tiistaina, joulukuuta 13, 2011

Akateemisessa maailmassa

Viime perjantaina olin yleisönä väitöstilaisuudessa elämäni ensimmäistä kertaa. Tämä akateeminen show (näin sitä kuvaili vastaväittäjä karonkassa sitten myöhemmin) oli minulle siis aikaisemmin tuntematon juttu, ei käsitteenä, muttei non käytännössä ollut lainkaan selvää, mitä siellä tapahtuu. DI:n hyvä ystävä väitteli tekniikan tohtoriksi ja sitten illalla meidät oli kutsuttu vielä Suomenlinnan Panimolla pidettävään karonkkaan.
No juu, yllätys oli se, että minä jopa ymmärsin siitä jotakin, vaikka olenkin siis vain melkein valmis AMK-insinööri. Väitöstilaisuus pidettiin suomeksi, mikä tietysti saattoi helpottaa asiaa entisestään, mutta ihan oikeasti ymmärsin mistä puhuttiin. Enkä sitten tiedä että oliko tällä kertaa vastaväittäjä poikkeuksellisen kiltti, koska väitöstilaisuudessa ei tapahtunut mitään hirvittävää väittelijän teurastusta.

Väitöstilaisuus alkoi puolilta päivin Otaniemessä, kesti kolmisen tuntia ja sen jälkeen juotiin vielä kakkukahvit. Sitten pitkin lähteä jo kohti Helsinkiä ja sieltä varattua hotellihuonetta, meikkaamaan, jättämään turhat tavarat matkasta ja muutenkin valmistautumaan karonkkaa varten. Lautan Suomenlinnaan oli ilmoitettu lähtevän 17.20.
Aikatauluissa kävi sellainen pkkuinen moka, että kun soittelimme klo 15.45 taksia, saimme ensin jonottaa keskukseen ja sitten odotella taksia reilun puoli tuntia. Luonnollisesti Helsingin pää oli myös aika tukossa liikennettä ja kun pääsimme hotellille Ruoholahteen joskus vähän ennen viittä, niin kiire oli aivan julmettu. Tein maailman nopeimman pikameikin ja jollain ihme tuurilla matkassa ollut kaveri onnistui pyydystämään meille taksin hotellin ovelta suoraan, muutenhan ei olisi ollut mitään saumaa päästä vartissa hotellilta kauppatorin rantaan.
Taksikin taisi laskuttaa meidän vielä ajaessaan, kun ei kellään tietysti ollut käteistä mukana ja niin juoksimme Suomenlinnan lautalle klo 17.19,38.
Ja ihan turhaan. Muillakin osanottajilla oli ongelmia kelin, taksien ja liikenteen kanssa ja esimerkiksi vastaväittäjä ja kustos tulivat vasta myöhemmin. Karonkka näet on järjestetty vastaväittäjän kunniaksi ja ilman itse juhlakalua ei juhlista oikein tule mitään.

Karonkka oli pienimuotoinen, parisen kymmentä henkeä vain, mutta tarjoilu pelasi vaikka ravintolan toisessa salissa oli 70 hengen karonkka samaan aikaan. Alkuruokana oli blinejä, siianmätiä, smetanaa ja sipulia. Pääruoka koostui porosta, siinä oli jotain filettä sekä "friteerattua porohaggista", herkkusienimuhennosta ja viskikastiketta. Haggishan on vanha skottilainen/kelttiläinen/whatever ruoka, joka valmistetaan sisäelimistä. Tarinat kertovat siihen käytetyn pötsiä, utareita ja vaikka mitä. Tällä kertaa ei ollut ihan tarkkaa tietoa, mitä haggis piti sisällään, muta mausta päätellen ainakin maksaa. Ihan tuskaton ensikokeilu haggiksesta. Sen jälkeen oli tarjolla juustoa ja jälkiruuaksi oli superherkullinen creme brulee.

Huolimatta kaiketi myrskylukemiin yltäneestä tuulesta Suomenlinnan lautat käyttäytyivät merenkäynnissä yllättävän vakaasti. Aallokko oli kova, mutta lautta ei keinunut kuin vähän laituriin hidastaessa. Pohjaa pitkinkö se oikein meni, en tiedä?

Joka tapauksessa nyt on treenailtu siskon keväällä 13 tapahtuvaa väitöstilaisuutta varten.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On hyvä, että oot jo treenannut meidänkin puolesta, sitä tulevaa varten.
-MUR-MUR-

Leena kirjoitti...

Mä pääsen treenaileen tällä viikolla kollegan karonkkaan. Oma väitös jo silmissä siintäen...