tiistaina, elokuuta 09, 2011

Liikenteessä sattunutta

Ajelin eilen kotia kohti tavalliseen tapaan vanhaa kolmostietä pitkin. Olin jo lähestymässä Nurmijärveä, kun vastaan tulee auto alamäkeen. Se näytti vilkauttavan valoja edelläni ajavalle rekalle. Tjaa, mietin, valot unohtuneet vai oliko tiessä vain sopiva notkahdus?
Sitten samainen auto vilkauttaa valoja minullekin. Mitähän se yrittää sanoa? Valot on päällä, muttei pitkät. Katos, tuolla mäen päällä seisoo joku auto tienreunassa. Onkohan siellä tutka? Nopeusmittarin tsekkaus, joo ei ylinopeutta ja matka jatkuu silmät auki.

Ei ollut tutkaa, siellä oli kuorma-auto kyljellään ojassa. Toisella puolella tietä eli etelään päin oli ollut menossa. Onnettomuuspaikalle oli pysähtynyt muutamia henkilöautoja, poliiseja ei vielä näkynyt. Vaatteista ja naarmuuntuneesta naamasta päätellen onnettomuusrekan kuljettaja istui autonsa vieressä tienpientareella. Siinä oli jo auttajia sen verran että katsoin parhaaksi vain ajaa ohitse, tilanne näytti olevan hallussa.

Kiitos kuitenkin valojen väläyttäjälle, herätti tarkkaavaisuuden ja olisihan siihen ollut ikävä täräyttää täyttä vauhtia, niiden parkkeerattujen autojen takia joutui hidastamaan kohdalla aika lailla. Jatkoin matkaa ja vilkautin vastaantulijoille valoja, että tietävät hekin vähän ennakoida jotain tavallisuudesta poikkeavaa olevan edessä.

Sitten osui eilen ensimmäistä kertaa liikenteessä hevonen vastaan, ratsukko kulki tienpiennarta pitkin, kun lähdin ajamaan kotiin päin vähän pienempää kinttupolkua. No, tiedänhän minä toki, miten hevosten vastaantullessa käyttäydytään auton ratissa. Tämä polle taisi olla vanha tekijä autojen kanssa, se ei edes katsonut kun menin autolla ohitse.

Hevosten kanssa on muistettava kaksi seikkaa:
1. se on saaliseläin eli se pakenee pelästyessään.
2. iso hevonen painaa 500 kiloa ja on jotakuinkin hirven kokoinen.

Ynnäämällä nämä kaksi asiaa yhteen saadaan tulokseksi se, että ratsastaja/taluttaja/ajaja ei pysty hevosta pitelemään voimalla. Jos hevonen säikähtää jotain, se lähtee. Kuka pystyy pitelemään millään keinolla 500 kilon riehuvaa lihaskönttiä paikoillaan? Lisäksi 500 kiloa hevosta auton konepellillä tai tuulilasilla tuskin kuuluu kenenkään autoilijan top 10-toivelistalle. Vaikkei hevosista tai ratsastajista niin välittäisikään, niin siinä käy pahasti autolle ja ehkä itselleenkin.
Ratsastajat eivät tieten tahtoen lähde autoja pelkäävillä hevosilla liikenteeseen, sen verran heilläkin on itsesuojeluvaistoa. Joskus vaan voi tulla pakkotilanne ja toisaalta se rauhallisinkin ja liikenteeseen tottuneinkin hevonen voi säikähtää jotain, mitä ihminen ei pidä pelottavana tai ehkä edes huomaa. Se on kuitenkin saaliseläin. Lisäksi ratsastajat ovat usein maastossa liikkuessaan maanomistajien hyvän- tai pahantahtoisuuden armoilla eikä sopivia maastoreittejä lähde joka tallin pihasta. Reiteille päästäkseen voi olla pakko kulkea pätkän matkaa maanteillä.

Niinpä ratsukko/valjakko ohitetaan autolla hyvän matkan päästä, ei läheltä. Jos ratsastaja näyttää pysähtymismerkkiä, pysähdytään. Ehkä sammutetaan autokin, varsinkin jos hevonen vaikuttaa vauhkolta. Liikkeelle lähdetään taas kun ratsukko on päässyt riittävän kauas. Varmaan harvoin tarvitsee edes pysähtyä, varsinkin jos pitää kunnon etäisyyden hevoseen ja vauhdin maltillisena.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lohenojan kohdalla tuli aikasten usein ratsukkoja vastaan.
-MUR-MUR-