Aamun ensimmäinen puhelu meni jotakuinkin näin:
*tilulilu*
Minä: Sirpale
Vastapuoli: No tässä joku jostain terve. Tuota Erkkiä tässä tavoittelen, onkohan hän saapuvilla?
Minä: Hän ei ole tavoitettavissa.
Vastapuoli: Okei, onko tämä väärä numero vai...
Minä: Eeei, numero on ihan oikea, mutta hän on kuollut kolme vuotta sitten.
* syvä hiljaisuus*
Vastapuoli: Jahas... No ehkä mä sitten poistan tämän numeron täältä...
Minä: Juu, kannattaa. Ja hyvää päivänjatkoa.
Vastapuoli: Samoin... *tuut tuut tuut*
Täällä päässä hymyilytti kovin toisen täydellinen häkeltyminen kesken myyntipuheen, vaikka asia luonnollisesti oli mitä vakavin. Tai no, en ole ihan varma siitä vakavasta, luulen että isää olisi naurattanut myös.
perjantaina, syyskuuta 30, 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hiukan mustaa huumoria välillä, mutta mitäpä siitä. Luulenpa, että isäukkosikin hekottelee hiukan siellä siellä pilven reunalla.
-M-
Lähetä kommentti