lauantaina, syyskuuta 17, 2011

Lähitöitä ja sienestystä

Eilinen etätyöpäivä meni meikäläiseltä aika vastakkaisissa merkeissä, sillä olin aamulla aikaisin hypännyt auton rattiin ja karauttanut Helsinkiin. Tarkemmin ottaen kuitenkin vain Vantaankoskelle, josta olin jatkanut junalla Helsinkiin.
Kas kun muu tiimi on edelleen siellä.
Siellä on ylimääräisiä työpisteitä.
Minulla on toistaiseksi kulkuoikeudet sinne.
Työläppärin kuljettamisessa toimiston ulkopuolella ei ole ongelmaa.
Onhan se kiva nähdä työkavereitakin joskus ihan naamatusten, telcoilu on aina enemmän tai vähemmän tuskaa, erityisesti jos konffapuhelin ei ole ihan kunnossa.
Ja koska olin joka tapauksessa menossa Nukarille viikonlopuksi, on se ihan sama lähdenkö ajamaan Tampereelta etelää kohti kenties torstai-iltana tai perjantaina töiden jälkeen. Alunperin minun piti lähteä Tampereelta jo siis torstaina, mutta sääennusteet lupasivat sadetta ja tuulta enkä pidä sanottavasti kummastakaan, joten jätin menomatkan taktisesti perjantaiaamuksi. Kannatti, keli oli ihan jees.

Tänään olen sitten rämpinyt alkuillasta metikössä. Aiemmin päivällä sää oli hieman epävakaista, väliin satoi, väliin paistoi eikä oikein tahtonut lähteä yhtään kauemmas, koska olisi kuitenkin saanut niskaansa vettä. Kun keli alkoi näyttää edes jossain määrin vakaalta, hipsaisin kiiruusti korin ja sieniveitsen kanssa metsään. Voin väittää että kannatti. Löysin kanttarelleja, karvarouskuja ja punikkitatteja. Muutama suppilovahverokin tuli bongattua. Tuntuu olevan hyvä sienivuosi menossa!
Hirvikärpäsiä varten olen kehittänyt yhden melko toimivan noitakonstin: vaaleansininen huppari. Hirvikärpäsen sanotaan suosivan tummaa väriä, joten vaaleat vaatteet ovat tiettävästi parempi valinta muutenkin. Hupparista saa vielä hupun päähän, joka blokkaa ainakin osan sinne niskaan ja hiuksiin yrittävistä hirvareista. Fleecehuppu ei edes kahise häiritsevästi, kuten monien ulkoilutakkien huput, joten sitä voi oikeasti pitääkin päässään. Konsti joko toimii tai sitten hirvareita ei ollut maisemissa kovinkaan paljon, koska missään vaiheessa ei alkanut tuskastuttaa. Olihan niitä, mutta suurimman osan sain nypittyä vaaleasta hupparistani pois, vain aniharva pääsi hiuksiin tai edes kasvoille asti.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ja puolukassa ollessamme huomasin,että jos vain tuulee ja on hiukankin avoimempi paikka, niin hirvareita ei löydy kovinkaan monta.
-MUR-MUR-