maanantaina, lokakuuta 03, 2011

Liskojen päivä

Vaikka mainostinkin aiemmin migreenini melkein kadonneen e-pillerien myötä, on syytä huomata tuo sana "melkein" ja lisätä siihen se seikka, että kyllä se migreenikin iskee edelleen ihan täydellä teholla, jos sitä ei lääkitse pois heti kun mahdollista. Koska osaan yleensä kuitenkin varautua migreeniin niin että lääkkeitä on aina saatavilla, ei mokoma vaiva ole päässyt niskan päälle pitkiin aikoihin.

Kuitenkin nyt viikonloppuna kävi käpy. Minulta oli käyttämäni särkylääke jotakuinkin vähissä ja kävin lääkärissä uusimassa reseptin jo hyvissä ajoin. No, resepti minulla oli, mutten ollut saanut vielä muutettua sitä pillereiksi apteekissa. Viikonloppuna minulla siis oli matkassa vain kaksi tablettia särkylääkettä ja ne molemmat menivätkin silloin. Resepti luonnollisesti oli Tampereella. No, sunnuntaiaamuna otin viimeisen särkylääkkeen ja kaikki kipu katosi sille tielleen, joten sunnuntai-iltana ei sitten tullut enää mieleen, että pitäisi hakea lääkkeitä. Etsin resepti kuitenkin käsiini ja ajattelin käydä tänään hakemassa täydennystä.

Tänä aamuna ei sitten ollut kiva herätä ja todeta, että päässä muuten tuntuu siltä, että kaikki ei todellakaan ole ookoo. Minusta on tullut lepsu migreenin suhteen, ennen ei olisi tullut mieleenkään ajatella: "No, ehkä se menee siitä ohitse itsekseen tai ei ainakaan muutu kovin pahaksi. Käynpä lounastunnilla vasta apteekissa." Tänään kuitenkin ajattelin näin ja marssin töihin. Karkea virhe!

Kävin lounastunnilla apteekissa, mutta siinä vaiheessa särky oli jo sellaista, että nappasin varsinaisen myrkyn eli kohtauslääkkeen. Sitten sainkin omakohtaisesti seurata koetta, jossa viattomalle koe-eläimelle syötetään Relert monen kuukauden tauon jälkeen ja katsotaan miten se reagoi siihen. Särky kyllä katosi, se ei kovin kauaa katsellut yhdistelmää Relert+Diclomex, mutta ne sivuvaikutukset! Ensin alkaa puuduttaa, sitten väsyttää, sitten tuntuu siltä ettei jaksaisi mitenkään liikuttaa raajojaan saati ajatella, tuolista ylösnouseminen on mahdottomalta tuntuva operaatio, haukottelen kuin alligaattori ja aivojen tilalla on jotain pumpulihöttöä. Siis kertakaikkisen tuntuva muistutus Relert-koomasta.

Tässä vaiheessa totesin, että töissä minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, joten ilmoitin olevani loppupäivän sairaslomalla. Oikeastaan sitä olisi pitänyt nimittää ehkä toipumisvapaaksi, koska päätä ei enää särkenyt, joten teknisesti en ollut sairas, pikku-lääketokkurassa vain. Kävely kotiin tuntui ylivoimaiselta suoritukselta, mutta menihän se kun ei kiirettä pitänyt eikä jäänyt matkan varrelle torkkumaan. Kotiin päästyäni vetelin reilun kolmen tunnin päikkärit.

Hulluintahan tässä on se, että jos joudun huomenna ottamaan Relertiä uudestaan, todennäköisesti se ei tunnu missään. Korkeintaan vähän väsyttää, muttei voida puhua tällaisesta koomasta. Mutta pidän silti jatkosa Diclomexit käden ulottuvilla, koska luultavasti tämänkin olisi voinut estää aamulla otetulla särkylääkkeellä eikä minun olisi tarvinnut koskea Relertiin lainkaan.

Ei kommentteja: