Vielä joku sitkeä yrittää

Aamun ensimmäinen puhelu meni jotakuinkin näin:

*tilulilu*
Minä: Sirpale
Vastapuoli: No tässä joku jostain terve. Tuota Erkkiä tässä tavoittelen, onkohan hän saapuvilla?
Minä: Hän ei ole tavoitettavissa.
Vastapuoli: Okei, onko tämä väärä numero vai...
Minä: Eeei, numero on ihan oikea, mutta hän on kuollut kolme vuotta sitten.
* syvä hiljaisuus*
Vastapuoli: Jahas... No ehkä mä sitten poistan tämän numeron täältä...
Minä: Juu, kannattaa. Ja hyvää päivänjatkoa.
Vastapuoli: Samoin... *tuut tuut tuut*

Täällä päässä hymyilytti kovin toisen täydellinen häkeltyminen kesken myyntipuheen, vaikka asia luonnollisesti oli mitä vakavin. Tai no, en ole ihan varma siitä vakavasta, luulen että isää olisi naurattanut myös.