keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Ruuhkavuodet

Alan vähitellen ymmärtää käsitettä "elämän ruuhkavuodet". Vaivihkaa olen itse ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että ihan hirveästi ei ole luppoaikaa. No, koulu ja työ, siinä on jo kohtuullisesti juttuja hoidettavana ja ensi kevät saattaa olla vielä hullumpi: enemmän ja työläämpiä kursseja koulussa, insinöörityötä ja sen sellaista.

Eihän se mitään vielä olisi, mutta sitten on tämä nk. henkilökohtainen elämä. Satavuotias mummuni on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vaikka hän nyt onkin siellä valvottuna ja hoidettuna, tykkää hän silti että käydään katsomassa. Ja luonnollisesti talo seisoo tyhjänä keskellä korpea, joten sielläkin olisi hyvä viettää aikaansa, jos ei muuten niin vaikka siksi että näyttää asutulta.
Niinpä auto on nyt siskolla pääsääntöisesti, että hän pääsee viikolla katsomaan mummua, kun asuu lähempänä. Viikonloppuisin sitten minä nappaan auton itselleni jostain ja asustelen Nukarilla ja koska pystyn tekemään töitä Tampereen toimiston lisäksi myös pääkaupunkiseudulla, olen esimerkiksi tällä viikolla ollut maanantain ja tiistain Helsingissä töissä. Nyt sitten eilen piti palata takaisin Tampereelle, koska koulu ja luennot kutsuivat tänä aamuna.

Että siinäpä sitä on ollut reissaamista ja aikataulujen säätöä. Kyllä tässä nyt vielä selviää, mutta jos yksikään palikka tästä tornista alkaa osoittaa rapistumisen merkkejä, on koko hieno rakennelma vakavassa sortumavaarassa. DI:lle tai siskolle käy jotain? Auts. DI alkaa ehdotella eroa, syystä tai toisesta (esimerkiksi siksi, etten minä ole koskaan kotona)? Katastrofi! Yt-neuvottelut ja saan kenkää? Työkiireet tietysti loppuvat, mutta tervetuloa rahahuolet. Auto sanoo yya-sopimuksen yksipuolisesti irti? Aaargh! Koulun kanssa tulee jotain byrokratiasäätöä? Voi paska...

Tässä tilanteessa en ihan oikeasti ota vastuuta teoistani, jos joku päättää kysellä, että millois minä niitä lapsia teen. (vastaus: sitten kun niitä saa tilattuna netistä valmiiksi kasvatettuina 18-vuotiaina)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että en halua netissä valmiiksi kasvatettuja lapsenlapsia. Jos näin on,niin sitten on parempi vaihtoehto, että odotellaan ruuhkavuosien yli.Ei sillä, etten haluaisi paijata pientä tuhisevaa kääröä, mutta ymmärrän hyvin, ettei kaikki sovi nyt samaan aikaan.
Toivottavasti ei mikään sinun pelkosi toteudu ja että kaikki sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Jaksamista Sinulle Ippuli!
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Haha, samaa olen itse miettinyt. Liian monta liikkuvaa osaa töiden, opintojen, ulkomaankomennusten ja perhehuolien osalta, että tähän soppaan voisi edes miettiä sitä tuhisevaa kääröä. Opiskelujen osalta tuntuu, että vauhtia pitäisi vain kiristää ja kiristää. Burnouttia odotellessa...

Perhehuolien kohdalla olen tosi kiitollinen, että meitä on kaksi.

-Rättis

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamisia teille kummallekin. Onneksi teitä on kaksi ja kolmaskin taustatukena miestenhommissa,silloin kun omat voimat ei riitä. On onni,että ootte kaikki "puheväleissä" keskenänne. Niin ja naapurien yya-sopimusta unohtamatta. Kaikki vois olla huonomminkin.
-MUR-MUR-