torstaina, elokuuta 04, 2011

Hormonitonta elämää

K-18 tai ainakin kielletty niiltä, joiden mielestä kuukautisista puhuminen julkisesti ei ole sopivaa.

Taisin siitä ohimennen mainitakin aikaisemmin, että nyt kun lähdin kevääksi ja kesäksi tänne Nurmijärvelle pysyvämmän luonteisesti, lopetin kokeeksi myös e-pillerit. Olen tässä nyt puolisen vuotta ollut ilman, joten lienee syytä tehdä katsaus siihen, mitä kuuluu.

Korvien välissä en ole huomannut muutosta suuntaan enkä toiseen. Ei kiristä yhtään vähempää/enempää/useammin/harvemmin kuin ennenkään. Haluissa ei ole tapahtunut sellaista muutosta toistaiseksi, joka ei olisi selitettävissä erossa asumisella. Vauvakuume ei ole iskenyt eikä mitään muitakaan outoja oireita.

Kierto on ollut suht säännöllinen, mikä on hyvä juttu, koska silloin aikanaan ennen pillerien aloittamista minulla oli melkoista epäsäännöllisyyttä kuukautisissa, mm. vaatimaton puolen vuoden tauko abikeväänä. Lääkäri varoittelikin ensimmäistä pillerireseptiä kirjoittaessaan, että pillereillä kierto on kyllä säännöllinen ja ennustettava, mutta kun lopetan ne, kierto voi palata samaan epätahtiseen malliin mitä se olikin. No, ei ainakaan toistaiseksi ole osoittanut oireita sekoilusta, mutta onhan siitä jo 12 vuotta.

Kuukautiset eivät ole toistaiseksi muuttuneet mihinkään. Vuoto ei ole pidentynyt tai lyhentynyt, vuodon määrä ei ole lisääntynyt eikä vähentynyt. Kipuja ei ole ollut eikä PMS-oireita.

Yksi haittapuoli asiassa kuitenkin on: naama kukkii pahemmin kuin edes teini-iässä ikinä. Leuka ja otsa ovat täynnä pientä ryhelmää ja näppyä, ihomatoa ja finniä. Olen toistaiseksi luopunut meikkaamisesta kokonaan, kun ei sitä saa siistiksi sitten millään. Yritän kuoria ihoa pari kertaa viikossa, kun sen jälkeen se on yleensä hetken paremman oloinen, mutta muuten olen yrittänyt olla tekemättä iholle erityisesti mitään.
Toistaiseksi en ole ottanut suurempaa stressiä asiasta, sanovatten että pillerien lopettamisen jälkeen voi kulua jopa vuosi ennen kuin hormonitasapaino on lähelläkään normaalia. Herää vain kysymys, että mitä hemmetin myrkkyjä ne pillerit oikeasti ovat kun niiden lopettaminen saa tällaista aikaan muuten niin hyväihoiselle ihmiselle?

Tämä haittapuoli on kuitenkin vaatimaton lopettamisen plussapuolen rinnalla. Migreenini on lähestulkoon kadonnut! Menkkojen aikaan saattaa ohimossa vähän kokeilla jonkinlainen nipistys, josta saattaisi kehittyä migreeni, mutta yleensä tässä vaiheessa nappaan särkylääkkeen ja se on hoitunut sillä. Olen puolen vuoden aikana joutunut ottamaan ehkä kolme varsinaista kohtauslääkettä (vrt. aiemmin saattoi yhden kohtauksen aikana kulua 3-6 kohtauslääkettä), muuten olen pärjännyt pelkällä särkylääkkeellä.
Tämä on hirveän kivaa jo ihan siksi, että rahanmenoa on paljon vähemmän vaikkei tuo nykyinen kohtauslääke ole sieltä kalleimmasta päästä ollutkaan. Erityisen positiivista on kuitenkin se, että särkylääkkeessä ei ole kolmiota, mutta kohtauslääkkeessä on. Uskallan siis särkylääkkeen jälkeen rattiin vallan mainiosti, mutta joskus kohtauslääke tekee sen verran huteran olon, että varoisin itseäni, jos lähtisin autoilemaan siinä kunnossa. Koska kuitenkin olen täysin riippuvainen autosta täällä asuessani, ei vaihtoehtoja ajamiselle oikein ole.

Ehkäisy on hoidettu kondomien kanssa tässä keväällä ja kesällä, mutta siihen täytyy keksiä jokin muu ratkaisu. Näet tässä puolen vuoden aikana on kerran jo tullut tilanne että varmuuden vuoksi laukkasin apteekkiin hakemaan jälkiehkäisypilleriä, kun kumi jäikin kesken puuhien sille tielleen. Kaiken huipuksi tämä sattui tietysti siellä Ruotsissa, mutta onneksi Ruotsi kuuluu niihin käsittääkseni harvoihin maihin, joista saa jälkiehkäisypillerin ilman reseptiä, samoin kuin Suomesta. Jälkiehkäisypilleri on muuten ruotsiksi akut-p-piller. Mitään sivuvaikutuksia pilleristä ei minulle tullut, mutta ei niitä nyt suositella kovin usein napsittavaksi siltikään.

Ei kommentteja: