väliajalla nuuskimme läpi Saviklaneetin ja Tarinakorun tuotteita. Naapureiden keskuudessa alkaa Tarinakorun kivikkoalvejuuri-sarjaa olla melkein joka naisella joko kaulalla tai korvissa (minullakin on kaulakoru!), mutta onkos se ihme lainkaan, kun kivikkoalvejuuri on Nurmijärven kunnan nimikkokasvi ja sillä on oma osuutensa Nurmijärven historiassa. Ja kun nuo korut ovat vielä kauniita, luontoaiheet tehoavat aina ainakin minuun. povaan seuraavan hitin olevan Tarinakorun koivunlehti-sarja.

Näytelmä itse oli pitkänlainen, reilut kolme tuntia (note to self: istuintyynyt mukaan seuraavalla kerralla). Varsin perinteiseen malliin se oli tehty, Lehtinen ei ollut lähtenyt sitä uudistamaan juuri millään tavoin. Ehkä hyvä niin, tällaisen klassikon uudistamisyritykset voisivat helposti mennä liian pitkälle. Kiven isän rooli kertojana oli varsin näppärä ja toimiva veto.
Mutta päivän tähti oli Tytön Siro, lautamiehen (?) ratsuna esiintynyt muhkea suomenhevostamma. Mistä olivatkin niin kauniin hevosen löytäneetkin?

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Päivän tähti oli kyllä Tytön Siro, ihan samaa mieltä!