torstaina, marraskuuta 24, 2011

Syntymäpäiväillallinen Perlassa

Minä tuossa jo aiemmin mietin niitä ravintoloita, mihin olisi kiva mennä syömään syntymäpäiväillallinen. Koska en osannut päättää itse, DI ehdotti paljon kehuttua ja vielä kokeilematonta Berthaa. Maanantaina DI soitteli Berthaan ja seuraavan kerran pöytää olisi saanut vasta lauantaiksi, mutta minä olen taas lauantaina poissa Tampereelta, se ei ollut vaihtoehto.
Niinpä arpova sormi päätyi osoittamaan Perlaa, virallisemmin Ristorante La Perla. DI on itse käynyt siellä joskus aikaisemmin (luultavasti aikana ennen minua), kun se oli vielä Rautatienkadun varressa, missä nykyisin on C. Sittemmin Perla on siirtynyt Aleksanterinkadulle.

Sinne siis suuntasimme tiistai-iltana. Päätimme jättää antipasto-osuuden sikseen ja otimme vain alkupalaksi pastaa, pääruuan ja jälkiruuan. Me molemmat valitsimme pasta-annokseksi "Chitarrine di rucola con gamberi e pomodoro fresco":n eli rucolalla maustettua chitarrine-pastaa, merirapuja ja tomaattia. Se oli minusta aivan huippuhyvää, pasta oli herkullista ja erityisesti ne ravut.

Pääruuaksi valitsin annoksen nimeltä "Trancio di merluzzo fritto con pomodorini, olive e patate", siinä oli paistettua turskaa, kirsikkatomaatteja, perunaa ja oliiveja. Pastan jälkeen tuo oli jonkinasteinen pettymys. No, eihän turska ole mikään erityisen maukas kala, mutta siitä huolimatta annos ei olisi maistunut oikein miltään ilman niitä kirsikkatomaatteja.
DI:n valinta pääruuaksi oli "Coscia d'oca arrosto con patate e cavolini di Bruxelles", paahdettua hanhea, perunaa ja ruusukaaleja. Hanhi oli kuulemma kotimaista. Ihmettelin sitä ääneen tarjoilijallekin, minulla on nimittäin kotimaisen hanhen mentävä aukko sivistyksessä, mutta Suomessa on kuin onkin yksi yksityinen tila, joka kasvattaa hanhia. Tuoretta on saatavana vain näin syksyllä jonkin aikaa, muuten saa pakastettua lihaa ja Perlassa käytetään kuulemma vain tuoretta, joten hanhea on tarjolla aniharvoin. DI kehui omaa annostaan.

Jälkiruuassa sen sijaan ei ole moitteen sijaa, nimittäin juustoissa ja niiden kanssa tarjoilluissa hilloissa. Lautaselta löytyi kolmea juustoa, kovaa lehmänmaitojuustoa, vuohenmaitojuustoa ja piemontelaista homejuustoa. Kaikille oli seurana sopiva hillo (ensimmäiselle kylläkin hunaja) ja ne olivat kaikkinensa todella hyviä. Illallisen viimeisteli kupillinen paksua italialaista kaakaota.

Kaikenkaikkiaan Perlasta jäi siis suht positiivinen mielikuva, mutta halpa se ei ole, jos tosin ei mikään järjettömän kalliskaan verrattuna muihin Tampereen fine dining-paikkoihin.

Ei kommentteja: