maanantaina, syyskuuta 19, 2011

Autopaikka-ahdistus ja kuinka se hoidetaan

Oma parkkipaikka, tuo hemmetin riivinrauta.
Tai ei siinä mitään, oma parkkipaikka on kiva juttu, varsinkin jos siinä ei loju joku vieras auto, kuten muutaman kerran on sattunut. Mutta että sen pitää olla rivin päässä! Siitä nimittäin seuraa erinnäisiä ongelmia.
No ensinnäkin ne aurausongelmat, joita valitin viime talvena ja edellisenä talvena.


Tämä kuva kuitenkin kertoo, että lumen lisäksi on muitakin ongelmia. Fusion (siis tuo kuranruskea kääryle tuossa vasemmassa reunassa) on omalla paikallaan, samoin aivan oikeassa reunassa näkyvä punainen auto. Punainen auto on minun parkkipaikaltani kulmittain lähtevän rivin ensimmäisellä paikalla ja pysäköity aivan oikein, toivottavasti myös omalle paikalleen.
Mutta mitä tuo sininen auto tuossa välissä tekee? No ainakin se yrittää käydä minun hermoille, koska Fusionin pujottaminen pois tuolta omalta paikalta tulee kaksin verroin hankalammaksi, kun viereiseen riviin on tullut yksi ylimääräinen auto lisää. Kyllä sen saa peruutettua pois sieltä, vaikka heti Fusionin takana on kesäisin rotvalli ja talvisin (kuten tässä kuvassa) hirmuinen lumikasa.
Tuohon paikkaan parkkeerataan autoja vähän turhan usein siihen nähden, että arvostan suunnattomasti sitä, ettei tarvitse peruutella ahtaissa paikoissa. Olen vain tyytynyt tähän asti kiristelemään hampaitani ja antamaan kunnollisen suusanallisen läksytyksen, jos olen jonkun bongannut tuomassa tai viemässä autoaan tuohon.

Nyt viikonloppuna tuli kuitenkin viimeinen pisara. Olin viikonlopun siis poissa ja tuohon ei-paikalle on ilmestynyt vihoviimeinen pommi: vanha lommoinen Opel, jossa on toisen puolen renkaatkin aivan tyhjät, joten se ei liiku siitä varmastikaan mihinkään omin voimin. Sitä pitää siis avittaa ja katsoin sen olevan nyt tällä kertaa minun nakkini. Soittelin aamusella läpi poliisin, pysäköinninvalvonnan ja isännöitsijän.
Poliisia ei kiinnosta, vaikka koslan ajoneuvovero on maksamatta.
Pysäköinninvalvonta lupasi käydä raapustamassa virhemaksulappusen autolle, mutta kertoi että siirtopyyntöjen on tultava isännöitsijän kautta. Mietin vain että vievätköhän parkkipirkot autosta kilvet, viitaten siihen verorästiin? No, iltapäivään mennessä ei pikavoittolappusta ollut rotiskon ikkunalasiin eksynyt.
Isännöitsijälle pyydettiin jättämään soittopyyntö mailitse, joten tein sen, mutta mitään ei ole kuulunut.

Jos naiselle ei edes oma auto ja oma parkkipaikka saa olla koskematon pyhä lehmä, niin mikä sitten??!!

Niinpä otin nyt kotiin päästyäni jälleen puhelimen kauniiseen käteen ja soitin taloyhtiön asiakaspalveluun. Asiani oli tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: "Hei, haluan vaihtaa autopaikkani johonkin toiseen". Asia onnistuu, käy vielä tsekkaamassa tarjotut paikat ja vaihtamassa tolpan avaimen, mutta sitten tämä parkkipaikkaepisodi saa minun osaltani viimeisen pisteen. Toivottavasti.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olis tosi kiva, jos sua onnistais paremmin uuden autopaikan kanssa.
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Olis aikas rouhee juttu jos sais vuokrattua vähän järeämpi telaketjutraktori, kyllä siihen parkkipaikalle tilaa syntyis aika helposti.. luulen:)
-M-

Anonyymi kirjoitti...

Ma itse asiassa joskus kysyin etta mista voisi vuokrata puskutraktorin, mutta eivat tienneet huoltoyhtiossa vastata siihen... Nyt on kuitenkin uusi parkkipaikka keskella rivia.
-S

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kuulostaa jo hyvältä. Varmaan on nyt helpompi ajaa siihen vaikka olis vähän luntakin.
-M-