torstaina, heinäkuuta 28, 2011

Sekalaisia sirpaleita

1. Avara luonto
Jo kolmena iltana peräkkäin on metsäkauriita näkynyt takapihalla säntillisesti yhdeksän ja puoli kymmenen välissä illalla. Maanantai-iltana näin emon ja kaksi vasaa. Sisko oli viikonloppuna nähnyt varmaan samat eläimet, metsäkauris kun on melkoisen reviiritietoinen. Tiistai-iltana meni ensin naaras yksikseen pihan poikki, muutama minuutti sen jälkeen meni sarvekas pukki. Myöhemmin illalla ne telmivät kahden siinä takapihalla, ihan minun silmien alla. Ja eilen, vähän ennen puolta kymmentä pukki lorvi jälleen samoilla paikoilla.
Niillä on lisääntymisaika menossa näin loppukesästä, tiesi kertoa wikipedia. Sama lähde kertoo myös metsäkauriiden, jopa naaraiden valtaavan itselleen reviirin. Pukki erityisesti on tarkka alueestaan, mutta naaraat siellä luonnollisesti suvaitaan. Selkeästi meidän takapiha on jonkun reviiriä.

2. Juopot junassa
En tiedä olenko se vain minä vai ajattelevatko muutkin näin. Kuvitellaan tilanne että istutaan junassa yksikseen, menossa töistä kotiin päin. Samaan vaunuun (no pakko, kun on vain yksi vaunuyksikkö junassa) tulee meluisa tai ainakin nyt kovaan ääneen jutteleva joukko juopuneita ihmisiä.
Ensimmäinen ajatus: Voi vittu.
Toinen ajatus: Älkää vaan tulko tähän lähelle istumaan.
Kolmas ajatus: Hyppäisiköhän pois seuraavalla asemalla ja tulisi toisella junalla?

Harva jos mikään asia on yhtä vastenmielinen kuin lauma juoppoja. Ääni on kova, räkä lentää kun oikein nauretaan kaverin jutuille siitä, että on ollut viimeiset kaksi viikkoa joka päivä kännissä. Heilutaan penkissä niin että ollaan sen ikkunan vieressä istuvan sylissä puoliksi, pyydellään isoon ääneen anteeksi, kai rouva ymmärtää että ollaan vähän otettu, kato nou haard viilings juu nou. Selitetään kauhean innoissaan maailmanfilosofiaa tälle rouva-paralle ja tarrataan olkapäästä kiinni kun on niin hieno juttu. Yrittää vielä pummata röökiä. Yksinäinen, mutta puhelias juoppo on oikeasti vielä laumaa pahempi, koska se kiusaa selviä kanssamatkustajia, lauma tyytyy melskaamaan keskenään, tosin kärsii sivulliset siitäkin.

Minä pelkään näitä juoppoja. En nyt henkeni edestä, mutta pelkään kuitenkin ja inhoan. Niille ei voi sanoa mitään, koska ne eivät tajua mitään. Jos sanoo ystävällisesti, että voisiko herra painua helvettiin ja pysyä siellä, joku saa tästä lisää vettä myllyynsä eikä ainakaan lähde mihinkään. Toinen tyyppi lähtee suurieleisesti anteeksi pyydellen pois, että kun häiritsi rouvaa ja menee vähän matkan päähän istumaan ja tuhisee harmissaan, mutisee itsekseen mutta niin että kaikki varmasti kuulevat jotain tiukkapipoisista niuhottajista, varmaan on toikin vaan miehen puutteessa, ihan varmaan on.

Ne haisevat pahalle, niistä ei koskaan tiedä oksentavatko ne seuraavalla pysäkillä vai kaatuvatko syliin lähtiessään junasta. Käyvätkö ne kiinni selittäessään jotain, eivät ehkä pahantahtoisesti, mutta mieluummin pitäisin niihin hajuraon (mielellään n. 3 km) enkä siedä että joku käy lääppimään, vaikka vain siksi ettei pysy pystyssä ilman että nojaa johonkin. Turpiinkaan ei oikein viitsi antaa, kun siitä voi tulla jälkiseuraamuksia itselle ja toisaalta se juoppo pitäisi saada pudotettua kertaiskulla, niin se ei käy päälle.

Kukaan ei tee mitään, kaikki katselevat ulos ja yrittävät olla niinkuin mitään outoa ei olisikaan. Suomalaisten kyky paeta todellisuudesta on uskomaton. Toisaalta, mitäpä sivullinen voisi tehdä? Ei juoppoon saa käydä kiinni ja heivata junasta seuraavalla asemalla, jos se nyt ei ole ihan kenenkään päälle hyökännyt. Konnaria ei luonnollisesti näy mailla halmeilla ja eipä sekään, yksinäinen mies juopporetkueelle mitään mahda. Ei kai ketään voida heittää junasta ulos siksi, että 99% muista matkustajista nyt ei vain satu pitämään. Juoppo on pyhä, koskematon. Sillä on oikeus matkustaa ja tehdä ihan mitä haluaa. Humalatila on lieventävä asianhaara.

Missä on yksinäisten naisten oikeus matkustaa päiväsaikaan (ilta-aikaan en edes kuvittele meneväni junalla mihinkään) julkisissa liikennevälineissä pelkäämättä?

3. Kolmas asia.
Unohdin sen jo. Täällä ainakin ukkostaa. Toivottavasti ei mene Nukarille.

Ei kommentteja: