maanantaina, joulukuuta 31, 2012

Vuosi 2012

Tämä vuosi on ollut taantuvan bloggaamisen vuosi. Kirjoituksia ei ole kuin 70 kun vuonna 2009 niitä oli 370. Tämän vuoden ehkä määräävimpiä tekijöitä ovat olleet työt Tampereella, mummu pitkäaikaisosastolla ja aina niin ihanan kunnan tiesuunnitelmat. Ah, pitäisikin ehkä kopioida tänne blogiinkin se minun ja siskon väkertämä yleisönosastokirjoitus aiheesta. Me ihan kaivoimme eri lähteistä hintatietoja siitä mitä uusi tie maksaisi ja mitä maksaisi pohjavesisuojaus vanhalle tielle. Yllättäen (not) jälkimmäinen voitti, tosin ei kovin selkeästi. Kuitenkin kuulin joiltain tahoilta epäilyjä siitä, että kunnan rahat eivät riitä uuden tien rakentamiseen eivätkä pohjavesisuojauksen tekemiseen eli näillä mennään mitä nyt on. Maanomistajaa ei harmita.

Politiikkaankin piti sekaantua kun ensin oli presidentinvaalit ja sitten kunnallisvaalit ja jälkimmäisissä oli ehdokkaana eräs tuttu täällä Tampereella ja sitten piti vielä tutkia ehdokastilannetta Nurmijärvellä. Kun kunnallispolitiikasta puhutaan, minä seuraan paljon tarkemmin Nurmijärven asioita kuin Tampereen. Tampereella minulle riittää pääasiassa se, että bussit kulkee ja näin, Nurmijärvellä sen sijaan vahdittavana on pala peltoa ja mummu siellä laitoksessa ja näitä kuulkaa vahditaankin suurella huolella.

Muuten tuntuu siltä, että olen ollut jonkinasteisessa räkätaudissa vähän koko vuoden. On ollut nielutulehdusta, korvatulehdusta, keuhkoputkentulehdusta ja hiivatulehdusta, yskänpoikasta ja pikkunuhaa ja vähän isompaakin räkätautia ja sitten minulla alettiin epäillä olevan jotain astman suuntaistakin, kun köhittää niin. Pitäisi kiikuttaa viimeisimmät mittaustulokset lääkäriin, minusta ne kyllä näyttävät siltä, ettei se nyt ainakaan mitenkään erityisen selkeä astma ole. Ja nyt sitten joulun jälkeen on ollut entistä tukkoisempaa vaikka toistaiseksi ei mikään pöpö ole yrittämässä mitään tehoiskua. Jouluna kyllä kaikilla muilla jouluvierailla oli jos jonkinlaista yskää, joten minun mahdollisuudet saada sama tauti ovat aika hyvät... Toivotaan nyt kuitenkin että ei. Tai jos pitää, niin sitten vasta 3.1. jälkeen. Nimittäin kolmas päivä on mummun 102-vuotissynttärit Nurmijärvellä ja sinnehän on tietenkin mentävä. Toivottavasti tällä kertaa seurakunta ei töhri sen papin kanssa...

No niin, nyt mentiin sitten jo ensi vuoden puolelle.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Stefan's Steakhouse

Olimme perjantai-iltana kaveriporukan kanssa syömässä Stefan's Steakhousessa. Minähän en ole siellä käynyt kuin kerran aikaisemmin, vajaa pari vuotta sitten vappuna eikä se tuolloin vakuuttanut ihan hirveästi. Nyt siis oli aika tsekata se uudemman kerran.

Paikan ruokalistat ovat eläneet jonkin verran, mutta pääpaino on tietysti pihveillä ja liharuualla yleensäkin. Sieltä on aikaisemmin saanut vähän jännempiäkin annoksia, kuten t-luupihvejä ja peuraa, mutta tällä kerralla ruokalistan oikeastaan jännittävimmältä kuulostava annos ei ollut nautaa vaan kalaa: grillattua merikrotin pyrstöä, sinisimpukoita, katkarapuja, pernodkastiketta ja sitrusten kanssa haudutettua fenkolia. Muuten siellä sitten oli oikeastaan tarjolla vain suomalaista tai australialaista nautaa, yksi poroannos ja Wagyu-sisäfilettä.

Minä otin alkuruuaksi minimustekaloja chilin, sitruunan ja chipotleaiolin kera. Se oli varsin toimiva annos. Pääruuaksi valitsin pihvin sijaan tuon edellämainitun merikrotin, mutta ehkä olisi pitänyt pysytellä niissä pihveissä, kun kerran pihviravintolassa oltiin. Se merikrottiannos kuulosti paljon jännittävämmältä kuin miltä maistui. Kala oli kiinteää ja valkoista, mutta aika mautonta ja eivät ne lisukkeetkaan siinä mukana erityisen ihmeellisiä olleet.
Loput porukasta ottivat erilaisia lihoja, DI possunkylkeä, muut nautaa ja eri lisukkeita. DI piti possuannoksestaan eivätkä muutkaan suuremmin valittaneet. Yksi otti sitä Wagyu-sisäfilett, mutta totesi, ettei se ole ihan hirveästi kummempaa kuin tavallinenkaan sisäfile, oikein valmistettuna molemmat ovat varmasti hyviä, mutta tällä kertaa Wagyu oli jäänyt aivan aavistuksen verran liian raa'aksi.

Plussaa SS:ssä oli ehdottomasti palvelu, joka oli sujuvaa ja ystävällistä ja tälläkin kertaa sain alkoholittoman drinkin ilman enempiä kulmien kohotteluja ja "no otatko kahvia?" - kyselyitä. Myös pöytään kannettu leipä oli hyvää, mutta pieni pyyntö: jos leipä on pehmeätä, ei sen kanssa todellakaan kannata tarjota jääkaappikovaa voita.

SS:stä ei vieläkään tule meidän suurinta suosikkipaikkaa Tampereella, vaikka se on ihan ok ravintola. Pihvipaikoista odotan eniten uuden pihviravinteli Huberin testausta. DI siellä kävi jo kerran firmansa pikkujouluillallisella ja kehui sen jotakuinkin maasta taivaaseen. Tässä joskus lähiaikoina oli tarkoitus käydä kaksin tai isommasas porukassa testaamassa se.

lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Joulukin sitten meni

Joulukin on saatu juhlittua, itse asiassa palailin Tampereelle jo keskiviikkona hyvissä ajoin. Kuten taisin jossain aikaisemmassa postauksessa mainitakin, vietimme varsinaisen perhejoulun Nukarilla, sisko lähti Savon perukoille jouluksi, joten minä, äiti miehineen ja veli perheineen vallattiin talo siksi aikaa. Iso talo ja paljon patjoja, kyllähän se onnistui.

Itse lähdin jo hyvissä ajoin perjantaina kohti Jokelaa, puoli neljä oli sovittu kuskinvaihto Jokelaan. Sisko oli tullut sinne Fusionilla ja hyppäsi sitten miesystävänsä autoon ja he starttasivat matkansa kohti pohjoista. Minä puolestaan siirryin Fusionin rattiin ja lähdin kaupan kautta kotio ja naapuriin.

Lauantaina hain veljen perheineen Vantaalta ja kävimme vähän suuremmin kaupassa. Kun matkassa oli vielä heidänkin tavarat, joululahjat, lakanat ja kaikki ja sitten vielä suurperheen tarpeisiin sopiva määrä joulu- ynnä muuta ruokaa, niin Fusion oli piukassa tavaraa kun lähdimme Hyrylästä kohti Nukaria. Myös äiti miehineen ehti lauantai-iltapäivällä perille asti ja toivat mukanaan vielä lisää ruokaa. No, ruokaa sitten oli, sillä vaikka kuusi henkeä olikin syömässä, jäi vielä keskiviikkona ylimääräisiä tasattavaksi kaikkien kesken.

Teimme rosollia sunnuntaiaamuna, mummun maailman parhaan reseptin mukaan. Olin löytänyt Tampereen Stockmannilta esikeitettyjä luomupunajuuria, jotka olivat vielä kuorittukin valmiiksi, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta kuin pilkkoa. Keittämistä vaativat siis vain perunat ja porkkanat. Tein rosollia nyt ensimmäisen kerran yksikseni, siis ilman että mummu tai sisko olisivat olleet katsomassa perään. Hyvää siitä silti tuli, ihan semmoista kuin pitääkin. Hyrylän S-Marketista pyydystetty rapumarinoitu silli oli oikein hyvää sen kanssa.

Kävin joka päivä myös mummua katsomassa, tietenkin kun kerran siellä päin olin. Korvien väli on edelleen hyvässä kunnosas, muuten sitten ei, mutta tämähän tilanne on ollut jo siitä asti kun mummu reilu vuosi sitten joutui ensin terveyskeskukseen ja sitten pitkäaikaisosastolle. Ensi viikolla juhlitaan 102. syntymäpäivää!

Myös haudoilla kävin, aatonaattona viemässä isän haudalle kynttilän kuolinpäivän muistoksi ja aattona toisen lisää sekä parille muullekin haudalle. Molempina päivinä olin liikkeellä jo päivänvalon aikaan mutta tästä huolimatta hautausmaalla oli paljon ihmisiä. Aattona pysäköityjen autojen jono ylettyi kauas hautausmaan toiseen laitaan. Aatonaatosta viisastuneena minulla oli aattona haudoilla mukana paitsi kynttilät myös täysimittainen lumilapio. Kyllähän siellä polut on aurattu, mutta se puolitoista, pari metriä, mikä on hautakiven ja polun välissä on ihan umpihankea. Onneksi minä sentään tiedän tarkalleen, missä tarvittavat haudat sijaitsevat, ettei tarvitse kaivaa polkuja väärille haudoille.

Joulua vietettiin aika perinteisesti, pöytä oli notkollaan kaikkea hyvää jouluruokaa, katsottiin joulurauhan julistus ja Samu Sirkka, saunottiin ja jaettiin lahjat. Joulupäivä kului mm. lukiessa ja pelatessa Scrabblea, jonka veljentyttö oli saanut lahjaksi. Mielenkiintoinen peli!

Tapaninpäivänä oli sitten suht aikainen lähtö. Itse jätin Fusionin Nukarille ja pummasin kyydin Jokelaan äidiltä. He veivät myös veljen perheineen Vantaalle ja lähtivät siitä sitten ajamaan kohti Ruokolahtea. Kannattaa muuten olla menossa joulunaikaan vastavirtaan junalla: sekä perjantain etelän suuntaan menevät junat ja keskiviikon pohjoiseen kulkevat junat olivat minuutilleen aikataulussa! Toiseen suuntaan ei sitten ollutkaan ihan niin täsmällistä.

Sen sijaan teiden kunnossapito ei saa kovin suurta kiitosta, mutta toisaalta se nyt ei ole mikään uusi asia. Aaton vastaisena yönä oli sadellut lunta ja kun lähdin vielä hakemaan viimeisiä puuttuvia tavaroita kaupasta, oli syrjäkylien pikkutiet vallan vekkulissa kunnossa. Auraa ei ollut näkynytkään, joten tiellä oli lunta aika tavalla, tuiskukohdissa joskus ihan paljonkin. En sentään juuttunut mihinkään kinokseen kiinni, mutta hissukseen sai ajella eikä tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä. Kun pyörän alla on viisikin senttiä höttöistä lunta, yllättävä liike voi johtaa ihan mihin tahansa.

Että semmoinen joulu, noin lyhykäisyydessään. Sitten ei muuta kuin odottelemaan uutta vuotta ja mummun synttärijuhlia.

torstaina, joulukuuta 20, 2012

Joulunalussirpaleita

1. Teatteri #1
Olimme viime perjantaina Tukkateatterissa katsomassa Synkkää ja ikävää, kolme alkuperäisiin Grimmin satuihin perustuvaa lyhyttä näytelmää. Eivät ne nyt niin pelottavia olleet ainakaan minusta kuin esittelyssä annetaan ymmärtää, mutta eivät nyt mitään varsinaista lastenviihdettäkään, sanottakoon se. Tukkateatteri on amatööriteatteri ja lavastus oli hyvin yksinkertaistettua ja niukkaa, mutta se toimi hyvin.
Aiemminhan olemme käyneet katsomassa tuolla Mortin.

2. Teatteri #2
Heti seuraavana päivänä oli luvassa sitten Saiturin Joulu Tampereen Teatterin isolla näyttämöllä. Aivan toisentyyppinen näytelmä, lapsille sopiva ja kaikin puolin opettavainen, lavastus ja vaatetus hienoja, visuaalisesti aivan toisenlaista. Minulla oli aiemmin Saiturin mentävä aukko yleissivistyksessä, olen kyllä joskus lukenut siitä jonkin Roope Ankka-version muistaakseni että ihan outo ei tarinan juoni ollut, mutta nyt tuli nähtyä sitten koko näytelmä. Ilkka Heiskanen Ebenezer Scroogena oli loistava roolissaan.

3. Roba
Robankin viimeinen (toistaiseksi) jakso tuli katsottua eilisiltana. En yleensä katso telkkaria, vielä vähemmän mitään suomalaisia sarjoja, mutta Roba piti otteessaan alusta loppuun. Kerrankin oikeasti hyvä suomalainen tv-sarja ja vielä niin kliseisestä aiheesta kuin poliisin työ. Toivon oikein kovasti, että sarja jatkuisi vielä, ettei se jäisi tähän yhteen kauteen.

4. Mainoskieltäytyjä
Aivan totta, katsoimme sen Roban eilen vaikka se tuli telkkarista jo maanantaina. Me olemme DI:n kanssa niitä paskiaisia, jotka mieluummin tallentavat ohjelman digiboksilleen ja katsovat sen sitten myöhemmin vain siitä ilosta, että saa pikakelata mainokset ohi. Telkkarimainoksissa on aina kestämistä.
Osallistun toisinaan joihinkin kuluttajakyselyihin ja joskus siellä kysellään myös mielipiteitä jostain mainonnasta. Aina tällöin annan kuulua mielipiteeni hyvin huolellisesti ja varsin selkein sanakääntein: haukun jokaisen mainoksen aivan lyttyyn ja kun kysytään, että miksi valitsit sen ja tämän vaihtoehdon, kirjoitan siihen että mainonta oletusarvoisesti on perseestä, mainokset kamalia eikä äsken esitetty tehnyt poikkeusta. Sorry vain, minulle ei ole olemassa hyvää mainosta. Koska hyvää mainosta ei ole, ne ärsyttävät aina.

5. Joulu
"Joulu tos,
taikina täs,
kirkkoon kans olis mentävä", sanoi mummu joskus. Jotain vanhan kansan sananparsi, mutta ihan ajankohtainen ja osuva (jätetään se kirkko kuitenkin välistä).
Että joo, joulu tulla jollottaa ja lähden huomenna sen viettoon Nukarille. Meidän joulu muotoutui sellaiseksi, että sisko sanoi lähtevänsä poikaystävänsä vanhempien luo ja minä ajattelin sitten mennä Nukarille yksikseni, mummua pitää jonkun käydä katsomassa ja jouluna erityisesti. DI menee omien vanhempiensa luokse, joten ajattelin että olen joulun sitten yksikseni.
Syksyllä tuli veljen kanssa joulusuunnitelmista puhe ja hän sanoi etteivät he ole jouluna mihinkään menossa. No mutta jos tulisitte minun kanssa Nukarille, talossa on kyllä tilaa? Sopihan se.
Sitten äiti kyseli joulusuunnitelmia ja totesi, että voi voi kun te kaikki taas olette siellä ettekä heidän luokseen tule. No mutta tulkaa TE tänne! Kyllä Nukarille mahtuu! Nyt on sitten äiti miehineen tulossa myös eli meille tulee ihan perhejoulu.
Tarjoilut sujuvat vähän nyyttikestiperiaatteella, yksi tekee yhtä ja tuo mukanaan, toinen tekee toista ja tuo mukanaan. Pakastimessa odottaa kinkku, jonka sisko osti meille kaikille yhteiseksi joululahjaksi.

6. Joulushoppailut
Minun pitäisi tänään mennä vielä tekemään viimeiset jouluostokset täällä Tampereella. Punajuuria Kauppahallista, juustoja Stockmannilta, viimeiset lahjat ja katsoo nyt sitten mitä muuta keksin.

7. Lumian seikkailut
Lumian tarina ei ole loppunut vielä siihenkään, että onnistuin muiluttamaan sen siskolle. Siskon kanssa soiteltiin viikonloppuna ja hän alkoi kysellä, että onkos sitä puhelimen kuittia missään, pitäisi viedä huoltoon, kun hänen äänensä kuulemma kuulostaa siltä kuin kellarista puhuisi. No vähän kyllä kuulosti minunkin korvaan tukkoiselta ääni, joten onko siitä Lumiasta mennyt kahden kuukauden jälkeen sitten mikrofoni paskaksi vai mitä. Lujaa laatua Nokia tai jotain sinne päin. Saa nähdä jos sitä hankkii heti ensi vuoden puolella siskolle tosi etukäteen kolmikymppislahjan ja ostaa jonkin hyvän Android-puhelimen... Vaikka muuten sisko kyllä sanoi, että tulee hyvin toimeen Lumian kanssa, se äänenlaatu muille puhuttaessa vain haittaa.

8. Viherkasvin hankintaa
Sain eilen töistä vähän poikkeavan työtehtävän: eräs kollega on lähdössä firmasta ja eilen oli viimeinen päinä ja läksiäiset. Lahjan hankkiminen oli jäänyt vähän viime tinkaan ja minä sain sen sitten hoitaakseni. Lahjaksi piti hankkia viherkasvi.
Tämä on ehkä vuoden huonoin aika hankkia viherkasvia, koska jok'ikinen kukkakauppa on täynnä joulukukkia ja -asetelmia. Tosin ajattelin kyllä, että jouluasetelmakin voisi olla kiva, sellainen jossa on jouluruusu. Nimittäin jouluruusun voi istuttaa puutarhaan keväällä, jos sen saa selviämään hengissä siihen asti ja kyseinen työkaveri asuu omakotitalossa, jossa on pihaakin. Muistissa kuitenkin oli oman jouluruusun kohtalo vuosi sitten (se kuivui Nukarilla kasaan, kun sisko oli Ranskassa ja minä pääsin käymään vain ehkä joka toinen viikonloppu), joten päätin unohtaa sen ja ostin viherkasvin sitten. Valinnanvaraa ei paikallisessa liikkeessä ollut juuri lainkaan, mutta oli nyt sentään jotain.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2012

Joulukuun alun sirpaleet

1. Autoiluasiaa
Ei tullut sakkoa, tuli vain huomautus, kun nopeutta oli 56km/h viidenkympin alueella. Huomautus luonnollisesti oli tullut isän kuolinpesän nimellä ja osoitteella Nukarille. Sisko sitten tämän tiedon kertoi, että minua odottaa siellä sellainen lappunen.

2. Uusi puhelin
Viime postauksessani mainittu uusi puhelin eli Samsungin Android-pohjainen Galaxy S2 on päässyt nyt tositoimiin. Voin sanoa että tykkään! Yhtään varsinaisesti ärsyttävää asiaa ei ole tullut vielä vastaan ja useimmiten käyttö sujuu varsin jouheasti. Sopivaa Mahjong-peliä en kyllä ole siihen vielä löytänyt, mutta ehkä sen kestää...

3. Piparkakut
Samaisessa postauksessa kerroin myös epäonnistuneesta piparkakkutaikinastani tai siis kolmannesta epäonnistuneesta piparkakkutaikinastani. Olen kuitenkin itsepäinen otus ja aion yrittää vielä! Kaapissa on taikina-aineet odottamassa inspiraatiota. Katsotaan mitä tällä kerralla saan aikaiseksi.

4. Joulu(lahja)paniikki
Uhkasin kyllä jo kertaalleen, että tänä vuonna en panosta perheen joululahjoihin ihan hirveästi, mutta silti tässä alkaa iskeä paniikki. Varsinaisesti minulla ei ole vielä hankittuna lahja kuin äidin miehelle ja siskolle ja siskollekin se on valmiina vain sen takia, että hän suostui ottamaan vastaan sen minun Lumian. Viikonloppuna vien sen siskolle tykötarpeineen ja lauantaina pitäisi käydä paikallisessa Elisa Shopitissa vaihtamassa liittymä sellaiseen, jossa on kelvollinen datapaketti.
Äidille onkin jo jokin idea, mutta veli perheineen on taas suuri kysymysmerkki.
Lähimmille ja tärkeimmille naapureille menee kortit ja jotain pientä lahjantynkää, joulukortteja olemme jo siskon kanssa puineet. Ei sekään liian helppoa ole: osalle täytyy lähettää kortti meidän kaikkien kolmen (minä, sisko ja mummu) nimissä, toisille vain minun ja siskon nimissä ja sitten on sellaisia, joille lähetämme molemmat oman korttimme. Osa korteista täytyy lähettää ajoissa, osa vielä aikaisemmin kun menevät ulkomaille, osan viemme suoraan postilaatikoihin.

tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Sirpaleita

1. Uusi puhelin
Minä siitä Lumiasta kitisin melkein heti kun olin sen saanut ja viikon käyttänyt. Kuukaudessa tuli selväksi, että minun ja Lumian yhteistyö ei vain toimi. Sen kanssa tuli vastaan kaikenlaisia pikkuongelmia, jotka kuitenkin häiritsivät minua, koska puhelin jos mikä on sellainen, jota käytän joka päivä ja paljon ja kaikki hankaluudet ovat pahasta.

DI tuli sitten säälineeksi minua (tai ehkä Lumiaa, koska olin pitänyt tiukkasanaisen palopuheen siitä, miksi se kannattaisi vetää vessasta alas) ja lupasi ostaa yhdistetyksi synttäri- ja joululahjaksi jonkin Android-puhelimen. Valinta päätyi Verkkokaupassa Samsungin Galaxy S2:een. Ostimme sen syntymäpäivänä 22.11. mutta pääsin käyttämään sitä varsinaisesti vasta eilen, kun sain vaihdettua sim-kortin takaisin normaalikokoiseksi. Lumiahan oli vaatinut mikrosimmin.
Kehnoksi pelättyä akunkestoa parantamaan siihen ostettiin myös tehoakku, joka teki puhelimen ehkä 2 milliä paksummaksi eli ei sitä juuri edes huomaa onko puhelimessa tehoakku vai normaali.

Sen verran sydämistynyt olin tuohon WP7-alustaan, että vaihto Androidiin (tai oikeastaan ihan mihin vain) ei voinut olla muuta kuin plussaa. Tähän mennessä Androidin kanssa on tarvittu paljon vähemmän ärräpäitä, vaikkei senkään käyttöönotto ole täysin ongelmatonta ollut.

Lupasin vähänkäytetyn Lumian ensin synttäri- ja joululahjaksi veljelle, mutta tovin mietittyään hän kieltäytyi. Se saattoi olla fiksu veto, koska hänellä on ollut tähän asti Android ja vaihto Androidista Lumiaan ei välttämättä toisi mielikuvaa vaihtamisesta parempaan... Sisko sen sijaan kiinnostui, hänellä on vanha S60-pohjainen N73 ja vaikka se kaiketi edelleen on ihan toimiva puhelin, voisi päivitys tuoreempaan olla paikallaan. Lumiassa vakiona olevasta Sports Trackerista sisko innostui heti. Ja toisaalta, osaan neuvoa siskoa puhelimen käyttöönotossa sen verran, että ehkä pahimmilta ärräpäiltä vältytään.

Mutta DI:tä nauratti kun kannoin Verkkokaupasta ulos kassia, jossa oli uusi puhelin ja olin kuulemma niin onnellisen näköinen.

2. Firman pikkujoulut
Viime viikolla firmamme juhlisti pikkujouluja ravintola Franklyssa. Alunperin minun ei pitänyt pikkujouluihin päästä, kun olin lupautunut hakemaan siskon lentokentältä, mutta suunnitelmat muuttuivat sille mallille, ettei minua tarvittukaan vielä perjantaina. Niinpä pahasti myöhässä kyselin esimieheltä, josko mukaan mahtuisi vielä ja mahtuihan sinne, sain jopa esittää oman pääruokatoiveeni annetuista vaihtoehdoista.

Aivan aluksi meille tarjoiltiin omenatoti, jonka sai myös alkoholittomana. Alkuruoka kaikille oli vihersalaatti, joka oli kohtuullisen kokoinen kulho täynnä salaattia ja kaikenlaista muuta hyvää, aurinkokuivattua tomaattia ainakin oli ja oliiveja, vaikken minä jälkimmäisistä niin piittaakaan.
Minulla pääruokana oli Franklyn härkää punaviinikastikkeen ja tiristettyjen jättikatkarapujen kera. Annos itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, mutta lihan kypsyys oli onnistuneen medium ja hyvää se kaikkinensa oli. Lisukkeena tarjoiltiin lohkoperunoita, annokseen olisi oikeasti kuulunut kermaperunat, mutta pöytään kannettiin niin paljon lohkoperunoita, että otin niitä kun kermaperunoita ei kuulunut.
Jälkiruoka oli omakustanteinen ja päätin ottaa sitruunajuustokakun. Se oli ihan ok, muttei erityisen ihmeellinen. Annoskateus iski, kun katselin viereen tuotua lettuannosta ja suklaakakkua, joita molempia olin harkinnut vakavasti itsekin.

Lähdin pikkujouluista kotiin kun olimme saaneet syötyä. Seuraavana päivänä minun piti ajaa Nurmijärvelle, mielellään suht aikaisin ja toisaalta työkavereitakin näkee arkenakin ihan tarpeeksi.

3. Piparkakut
Nukarilla oli viikonloppuna tiedossa piparitalkoot. Olin uhannut tehdä taikinan itse ja niin teinkin. Minä olen kahtena aiempana vuonna tehnyt itsekseni piparitaikinan eikä se koskaan ole onnistunut ihan kohdilleen eikä se onnistunut nytkään. Ensimmäisenä vuonna tein mittavirheen, jonka onneksi huomasin taikinaa sekoittaessani, viime vuonna taikinasta unohtui sooda kokonaan (kyllä niistä silti ihan hyviä tuli) ja tänä vuonna en tiedä mitä tapahtui, mutta taikina oli tavattoman kovaa ja kuivaa. Tuliko mittavirhe jossain vai mikä mätti, en tiedä.

Sellaista taikinaa oli vaikea käsitellä ja kaulita. Onneksi mukana oli veli, jolla on isot kourat ja vähän enemmän voimaakin käpälissä kuin minulla ja veljentytöllä. Ei se paljon tilannetta kyllä helpottanut, kehno sitä oli leipoa ja inspiraatiokatoakin oli havaittavissa, joten pipareita ei kamalan paljon siunaantunut. Periaatteessa tekisi mieli vielä kerran kokeilla tehdä taikina itse, jos neljäs kerta sanoisi toden, mutta voi olla että luovutan ainakin tältä vuodelta ja ostan lisää piparkakkuja...

perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Bertha

Kuten aiemmin vihjaisin, oli keskiviikkoiltana luvassa paljon puhuttu ja kehuttu ravinteli Bertha. DI oli varannut tällä kertaa pöydän hyvissä ajoin (viime vuonna viikkoa ennen syntymäpäivää ei tilaa enää ollut), muttei silti ollut onnistunut osuttamaan sitä oikealle päivälle eli 22.11. Siis päivää ennemmin mentiin syömään pre-synttäri-illallista.

Odotukset olivat siis korkealla. Niihin pääseminen vaati ravintolalta jotakuinkin täydellistä onnistumista ja niiden ylittäminen olisi ollut ehkä jopa mahdotonta. Tältä pohjalta siis sanoisin omana arvosteluna sen, että Bertha on hyvä paikka, saattaa tällä hetkellä olla jopa Tampereen paras fine dining-ravintola, mutta mitään toiveita ylittävää se ei keskiviikkoiltana tarjonnut. BTW, Bertha on rankattu Suomen 10. parhaaksi ravintolaksi ja parhaaksi tamperelaiseksi tavintolaksi Eat & Joyssa. Tampereen kakkossijaa pitää Hella&Huone, kolmantena C, neljäntenä Näsinneula ja viidentenä, koko maan sijalla 49. Tuulensuu. Hyvä Tuulensuu!

Kuten Berthan sivuilta näkee, ruokalistassa on listattu vain annoksen pääraaka-aineet. Niinpä minun alkuruokani koostui suppilovahveroista, pavuista ja durumvehnästä; pääruoka turskasta, kananmunasta ja perunasta; ja jälkiruoka omenasta, kardemummasta ja hasselpähkinöistä. Alku- ja pääruuan väliin otimme pienen tiikerirapurisoton ja pää- ja jälkiruuan väliin juuston. DI:llä oli sama alkuruoka, mutta pääruokana nauta-annos ja jälkiruokana mangoannos sekä viinipaketti. Meikäläinen tyytyi juomaan alkusamppanjan ja juuston kanssa 6cl valkoista portviiniä ja taisin tulla hiprakkaan jo niistä. Turnauskestävyydessä on tekemistä...

Mutta siis palataan ruokiin. Alkuruoka koostui itsetehdystä suppilovahveriraviolista (siis pasta"tyyny", jonka sisällä oli suppista) ja jostain papuhässäkästä, jonka virallinen nimi ei painunut muistiin. Annoksen päällä oli myös kuivattua suppilovahveroa ja pöydässä lautaselle kaadettiin vielä häränhäntälientä. Tämä annos oli se, josta voi sanoa että se oli ihan ok, muttei sen enempää. Suppilovahvero maistui vahvasti, mutta vahvanmakuista oli se liemikin ja minusta aika suolaistakin. Siis ihan ok, muttei mitään erityisemmin ylistettävää.

Tämän jälkeen saimme eteemme sen "väliruuan" eli tiikerirapurisoton. Sitä oli maustettu kevyesti chilillä ja se kyllä ansaitsee kaikki kehut: maistuvaa muttei liian tulista.

Pääruokana oli minulla paistettua turskaa, keitetty kananmuna, sitruunalla maistettua perunasosetta, hieman fenkolia ja kalan päällä jotain juuresta, mahdollisesti retikkaa. DI:n nauta-annoksessa oli nautaa kahdella tavalla, oli pitkään kypsynyttä naudanposkea ja vielä pidempään kypsynyttä naudansydäntä. Poski kirvoitti kehut, sydän ei niinkään. Tämän ruuan kanssa tajottu punaviini oli noin yksikseen juotuna varsin mielenkiintoista, muttei kuulemma annoksen kanssa mikään täydellinen yhdistelmä. Toimi kuulemma kyllä ihan hyvin.
Minun turska oli kuumennettu tiettyyn lämpötilaan (siis asteen tarkkuudella mitattuun) ja kananmuna samoin. Bertha kuulemma hifistelee toisinaan juuri näillä asioilla: vuorokausien kypsytysajoilla tai asteelleen määritellyillä lämpötiloilla.
No, ainakin jälkimmäinen toimi: turska oli mehukasta ja oikeasti maistui jollekin, kananmuna oli juuri täydellinen: keltuainen oli sen verran kova, ettei se valunut, muttei yhtään tästä ylitse. Lisäksi perunasose ja muut annoksen tilpehöörit olivat herkullisia. Jos alkuruuasta jäikin vähän plääh-fiilis, tiikerirapurisotto ja pääruoka paikkailivat tilannetta kiitettävästi.

Sitten oli vuorossa juusto, joka oli ranskalaista Brietä ja sen kanssa valkoista portviiniä, johon ainakin minä tein tuttavuutta ensimmäisen kerran. Se oli minusta aika sopiva viini juuston kanssa, makeata muttei niin voimakasta kuin punainen port. Juusto itsekin oli melko mietia (ainakin jos vertaa niihin DI:n yleensä suosimiin sinihomejuustoihin), mutta minä pidin kyllä varauksetta sekä juustosta että viinistä.

Jälkiruuaksi oli minulla tarjolla uuniomenaa, kardemummavaahtoa, sitruuna-jokin ja paahdettua hasselpähkinämurua. Herkullista, varsinkin se kardemummavaahto, joten myös jälkiruuasta Bertha saa hyvät pisteet. DI:n mangoannos sisälsi mangoa kolmella tavalla eikä ollut kuulemma kovin jännittävä. DI:n jälkkärin kanssa tarjottu itävaltalainen jälkiruokaviini oli hyvää noin pelkältään maisteltuna, siinä tuntui aika selkeästi vadelma.

Tämmöistä siis Berthassa. Kokonaisuutena minun illallinen oli pelottavan lähellä loistavaa, DI sen sijaan jäi vielä vähän odottavalle kannalle. Joskus varmasti menemme sinne uudestaankin, mutta tämän ensimmäisen kerran perusteella meistä ei tullut vielä mitään tosifaneja.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

Autoiluasioita ja vähän muutakin

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa taas Nukarilla käymässä. Sunnuntaina oli Nukarin koululla marrasmeiningit eli pienet myyjäiset. Totta kai siellä piti käydä, jos ei muuten niin tapaamassa kyläläisiä ja tarttui sieltä jotain pientä matkaankin.

Saa sitten nähdä tulinko hankkineeksi itselleni rikesakoknkin sillä reissulla. Vajaa kilometri kotipihasta Nukarille päin alkaa 50km/h alue, mutta kuten tavallisesti posottelin menemään jotakuinkin kuuttakymppiä. Heti seuraavalla bussipysäkillä oli pieni pakettiauto pysähtyneenä, ihan viattoman näköinen, mutta kun ajoin ohitse, välähti salama! Nopeutta oli mittarin mukaan jotakuinkin se 60km/h, joten riippuen Fusionin mittarivirheestä ja poliisien höveliydestä tulee joko rikesakko tai selviän pelkällä huomautuksella.

Ja samalla sitten nähdään, että kun auto on edelleen isän kuolinpesän nimissä, niin miten asia hoidetaan. Pitääkö syyllisyys tunnustaa jotenkin vai mitä tehdään? Raportoin asiasta kun itse tiedän enemmän.

Mutta vaikka rikesakko tulisikin ja totta kai se menee ihan minun ikiomaan piikkiin, niin täytyy kyllä nostaa hattua poliiseille: tuo paikka on ehkä maailman paras sakkorysä. Rajoitus on vaihtunut juuri parisataa metriä aiemmin 60:stä 50:iin, mutta kaikki kuitenkin ajavat siinä kuuttakymppiä, elleivät jopa lujempaakin. Ja paikalliset varsinkin (köh köh), kun tuntevat tien kaikkine mäkineen ja mutkineen.
Mutta toisaalta... Nyt voi suht huoletta ajella noilla nurkilla taas ihan miten sattuu seuraavat kolme vuotta. Puhaltamaan ehkä joutuu kerran tai parhaassa tapauksessa pari, mutta nopeusratsioita ei syrjäkylillä näe joka vuosi, ei edes joka toinen vuosi. Mikä taas näkyy sitten liikennekäyttäytymisessä: kaasu pohjaan vain, poliiseja ei tänne saa aina edes soittamalla.

Ei välttämättä olisi huono homma siis, jos nopeusvalvontaa olisi enemmänkin. Sen väläyksen jälkeen ajelin itsekin varsin kiltisti rajoitusten mukaan! Ajoin nimittäin sunnuntaina vielä Tampereellekin, sisko on tällä viikolla taas reissussa eikä tarvitse autoa. Alunperin minun piti hakea hänet perjantai-iltana kentältä, mutta sovittiin nyt sitten että hän menee taksilla sieltä miesystävänsä luo ja minä ajelen vasta lauantaina Nukarille.

En muistanutkaan miten inhaa on ajaa pitkää matkaa pimeässä ja pienessä vesituhnussa. Yäk! Märkä asvaltti näytti imevän kaiken valon itseensä ja vaikka olisi ajanut pitkät päällä (moottoritiellä en viitsi ajaa lisäpitkien kanssa, vastaantulijat välkyttelevät valojaan niille), ei näkyvyyttä ollut juuri nimeksikään. Köröttelin todella kiltisti satasta koko matkan, olisin tehnyt niin vaikkei tuoreessa muistissa olisi ollut se väläys. Asiaa ei parantanut yhtään se, että isänpäivänä olimme käyneet DI:n ja hänen pikkuveljensä kanssa Jämsänkoskella ja matkalla tien yli juoksi hirvi, onneksi kuitenkaan ei niin lähellä että olisi ollut erityistä vaaratilannetta. Sekin oli edelleen tuoreessa muistissa ja vaikka moottoritiellä riista-aidat ovatkin, eivät ne ole aina 100% luotettavat.

Nukarilla oli tehty kaivon huolto joitain aikoja sitten. Vanha kaivo tyhjennettiin, puhdistettiin, saumattiin uudelleen, sinne pantiin uusi pohjahiekka, uusittiin kansi ja ensimmäisiksi vesikseen se sai kloorivettä, joka putsasi putkistoa. Nyt se alkoi olla käyttökunnossa ja täytyy sanoa, että ainakin se uusi kansi on komea. Ei mene myyrät eikä rotat! Lukko tarvitsee vielä hankkia, ettei sinne pääse muutkaan asiattomat.

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Prahan uusittu menu

Gastropubeista Praha on se paikka, jossa harvemmin tulee käytyä. Syy on minulla ollut se, että paikan ruokalista ei ole ollut kovin laaja eikä kiinnostava. Gulassi on hyvää kyllä, mutta vähän tylsää. DI puolestaan ei ole kova tsekkioluiden ystävä ja muutenkin Praha on yleensä vähän syrjässä meidän reiteiltä, vaikkei se asiallisesti ottaen kovin kaukana olekaan esimerkiksi Stockmannista.

DI kuuli aiemmin viikolla, että Prahassa aiotaan uudistaa ja laajentaa ruokalistaa. Uusi menu astui voimaan tänään, joten me tietenkin laukkasimme sinne pää kolmantena jalkana kokeilemaan. Ja se kannatti, uusi ruokalista pitää sisällään kaikenlaista mielenkiintoista ja oli vaikea valita, mitä siitä tänään söisi.
Me molemmat valitsimme alkuun viiriäisterriinin. Minä olisin ottanut ankanmaksa-annoksen, mutta sitä ei vielä ollut saatavilla. Tuulensuussa nimittäin on listalla ankanmaksaterriini sipulihillokkeen kera ja se on törkeän hyvää. Mutta viiriäisterriinikin oli oikein herkullista.
Pääruuaksi DI otti makkaralautasen, jossa oli ainakin kolmea eri sorttia makkaraa, hapankaalia, sinappia, leipää ja jotain majoneesia.

Minä puolestani valitsin, jotain, mitä en ole ikinä aiemmin syönyt: hanhen kivipiiroja punaviinissä! Jännitti kovasti, mitä lautaselta paljastuu, millaista se on rakenteeltaan ja miltä se maistuu. Lautasella uiskenteli liemessä 4 tai 5 kappaletta knöölejä, jotka olivat hyvin pehmeitä rakenteeltaan ja maistuivat kevyesti naudanmaksalta. Myös rakenne oli jossain määrin pehmeän maksan kaltainen. Minä pidän maksasta ja kivipiiratkin tekivät kauppaansa, mutta varoitan: ne ovat täyttäviä! Viimeinen kivipiira jäi syömättä, koska oli tulossa vielä jälkiruokaakin eikä DI lupautunut avittamaan syömisessä. Mutta ihan hyvää kyllä, ehkä minusta ei vielä tullut erityisesti kivipiirojen ystävää, mutta voinpahan ainakin sanoa, että syönyt olen.

Jälkiruuaksi otimme puoliksi juustolautasen, jossa oli kolmea eri juustoa, kaikki kotimaisia ja hurjan hyviä. Lautasella oli sinihomejuusto, punahomejuusto ja sitten jokin kova juusto. DI piti sinihomejuustosta, minusta se oli aika voimakasta ja muutenkin yleensä pidän noista miedommista, niin että DI söi miltei kaiken sinihomejuuston ja minä puolestani melkein kaiken punahomejuuston.

Listalle jäi vielä paljon annoksia, joita kiinnostaisi kokeilla, joten Praha nosti meikäläisen asteikolla kiinnostavuutensa ruokapaikkana kolmanteen potenssiin. Ensi viikolla on kuitenkin vuorossa ravinteli Bertha, jota on kehuttu joka käänteessä, joten odotukset ovat kovat.

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012

Lumia 800

Kuten viime postauksessa kerroin, ostin itselleni ihan tuliterän Lumia 800:n. Kävin vaihtamassa simminkin mikrosimmiksi ja otin puhelimen käyttöön ihan kunnolla. Tässä on nyt ensimmäinen viikko elelty uuden puhelimen ja ennen kaikkea uuden alustan kanssa.

Kävi juuri niinkuin pelkäsin. Haluaisin palauttaa sen puhelimen.

Ei siinä mikään varsinaisesti ole rikki, soittaa voi ja tehdä kaikenlaista muutakin ja peruskäyttö on helppoa ja niin edelleen. Ihan kivan näköinenkin se on (tietysti, kun se on sininen). Siinä vain on useampi pikkuasia, jotka häiritsevät minua kovasti.

Ensinnäkin puhelimen käyttöönotto oli ihan työn takana. Kun yritin ensimmäistä kertaa selata nettiä sillä, totesin ettei se toimi. No ei tietenkään, pitää jostain hankkia nettiasetukset siihen. Olin asetuksista löytänyt SIM-sovellusten valikon ja ainakin toisinaan siellä on tarjolla operaattorin yhteysasetusten hakeminen puhelimeen. Niin oli tälläkin kertaa. Jee, onpa helppoa!
Syy lienee ehkä Saunalahden tai sitten ei, mutta ainakaan se asetusten hakeminen ei ollut mitenkään erityisen käyttäjäystävällinen prosessi. Klikkailin itseni valikkoon, valitsin asetusten lähettämisen ja klikkasin "Ok". Sitten ei tapahtunut mitään. Lähtikö mitään viestiä? Onnistuiko haku? Joko ne asetukset tulivat? Pitäisikö minun tehdä jotakin? Toistin haun, odottelin hetkisen, kokeilin nettiä. Ei toimi. Ei mitään viitettä siitä, mitä pitäisi tehdä, oliko tapahtunut mitään ja toimiiko koko asetusten haku edes.
Boottasin puhelimen, hain asetukset vielä kolmannen kerran ja sitten toimi netti. Missään vaiheessa en saanut minkäänlaista palautetta siitä, että pitikö puhelin bootata tai että asetukset ovat tulleet puhelimeen tai yhtään mitään. Sinä ohjelmistosuunnittelija, joka olet tästä vastuussa: tämä on se tapa, millä ohjelmistoja EI tule tehdä!

Yksi suuri huolenaiheeni oli ollut yhteystietojen siirtäminen N900:sta tähäm Lumiaan. Reilu sata puhelinnumeroa ei tietysti ole paljon moniin muihin verrattuna, mutta eipä senkään määrän hakkaaminen käsin puhelimeen juuri houkuttele. Lumia ei käsittääkseni juttele Nokia Suiten kanssa, joten yksinkertainen siirto sen avulla ei onnistuisi.
Kyselin tätä jo liikkeessä, jossa neuvottiin, että Lumian valikosta löytyy osoitekirjan haku, jonka avulla puhelimet voidaan yhdistää Bluetoothilla ja siirtää kontaktit sen avulla puhelimesta toiseen. Yrittämään sitten. Arvata saattaa, ettei Lumia juttele N900:nkaan kanssa, sain vastaukseksi ettei se toinen laite ole tuettu. Sitten kahlaamaan Googlesta apuja. Homma onnistui seuraavalla proseduurilla:
1. Siirrä kontaktit N900:sta tietokoneelle vcf-muodossa.
2. Tee kontakteista yksi csv-tiedosto (Windows 7:ssa ainakin on valmiina toiminto tätä varten).
3. Päivitä yhteystiedot csv-muodossa Windows Live - tilillesi.
4. Synkronoi yhteystiedot Lumian kanssa.
Helppoa kuin heinänteko? Not.

Omien soittoäänien saaminen puhelimen soittoääniksi on luku erikseen. Olisihan se liian helppoa, yksinkertaista ja symbianmaista, että soittoäänen voisi valita kaikista puhelimen muistiin ladatuista musiikkikappaleista! Lumian soittoäänen pitää olla mp3-muodossa (jokin toinenkin mahdollinen tiedostomuoto taisi olla), alle 40 sekuntia pitkä, se pitää Zunessa ensin merkitä kategoriaan "Ringtone", siirtää se sitten puhelimeen ja toivoa parasta.
Onneksi Marketplacesta löytyy kuitenkin ilmaisia softia, joiden kautta voi hakea soittoääniä ja niiden kautta löytyi sellaisiakin, jotka minulle kelpaavat. Tosin eivätpä nekään ihan idioottivarmoja ole, yksi soittoääni vain katosi enkä saanut sitä samaa tallennettua enää uudelleen. En tiedä missä oli vika.

Lisäksi se Zune, jonka kautta Lumiaan saa ainakin musiikkia siirrettyä (sillä onhan jokin muistikorttipaikka ihan liian vanhanaikaista!), on minusta hieman vaikeaselkoinen. Lisäksi en tarvitse mitään kokonaisvaltaista mediatiedostojen hallintaohjelmaa, saati mp3-soitinta vaan keinon siirtää musiikkia tietokoneelta puhelimeen. Zunen käyttö siihen tuntuu vähän siltä kuin hakisi täysperävaunurekalla paketin hammastikkuja.

No, joka tapauksessa sain soittoäänet vain muutaman kirosanan jälkeen hyvälle mallille. Sitten törmäsin maailman ehkä tyhmimpään ominaisuuteen: Lumian kalenteriin ei saa vaihdettua hälytysääntä! En tiedä onko oletushälytysääneksi ihan vittuilun vuoksi valittu se kaikkein surkein ja pienin pim-pim, jota ei kuule jos ei ole ihan vieressä. No, sitä et saakaan sitten vaihdettua! Ja minä kun tarvitsisin kalenteriini sellaisen hälytysäänen, joka suunnilleen lyö vasaralla varpaaseen, sitä varten minulla kännykässä kalenteri on että se muistuttaa asioista. Olennaista on myös se, että minä huomaan ne muistutukset. Olen yrittänyt etsiä jotain toista kalenterisoftaa korjaamaan tuon asian, mutta toistaiseksi en ole vielä löytänyt.

Uusi kalenterisofta olisi muutenkin ihan kiva juttu, koska tuo natiivi on tosi alkeellinen. Siinä on käytännöllisesti katsoen vain päivä- ja kuukausinäyttö, kuukausinäytössä kalenterimerkintöjen teksti on niin pientä ettei sitä huomaa, saati että pystyisi lukemaan. Puhelimen aloitusnäytössä oleva kalenteripalikka näyttää vain saman päivän ja ehkä seuraavan päivän merkinnät eikä koko kalenteriviritys ole muutenkaan oikein mistään kotoisin.
Virkistäkää muistiani, mikä Symbianissa oli niin huonoa, että se piti tällaiseen vaihtaa?

Oikein, oikein hauskaksi asian tekee se, että Lumiassa ei ole minkäänlaista lediä tai muuta, joka vilkkuisi tai millään muulla tavoin indikoisi, että puhelimessa on tapahtunut jotain, mihin käyttäjä ei ole reagoinut. Hukatut puhelut, missatut kalenteri- tai muut hälytykset, tulleet viestit, et tiedä näistä millään tavoin ennen kuin avaat näppäinlukituksen. Ja sitten siinä infonäytössäkin olevat pikkiriikkiset kuvakkeet ovat vähän monitulkintaisia. Ihmettelin toissapäivänä tuntitolkulla, mikä on se pieni kirjekuoren kuva siinä näytössä, kun ei ole uusia maileja Gmailissa eikä tulleita tekstiviestejä eikä mitään muutakaan, mutta yhä vain näkyy, että jossain olisi yksi viesti. Ilmeni vähän niinkuin vahingossa, että se oli Hotmail-tilille tullut maili.

Kun tuo puhelimen aloitusnäyttö tuli mainittua, niin jo N900:ssa oli mahdollisuus jakaa eri ohjelmia ja widgettejä useammalle eri työpöydälle. Lumia 800:ssa ei sellaista featurea ole. Kaikki tärkeät jutut täytyy kiinnittää siihen yhteen ja samaan aloitusnäyttöön, joka on jo nyt pitkä kuin nälkävuosi eikä minulla siinä ole edes vielä kaikkea, mitä pitäisi. Siihen ensimmäiseen näytölliseen mahtuu vain vaivaiset 8 eri palikkaa, 7 jos mukana on se kalenteripalikka, joka vie kahden palikan tilan. Ja niitähän olisi: kalenteri, yhteystiedot, viestit, puhelutiedot, selain, musiikkisoitin, herätykset, Gmail, Gchat, kartat, Facebook, Foursquare, pari peliäkin olisi kiva ettei aina tartte hakea sieltä jostain pelivalikon alta... Siinähän sitten skrollaat.

Selaimestakin olisi purnattavaa, siinä ei vissiin saa järjestettyjä suosikkeja eri kansioihin. Jos WP7:aan saisi Opera Minin, mutta sitä ei ainakaan Marketplacen kautta löydä. Ehkä sen saisi asennettua jotain muuta kautta.

Musiikkisoittimeenkaan en ole ihan 100% tyytyväinen. Piti ihan ohjeet lukea alusta loppuun, että sain luotua soittolistan, mutta se oli jotenkin niin outo prosessi, etten osaa toistaa sitä lukematta taas ohjeita. Ei ole ainakaan liian intuitiivinen se musiikkisoitin. Toiveissa on, että löydän jostain paremman softan siihenkin hommaan.
Intuitiivisuudesta puheenollen, PIN-koodin vaihtaminenkin vaati ihan ohjeiden läpikahlaamista, että selvisi miten se tehdään.

Niin ja ne ohjeet. Niissä ei ole minkäänlaista hakutoimintoa. No, eivät ne erityisen kattavatkaan ole, esimerkiksi tuota soittoäänijuttua siellä ei oltu kerrottu. Koko puhelimen hakutoiminto on kyllä onneton, etsi-näppäin on tuossa paluu- ja päänäyttö-näppäimien vieressä ja mitä se tekee? Hakee netistä! Minä saattaisin kaivata esimerkiksi sitä, että haen jotain sanaa vaikka tekstiviesteitä tai jotain tiettyä termiä sieltä ohjeista. Jos minun pitää hakea netistä jotain, puhelimessa on selain ja Googlekin toimii vielä, kiitosta vain.

Niin ettei liene ihme, jos eilen puolivakavissani sanoin DI:lle, että jos hän ostaisi minulle yhdistetyksi synttäri- ja joululahjaksi uuden puhelimen. Androidin vaikka. Tämä Lumia 800 on nimittäin ensimmäinen Windows Phone ja saattaa olla viimeinen. Kokonaiskuva vehkeestä on se, että onhan se hieno ja näyttävä ja siihen saa paljon kivoja pelejä, mutta tämmöistä arkikäyttöä ei olla ajateltu pätkän vertaa.

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Eilisen sirpaleet

1. Uusi puhelin
Ostin nyt sitten vihdoin ja viimein itselleni uuden puhelimen. Vastoin epäilyksiäni päädyin Windows Phoneen ja Lumia 800:een. Syy tähän oli hinta, vanhojen Lumioiden hinnat ropisivat kohtuullisesti alaspäin kun Nokia julkaisi 920:n ja 820:n, vaikkeivät ne vielä ole markkinoillakaan. Niinpä Lumia 800:sta saa yleisesti noin 250 eurolla. Se on vielä sellainen hinta, ettei harmita ihan kamalasti jos puhelin osoittautuukin sellaiseksi, ettei sen kanssa oikein tule toimeen.

En tiedä vielä tulenko sen kanssa toimeen, koska en eilen sitä näpeltänyt ihan hirveästi. Syy siihen on se, ettei minulla ollut siihen sim-korttia. Se tarvitsee micro-simmin ja minun toistaiseksi ainoa micro-sim on iPadissa ja iPad oli työpaikalla. Täytyy jossain vaiheessa käydä vaihtamassa tuo puhelinkäytössä oleva sim micro-versioksi myös. Tosin, viimeksi kun niin tein, lakkasivat kaikki toimimasta...

2. Äänestys
Eilen oli ennakkoäänestyksen viimeinen päivä ja kävin äänestämässä työpäivän jälkeen Netti-Nyssessä, joka oli TTY:n pihalla. Helppoa, varsinkin kun ennakkoäänestyksessä ei tarvita muuta kuin henkilötodistus.
Voin tunnustaa, että äänestin vihreätä. Mikäs siinä kun löytyi fiksu, nuori tyyppi, jolla on oikeasti tajua oikeasta elämästä, taloudesta ja hyviä visioita Tampereen kehittämisestä. Tampereelta lisäksi puuttuu jotakuinkin kokonaan vihreistä tämä vasemmistosiipi, joka yleensä vihreiden maineen pilaa. Ja sitten vain peukut pystyyn ja toivomaan, että kaveri pääsisi läpi.

3. Koskikeskus
Koskikeskuksen uusin remontti alkaa olla ymmärtääkseni loppusuoralla. Yksi työkaveri sanoi jo aikoja sitten, että Koskikeskuksesta on tulossa nuorten naisten leikkipuisto ja oikeassapa taisi olla. Ei siellä juuri muuta ole kuin vaatteita, muotia ja kosmetiikkaa sekä tietenkin erilaisia ravintoloita. Keväällä sieltä häädettiin Tampereen vanhin kebab-ravintola Abu Fuad. Ei vissiin sopinut imagoon.

4. Delisushi
Jo Koskikeskuksen ulkopuolella mainostettiin uutta Delisushi-ravintolaa kolmannessa kerroksessa. Päätin käydä kokeilemassa, koska olen sushin ystävä. Ei olisi kannattanut.
Misokeitto oli kovin suolaista, suolan lisäksi muuta makua ei hirveästi ollut ja sattumia oli niukasti. Nigirit ja varsinkin makit olivat kooltaan pieniä verrattuna esimerkiksi Marusekin vastaaviin. Riisi ei maistunut kovin hyvältä, yhdessä nigirissä ei ollut wasabia kai lainkaan, toiseen oli tullut sitten tupla-annos. En tiedä, millaisina sushit pitäisi virallisesti tarjoilla, mutta nämä olivat jääkaappikylmiä. Ilmeisesti kai jääkaapissa säilytetty, koska ne tulivat niin nopeasti pöytään.
Plussaa oli se, että munakasnigirin munakas oli ihan mehukas ja hyvänmakuinen ja inkivääriä tuli ihan runsaasti. Mutta noin muuten minä pysyttelen Marusekin asiakkaana, kiitos vain ja näkemiin. Ei voi suositella.

lauantaina, lokakuuta 13, 2012

Osta ikuinen elämä!

Joitain vuosia sitten julkisuudessakin puhuttiin siitä, että jokin kännykkäoperaattoreista ei saanut mainostaa palveluitaan käyttäen termiä "Suomen kattavin laajakaista" tai jotain sinne päin. Perusteluna oli se, ettei kyseinen operaattori voinut kiistattomasti todistaa tarjoavansa valtakunnan kattavinta laajakaistaverkkoa. Kuluttajansuojalain toisen luvun kuudes pykälä kieltää virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisen.

Viimeksi täällä Tampereen nurkilla autoillessani osui jostain lyhtypylväästä silmään mainos: "Valitse ikuinen elämä". Tiedättehän, näitä uskonnollisten tahojen kiinnittämiä lippulappusia, jotka välillä lupaavat Jeesuksen tuloa ja vaikka mitä. Tällä kertaa siis haluttiin mainostaa ikuista elämää.

Kuluttajansuojalain 1. luvun 1. pykälä kertoo näin:
Tämä laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille.

Tämä laki ei koske lakisääteisiä vakuutuksia eikä työntekijän ryhmähenkivakuutusta tai sitä vastaavaa kunnallisen eläkelaitoksen myöntämää etuutta.

Saman lain saman luvun 3. pykälä määrittelee kulutushyödykkeen:
Kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.

Seurakuntien tarjoamat palvelut eivät ole noita lakisääteisiä vakuutuksia eivätkä ryhmähenkivakuutuksia. Niihin tulisi siis vaatimattomalla maatiaisjärjelläni soveltaa kuluttajansuojalakia. Ikuinen elämä on melko selkeästi kolmannessa pykälässä mainittu etuus, jota tarjotaan luonnollisille henkilöille. Ja kyllä siitä ikuisesta elämästä rahaa pyydetään, en ole toistaiseksi törmännyt uskonnolliseen tahoon, joka ei ainakin olettaisi, että sille maksetaan rahaa jäsenyydestä. Kyseessä on siis kauppa: maksan, joten saan ikuisen elämän (tai Jeesus tulee).

Minun mielestäni ikuinen elämä on aika kova lupaus. Mitäs faktoja seurakunnilla on tarjota tästä ikuisesta elämästä? Eihän sitä nyt saa markkinoida ikuisena, jos ei ole todellakin näyttöä siitä ikuisuudesta. Se on muuten ihmisten harhaanjohtamista!

Okei, Raamatussa puhutaan ikuisesta ikuisesta elämästä ja lupaillaan sitä. Raamatun arvo faktatietona on kyllä varsin kyseenalainen. Ensinnäkään suurin osa sen kirjoittajista ei ole tiedossa, joten heidän koulutustaustaansa ei voida evaluoida. On siis mahdollista, että Raamatun kirjoittajat eivät tiedä ikuisesta elämästä yhtään mitään. Lisäksi Raamatussa on paljon ristiriitaista ja täysin vääräksi todistettua tietoa. Tällaista teosta ei voida käyttää minkään väitteen todisteena.

Tietenkin uskonnolliset tahot voisivat luoda toistettavan testin, jolla pystyttäisiin valvotuissa olosuhteissa todistamaan ikuisen elämän olemassaolo. Testin tulisi olla myös puolueettoman tahon toistettavissa. Yksikään seurakunta ei tietääkseni ole tällaista kuitenkaan toistaiseksi pystynyt esittämään. Se luonnollisesti herättää lisäepäilyksiä siitä, onko ikuista elämää olemassakaan.

Näin kehnoilla tiedoilla ja todisteilla meille siis markkinoidaan vakavaa asiaa! Miksei kukaan puutu siihen?

Muutenkin tuota kuluttajansuojalakia sovelletaan varsin lepsusti uskontoihin. 2. luvun 3. pykälä kuuluu osaltaan näin:
Alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena erityisesti, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina.

Tämän perusteella kaikkinainen uskonnon markkinointi alaikäisille pitäisi tuomita ehdottomasti! Uskontojen markkinointihan nimenomaan vetoaa lasten kokemattomuuteen ja herkkäuskoisuuteen ja toisaalta herttainen taivaan isä pyritaan esittämään vanhempiakin korkeampana tahona. Se siis heikentää vanhempien mahdollisuutta toimia täysipainoisina kasvattajina.

Edelleen kuluttajansuojalain 2. luvun 9. pykälä kuuluu näin:
Kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä

Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa käyttää aggressiivista menettelyä.

Aggressiivisena menettelynä pidetään häirintää, pakottamista ja muuta sellaista kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman painostamista olisi tehnyt.

Menettelyn aggressiivisuutta arvioitaessa otetaan huomioon erityisesti:

1) menettelyn ajoitus, paikka, luonne ja kesto;

2) uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;

3) kuluttajan vastoinkäymisten tai muiden sellaisten henkilöön liittyvien seikkojen hyväksikäyttö, jotka heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;

4) sopimukseen tai lakiin perustuvien kuluttajan oikeuksien käytön hankaloittaminen;

5) uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja.

Monet uskonnolliset liikkeet syyllistyvät yhteen tai useampiin näistä lainvastaisuuksista. Markkinointi on aggressiivista, sitä kohdistetaan henkilöihin, joilta on esimerkiksi kuollut juuri läheinen. Syrjintää esiintyy monessa uskontokunnassa, se taas rikkoo kohtaa 4, laissahan on kielletty syrjintä millään perusteilla. Uhkaavaa ja halventavaa kielenkäyttöä löytyy jo itsestään Raamatusta (esim. Matt. 12:34 "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja?"), kun puhutaan niistä "muista" eli ihmisistä, jotka eivät ole kristillisen seurakunnan jäseniä. Niin ja yllyttäähän Raamattu muihinkin laittomuksiin: sen mukaan saa toisia ihmisiä tappaa, ottaa monta vaimoa ja muuta tällaista pientä (esim. 2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.").

Että näin meillä uskontojen annetaan raiskata kuluttajansuojalakia...

perjantaina, lokakuuta 12, 2012

Sirpaleista vanhustenhoitoa

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo kauan, mutten ole saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin yritän raapustaa jotakin.

Kuten vakilukijat tietävät, meikäläisen isänäiti on jo kunnioitettavassa 101 vuoden iässä ja viime lokakuuhun asti hän asui kotona, siellä Nukarin peräkorvessa. Perusasiat elämisessä onnistuivat kodin sisäpuolella, mutta paljon apua kyllä tarvittiin.

Yritin useammin kuin kerran kysellä kunnan puolesta kotiapua. Mielessäni siinteli sellainen vanhanaikainen kodinhoitaja, joka tulisi kerran tai pari viikossa käymään, mahdollisesti sama ihminen joka kerta, olisi ehkä puolen päivää, kävisi sovitusti kaupassa, laittaisi ruokaa, huolehtisi pesemisestä ja vaikka siivoaisi. Sellainen, joita meillä kävi joskus kun olin lapsi.

Mutta kun ei sellaisia enää Nurmijärven kunnassa taida olla! Sairaanhoitaja käy kerran viikossa tai parissa, jakaa lääkkeet dosetteihin, ottaa tarvittavat näytteet, jos on tarvetta ja hoitaa lääkäriasioitakin jonkin verran. Ruokaa ei laita kukaan, mutta kunnalta voi tilata ateriapalvelun toimittamaan vaikka joka päivä ruuan kotiovelle. Joku lähihoitaja olisi voinut käydä suihkuttamassa. Siivous olisi pitänyt tilata yksityiseltä, kaupassa käynnistä ei kukaan tainnut olla vastuussa, saati sitten pankkiasioista. Joku olisi voinut käydä auttamassa aamulla ylös sängystä ja vaatteet päälle, joku toinen auttamassa illalla takaisin sänkyyn. Vammaiskyydillä olisi päässyt asioitaan hoitamaan kirkonkylälle.

Rehellisesti sanoen en tiedä, olisiko kunnallisen avun saaminen ollut helpompaa, jos mummu olisi asunut kirkonkylällä eikä 10 kilometrin päässä maaseudulla, josta kauppaankin on hyvin se 7 kilometriä, pankkiin ja terveyskeskukseen kymmenenkunta. Minulle jäi muutamasta puhelusta sellainen kutina, että noin kaukana asuvaa vanhusta ei oikein edes haluttu ottaa palvelujen piiriin. Tottahan tietysti on että bensa maksaa, matka on pitkä ja siihen kuluu aikaa. Siksi juuri sellainen puoli päivää oleva kodinhoitaja olisikin ollut täydellinen: ei tarvitse ajaa monta kertaa sitä kirkonkylä-Nukari - väliä. Mutta kun tämmöistä vain ei ollut.

Yhden päivän aikana olisi voinut ovella käydä hyvinkin 3-4 eri ihmistä, joista kellään ei kuitenkaan olisi ollut kunnollista kokonaiskuvaa mummun tilanteesta. Jokainen olisi hoitanut sen oman lokosensa. Mummun olisi pitänyt päästää sisään laumoittain tuntemattomia ihmisiä, huonokuuloisena ja -näköisenä ei edes tuttujen ihmisten tunnistaminen ollut aina niin helppoa. Ja sitten saadaan harva se viikko lukea uutisista, että jossain päin maata joku vanhus oli päästänyt sisään ihmisiä, jotka olivat sitten varastaneet koruja ja rahaa. Minä en edes ihmettele, että tällaisia sattuu, sehän on tässä tilanteessa täysin oletettavaa!

Arvata saattaa, että tällaista rumbaa mummu ei halunnut ja järjetöntä se olisi ollut meidänkin mielestä. Mummun asioiden hoitamisesta vastasikin pääasiassa kaksi naapuria: lähimmän naapurin emäntä hoiti raha-asiat ja osan kuljetuksista, isäntä taas piti kunnossa taloa ja pihaa; toinen naapuri hoiti kaupassakäynnit, siivouksen ja pesun sekä osan kyydityksistä. Minä ja sisko hoidimme yhtä ja toista sekalaista milloin suinkin ehdimme: kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, siivoustakin toisinaan, virallisia talon ja tilan asioita, pihaa. Tosiasia kuitenkin oli, että ilman näitä kahta naapuria olisimme olleet kaikki pulassa. Ainoa mitä kunnalta lopulta pyydettiin, oli lääkkeiden jako.

Hyvä näin, mummun luona kävi lähestulkoon vain tuttuja ihmisiä ja käytännössä vain kaksi tai kolme. Heillä oli avaimet sisälle ja he tiesivät mummun kokonaistilanteen. Heillä oli puhelinnumerot minulle ja siskolle hätätilanteiden varalta, mutta vaikkeivät mitään hoiva-alan ammattilaisia olleetkaan, he osasivat selvittää monta asiaa ihan omine nokkineenkin. Mikään määrä kiitollisuutta ei koskaan riitä korvaamaan heidän apuaan.

Mutta mutta... Kaikilla ei ole tällaisia naapureita. Silloin he ovat sen varassa mitä kunta tarjoaa. Oma kuvani kunnan tarjonnasta on se, että yhtä ja toista on tarjolla, itse kuitenkin pitää osata pyytää ja vaatia eikä se sittenkään ole toteutettu niin, että vanhuksella olisi kotona oikeasti hyvä ja turvallinen olla. Luultavasti lapsiperheiden kohdalla tilanne on tismalleen sama, on kymmenen eri tahoa, joihin täytyy ottaa yhteyttä, että saa yhden auttamaan yhden asian kanssa ja toisen tekemään toisen homman, joihin itse ei pysty. Jos asiat ovat muutenkin jo kehnosti, ei tällaista jaksa! Sitten ihmetellään lapsiperheiden ongelmia, huostaanottoja ja ties mitä muuta.

Näin kunnallisvaalien alla minulta äänen saisi se ehdokas, jonka vaaliteema kuuluisi yksinkertaisuudessaan näin: "Kodinhoitajat takaisin!"

torstaina, lokakuuta 11, 2012

Lokakuun sirpaleita

1. Tautista elämää
On se sitten kumma. Ensin kärsin jatkuvista poskiontelotulehduksista, mutta leikkauksen jälkeen pääsin niistä eroon. Kun ei poskionteloihin saatu enää tulehdusta aikaiseksi, tulehtui nielu. Viimeksi ei ollut nielukaan tulehtunut.
Havahduin eilen siihen, että kun niistän nenää, toiseen korvaan sattuu, ihan kuin joku pistäisi tärykalvoa terävällä neulalla. Ajattelin, ettei se varmaan vakavaa ole, mutta kävin kuitenkin näyttämässä sitä lääkärille. Joo, tärykalvo on ihan samea eikä liiku. Eli tulehtunut. Oi kun kiva. Onneksi ei korvaa kuitenkaan ole särkenyt, vain tuo niistäessä tuntuva kipu.
Antibioottikuurihan siitä tuli ja se taisi jo alkaa auttaa vähitellen, koska tänä aamuna korva on ollut tuskaton jopa niistäessä.

Mutta voiko se tosiaan olla niin, että joka kerta kun saan flunssan, joku paikka vakiona tulehtuu?

2. Puu kaatuu
Syksyn mittaan Nukarin naapurien kanssa on ollut puhetta puiden kaatamisesta. Eräs heistä teki jo metsäyhtiön kanssa sopimuksen puiden ostosta ja metsuri on tulossa kaatamaan kunhan ehtii. Toinen naapuri päätti tarttua tilaisuuteen myös ja kaadattaa pihansa korvilta pari isompaa puuta.
Mekin ajattelimme tehdä samoin. Siinä pihan nurkilla kuitenkin on isompaa ja pienempää puuta, kaikki ei välttämättä kovin hyväkuntoisen näköisiäkään ja yksi jos toinen sopivasti hollilla joko rakennusten (omien tai naapurin) tai sähkölinjojen suhteen, että jos sattuvat kaatumaan hallitsemattomasti sopivaan suuntaan niin jotain menee rikki.
Ja kun kerran koneet ja miehet tulee, niin miksipä sitä ei laittaisi mäkeä sileäksi sitten enemmänkin? Hirvittää kyllä ajatella, miten kamalasti se maisema muuttuu moisesta. Nythän pihasta ei ole kunnon näkymää tielle, koska siinä on puita edessä. Kaadon jälkeen talo olisi kuin tarjottimella siellä mäen päällä. Mutta toisaalta, onpa siitä nurkilta ennenkin metsää kaadettu ja silmä on maisemaan tottunut. Vaihtelu virkistää, sanotaan.
Minulla kävi eilisiltana mielessä, että jospa siinä samalla saisi kaadettua ihan pihasta myös kaksi isoa hopeakuusta. Ne ovat olleet kaatolistalla jo jonkin aikaa, alkavat olla isoja ja roskaavat vallan mahdottomasti. Se näkyy ennen kaikkea talon vesiränneissä, jotka ovat yleensä siltä sivustalta aivan tukossa syksyisin. Ja voin vain nähdä painajaisia siitä, että jos niissä onkin lahovikaa ja jonain synkkänä myrsky-yönä ne kaatuvat suoraan talon päälle...
Lisäksi meillä on siskon kanssa ollut suunnitelmissa istuttaa jonkinlainen havutarha siihen mäenrinteeseen, missä nuo hopeakuuset nyt kasvavat. Niiden välissä on sellainen mäentöppyrä, joka on vähän inha ajaa isolla nurmikonleikkurilla.

3. Tuulensuu
Poikettiin eilen Tuulensuussa syömässä erään tuttavapariskunnan kanssa. Tuulensuussa on nyt menossa juustiviikot, listalla on hyvinkin parikymmentä erilaista ranskalaista juustoa. En nyt muista mitä eilen DI:n kanssa maisteltiin, jotain Camembertiä siinä ainakin oli ja sitten jonkinlainen tuorejuusto ja kolmas oli tuhkapintainen juusto. Mutta hyviä, hyviä kelle juustot nyt ylipäänsä maistuvat.
Niin ja ankanmaksaterriini sipulihillokkeen kera. Voi NAMI.

tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Kunnallisvaalivisa

Kunnallisvaalitkin ovat sitten tulossa pikapuolin. Minulle ja DI:llekin tupsahti äänioikeusläystäkkeet vihdoin ja viimein (siskolle Nurmijärvellä tuli jo pari viikkoa sitten, olen odottanut omaani siitä lähtien). Koska minulla tunnetusti ei ole mitään käsitystä siitä, ketä äänestäisin, eksyin Ylen vaalikoneen sivuille. Siellä ehdokkaat ovat saaneet mahdollisuuden listata kolme vaalilupaustaan.

Sitten pannaankin visa pystyyn. Minkä puolueen edustaja lupaa seuraavia asioita:

1. Omakotitontteja tarjolle riittävästi.
2. Toimintaani ohjaa kristillinen maailmankuva.
3. Palvelut pidetään! Ulkoistaminen ylikansallisille yhtiöille lopettava.
4. Halpoja vuokra-asuntoja.
5. Luodaan pakokaasuista ja ostamisesta vapaata toiminnallista kohtaamistilaa, jossa ihmiset voivat tavata toisiaan ja kokea yhteisöllisyyttä.
6. Kehitän kaupunkitilaa ihmisille ja heidän omaehtoiselle toiminnallleen, en citymaastureille.
7. Tampereesta ei tule Suomen Turkua.
8. Tampereen säilyttäminen suomenkielisenä, yhteisenä kommunikointikielenä sekä liike-elämässä vallitsevana kielenä kaikilla aloilla.
9. Suvaitsevaisuuden edistäminen.
10. Välittämistä ei voi ulkoistaa. Heikompiosaisten auttaminen.
11. Byrokratiaa on karsittava.
12. Tietoyhteiskunnan kehitystä pitää parantaa Tampereella.
13. Tampere on työväenkaupunki ja Suomi-rockin kehto, paikallisia pieniä kulttuurintekijöitä on tuettava.
14. Edistän eläinten eettistä kohtelua ja kasvisruuan kulutusta.
15. Lupaan etsiä kunnallispoliittisia ratkaisuja, jotka parantavat nuorten ja opiskelijoiden asemaa ja vähentävät nuorten syrjäytymistä.
16. Yritän parhaani mukaan parantaa lasten ja vanhusten asemaa Tampereella.
17. Lapsille ja vanhuksille vähintään yhtä hyvät olot kuin vangeille.
18. Toimin lasten ja nuorten asioiden edistämiseksi.
19. Huolenpito vauvasta vanhukseen.
20. Vanhuksista on pidettävä huolta.
21. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn parantaminen!
22. Lupaan huomioida lasten ja nuorten näkökulman päätöksenteossa.
23. Kuntapalveluissa etusijalla ovat lapset ja nuoret.
24. Ikääntyvät ihmiset tarvitsevat arvoisensa palvelut.
25. Ikäihmisten hoidon laatua on parannettava.
26. Lapsi perheiden ja nuorten hyvinvointi.
27. Ikääntyneiden, vajaatyökykyisten, mielenterveyspotilaiden ja eläkeläisten perusturva on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
28. Vanhuksia hoidetaan hyvin kotona ja laitoksissa.
29. Perheiden on tarvittaessa saatava kunnallista kotiapua.
30. Jokainen on joskus sinkku. Sinkut tulee huomioida päätöksenteossa huomattavana ryhmänä kaupunkilaisia, perheitä unohtamatta.
31. Suomi ja Tampere irti EU:sta ja eurosta!
32. Kuntien pakkoliittämisaikeisiin loppu!
33. Tonttitakuu. Kaikille tamperelaisille kunnon rakennuspaikkoja. Haja-asutuksen lisääminen.
34. Paikallisrahan mahdollisuuksia pitää vakavissaan tutkia.
35. Kannatan kaupungin vetovoimaa ylläpitäviä hankkeita. Keskusareena olkoon kärkihanke kaudella 2013-16.
36. Toimeentulotukeen Tampere-lisä +100 euroa.
37. Pien- ja keskisuurilta aloittavilta pienyrittäjiltä alv pois sekä ennakkomaksut.
38. Ei yhtään rahaa kaupallisen urheilun ( areena hössötys yms. ) tukemiseen.
39. Lisää opiskelija-asuntoja.
40. Huolehdin, että TKL:n bussien korjaaminen Virossa ei jatku. Tampereella on ammattitaitoisia asentajia omastakin takaa.
41. Haluan kiinnittää huomiota nuorten naisten ja perheiden tukemiseen yllätysraskaustilanteissa ja lasten kasvattamisessa.
42. Lupaan edistää joukkoliikenteen maksuttomuutta, ensin voidaan luopua esimerkiksi yömaksuista.
43. Ilmainen ja avoin WLAN kaikkialle.
44. Tampere ei tarvitse rantaväylälle tunnelia.
45. Rantaväylän tunnelin rakentamista vastaan!
46. Suuruudenhullun rantatunnelisuunnitelman vastustaminen.
47. Tunnelia ei Tampereelle.
48. Toimiva liikenne ratikalla ja laadukkaalla kävelyn ja pyöräilyn verkostolla.
49. Kehittää ja tukea julkista liikennettä ja saada ratikan Tampereelle.
50. Julkisen liikenteen kehittäminen mm. ratikka.
51. Edistän pikaratikan saamista Tampereelle mahdollisimman pian.
52. Ei tunnelia eikä pikaratikkaa.
53. Naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien oikeuksien parantaminen.
54. Pörssiyhtiöiden irtisanomiset kiellettävä lailla.
55. Ikärasismi, niin ikääntyneitä kuin nuoria kohtaan, on kiellettävä lailla.
56. Tampereen tulee sitoutua vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrätietoiseen vähetämiseen, tavoitteena on hiilineutraali Tampere.
57. Ekoenergian tuotantoa on lisättävä.
58. Pitkäaikaistyöttömille laadukkaat kaupungin vuokra-asunnot kaupungin keskustasta.
59. Maahanmuuttajille laadukkampaa koulutusta.
60. Moninaisuutta on vaalittava, vähemmistöjen asemaa on tuettava ja esteettömyyttä on edistettävä.
61. Yrittäjyyden tukemista tulee jatkaa.
62. Pyrkiä lisäämään huomattavasti eläinsuojelun panostuksia Tampereella.
63. Automarketit lisäävät sosiaalista eriarvoistumista ja hajoittavat yhdyskuntarakennetta, sekä edistävät autoistumista. Ei automarketeille!
64. Ympäristöystävällinen kuntapolitiikka.
65. Vastuut tamperelaisia kohtaan hoidettava ennen kansainvälisiä vastuita.


Vastaukset
1. Jep, Kokoomus.
2. Helppo tämäkin, KD.
3. Kommunistit vai demarit? Demarit.
4. Vihreät.
5. Kommunistit, vaikka pakokaasujen vastustaminen olisi varmasti sopinut vihreillekin.
6. Citymaasturit mainittu! Vihreän suusta tämä on päässyt.
7. En tiedä mitä tämä tarkoittaa, vitsikö? Mähkäisy on peräisin vasurien leiristä.
8. Tällä Muutos 2011 - puolueen ehdokkaalla ei ole mitään käsitystä esimerkiksi ict-alasta, joka on merkittävä tekijä Tampereella ja jossa ei pärjätä suomella vaan englannilla. Huh huh.
9. Tämä maailmoja syleilevä lupaus on peräisin Kokoomus-ehdokkaalta.
10. Ehkä yllättävää, mutta tämä ei tule vasemmalta vaan Kokoomuksen piiristä.
11. Persut.
12. Helppo, Piraattipuolue.
13. Suomi-rock mainittu! Vasemmisto.
14. Ei voi erehtyä: Vihreät.
15. Syrjäytyminen mainittu! Kokoomus.
16. Vanhukset ja lapset mainittu! Vasemmisto.
17. Persut.
18. Keskusta.
19. Kommunistit.
20. KD.
21. SDP.
22. Vihreät.
23. Vasemmisto.
24. Kokoomus.
25. Keskusta.
26. KD.
27. Vihreät.
28. SDP.
29. Keskusta. Vanhuksilla, lapsiperheillä ja syrjäytyneillä koittavat nyt näemmä lihavat ajat, riippumatta siitä, mitkä puolueet pääsevät valtuustoon.
30. Vihreät, ainoa joka mainitsee sanan "sinkku".
31. Toki kuuluukin kaupunginvaltuuston toimenkuvaan päättää kansainvälisestä politiikasta. Suomen Työväen Puolueen loistoajatuksia.
32. Keskusta, miten ennalta-arvattavaa.
33. Keskustalta tämäkin. Unohtivat olevansa kaupungissa, eivätkä maalla.
34. Persut, kuinka yllättävää...
35. Kokoomus. Jääkiekkoa ei tainnut yksikään ehdokas mainita.
36. Aika yllätys, mutta tämä tulee persuilta. Unohtuikohan nyt se, että myös maahanmuuttajat voivat saada toimeentulotukea?
37. Keskusta. Minusta vähän yllätysveto Keskustalta. Mutta toisaalta tämäkään ei taida olla ihan kunnanvaltuuston asioita päättää.
38. Vasemmisto.
39. Piraattipuolue. Tosin opiskelijoiden asemaa muutama muukin ehdokas halusi ajaa.
40. Keskusta.
41. KD. Haiseeko taustalla abortin vastustaminen vai olenko se vain minä?
42. Piraatit.
43. Piraatit? Ei vaan Vihreät!
44. Persut.
45. Kommunistit.
46. SDP.
47. KD. Tunneli on vastatuulessa.
48. Kokoomus.
49. Vihreät.
50. Vasemmisto.
51. Demarit. Ratikka sen sijaan on myötätuulessa.
52. Demarit. Ehkä ainoa joka vastusti ratikkaa. Tiedä sitten miksi.
53. Vasemmisto.
54. Keskusta. Unohtuikohan nyt se, että kunnanvaltuusto ei säädä lakeja?
55. Persut, myös tässä pääsi kai unohtumaan että a. kunnanvaltuusto ei säädä lakeja ja b. syrjintä on jo laissa käsittääkseni kielletty. Ehkä tietysti jos elämme 1800-luvun aatteiden mukaan niin sittenhän tuo olisi uusi juttu...
56. Vihreät, ei uutinen.
57. Keskusta, vaikka voisi kuvitella Vihreiltä tulleeksi.
58. Persut! Tämän on pakko olla se vaalikikka, jota käytetään palstatilan saamiseksi.
59. KD.
60. Vihreät.
61. Vihreät.
62. Keskusta.
63. Persut. Mistä lähtien Persut ovat vastustaneet autoistumista? Sehän haisee suorastaan viherpiiperrykseltä!
64. KD. Kaikki puolueet näemmä vähän vihertää.
65. Helppo, Persujahan nämä.

sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Ruokaa ja riehumista

Kun mies on ollut ison osan viikkoa poissa kotoa, oli viikonloppuna sopiva tilaisuus viettää vähän laatuaikaa. DI oli saanut H&H Delistä lahjakortin, jolla sai Hella&Huoneesta kolmen lajin yllätysmenun kahdelle hintaan 52€. Kortti piti käyttää syyskuun aikana ja tiukillehan se meinasi mennä, kun vasta viime viikolla huomasin pöydän varata lauantaiksi.

Emme ole käyneet H&H:ssa luultavasti vuoteen, viimeinen varma merkintä löytyy viime vuoden syyskuulta. No, paikka sinänsä ei ole muuttunut edelliskerrasta ja ruoka on edelleen taatusti hyvää. Tällä kertaa yllätysmenun linja oli kyllä minusta vähän laskeva.
Aivan aluksi saimme pienet keittiön tervehdykset, tomaatti-pannacottaa ja basilikalla maustettua smetanaa. Se oli todella, todella hyvää, maut olivat kerrassaan upeita. Alkuruokana oli silliä (muistaakseni marinoitua), kapris-kananmunasalaattia ja olikohan siinä nyt valkosipulilientä vielä. Se tietysti jaksoi ilahduttaa kalan ystävää eli minua.

Minä en pidä herneistä, oluesta enkä yleensä lampaastakaan. Niinpä ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun pääruoka kannettiin pöytään: pitkään haudutettua karitsanniskaa, lampaankielestä tehtyä ryynimakkaraa, olutkastiketta ja jäädytettyä hernettä! Näiden lisäksi lautasella oli kyssäkaalia ja ohrattoa. No, sitä hernettä oli niin vähän, että siitä selvisi hengissä ja hyvinhän se sinne sopi muiden juttujen sekaan. Ryynimakkara oli hyvää ja se karitsanniska uskomattoman mureata ja hyvänmakuista. Siinä maistui lammas miedosti, sen verran että tiesi lammasta syövänsä, muttei niin paljon, että minä olisin sille nirpistellyt. Ja olutkastike oli hyvä myös, koska siinä ei maistunut olut lainkaan... Makeahkoa se oli ja tummaa, aivan erilaista kuin DI:n joskus muinoin tekemä vehnäolutkastike, josta en pitänyt. Niin, pääruoka oli siis hyvää, muttei minusta erityisen loistavaa.

Valitettavasti jälkiruoka meni vielä vähän alemmas, se sisälsi ison palan sinihomejuustoa, olisikohan ollut tanskalaista ja samaa juustoa friteerattuna pallona. Pallon kanssa oli vielä ruusunmarjasosetta. Se pallo oli minusta aika yhdentekevä. Juusto sinänsä oli kyllä hyvää, mutta sitä oli aika iso palanen. Ja meikäläinen herkkuperse ottaisi mieluusti jälkiruuaksi jotain makeaa.

Emme ole käyneet H&H:ssa viikonloppuisin ehkä koskaan. Niinpä oli yllätys, että paikka oli kokolailla täynnä. Onneksi se ei juuri näkynyt odotusajoissa, palvelu pelasi moitteettomasti. Silti totesimme kaksin, että ehkä jatkossa on parempi keskittyä viikonloppuisin kokkaamaan itse kotona ja jättää ravintolaillalliset viikolle.

Koska olimme sopivasti kaupungilla ykköset päällä, ajattelimme lähteä vähän bilettämään. Siitäkin on vähän liian pitkä tovi kun olemme viimeksi käyneet missään tanssimassa. Teknoon ja muuhun konemusiikkiin painottunut Volume on lopettanut, samoin Tabu, tosin jälkimmäisen tilalle on tullut toisenniminen yökerho. Valintamme päätyi tällä kertaa kuitenkin muinaisen Nite Trainin tiloissa olevaan Fat Ladyyn. Sehän oli, samoin kuin kai koko talo, pitkän aikaa remontissa alakerran ravintolan tuhopolton jäljiltä.

Minulla oli omat epäilykseni Fat Ladysta ja ne osin toteutuivat. Muu asiakaskunta oli kymmenkunta vuotta meikäläistä nuorempaa, minä jakussa ja DI puvussa erotuimme joukosta kuin piikkisiat lammaslaumasta ja heti puolen yön jälkeen alkoi tanssilattialla olla tungosta ja humalaisia ihmisiä. Uusi sisustus oli kyllä ihan hieno ja musiikkikin tanssittavaa. Tämä olisi ehkä sellainen paikka, johon pitäisi tulla viikolla, jolloin lattialla toivon mukaan olisi tyhjempää. Mitenköhän paljon puhumista vaatisi se, että voisi pitää torstait vapaana ja olla lauantait töissä, että pääsisi viikolla bilettämään ilman että seuraavana aamuna pitäisi mennä töihin...

maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Syyskuun sirpaleita, osa 2

1. sienestystä
Viikko sitten viikonloppuna olin koti-kotona Nukarilla ja kävin sienestämässä. Silloin löytyi karvarouskuja sen verran, että niitä päätyi pakkaseen asti, kauden ekat suppilovahverot ja vikat kanttarellit (anteeksi että kirjoitan kanttarellin kahdella t:llä, yrittäkää kestää). Niin, ja onnistuin löytämään yhden herkkutatin, joka ei ollut kauttaaltaan matoinen ja toisen, joka oli vain puoliksi matoinen. Näistä tuli oikein kelvollinen herkkutattimunakas.

Myös viime perjantaina ajoin töistä suoraan kiireellä Nukarille ja painelin heti sieneen, kun lauantain sääennusteet olivat vähän monitulkintaisia. Löytyneet karvarouskut olivat jo ylikasvaneita, sateenhakkaamia ja matoisia. Sen sijaan löysin aimo kasan suppiksia, muutaman mustatorvisienen ja yhden ison lampaankäävän. Torvisienet ja lampaankääpä joutuivat heti parempiin suihin, suppiset perkasin, paistoin ja pakastin. Lampaankääpä oli muuten törkeän hyvää.

Suppiksia näyttää olevan vaikka muille jakaa. Vaikka meidän suppilovahverometsä on kaadettu, niitä löytyy sentään muualtakin. Löysin niitä myös kovin kummallisesta paikasta, nuoresta metsästä tiheän heinikon seasta. Täytyy näyttää paikka siskollekin.

Sen sijaan kangasrouskuja vaivaa joku, sillä olen tänä vuonna löytänyt yhden käden sormilla laskettavan määrän madottomia kangasrouskuja eikä niitä matoisiakaan ole montaa ollut. Ja meillä siellä kallion päällä oli niinkin hyvä paikka olevinaan! Juttelin naapurin kanssa sienistä ja myös he sanoivat ettei heidän kangasrouskupaikassaan ole tänä vuonna ollut yhtään mitään. Perin juurin outoa.

2. Hirvikärpäset
Ja hei, hirvikärpäset ovat melkein loistaneet poissaolollaan! Molemmilla sienireissuilla on takkiin tarttunut vain muutama hirvari, vaikka olen tuntitolkulla mesonut metsässä. Ei sillä että valittaisin asiasta, päinvastoin.

3. Ylinopeudet
En todellakaan väitä, että itse ajaisin aina nopeusrajoitusten mukaan, mutta kyllä se pistää silmään kun ajan sataa kahtakymppiä moottoritiellä ja ohitse painaa Volvo peräkärry perässään. Minä ihan oikeasti kuvittelin (ja niin myös autokoulussa uskoteltiin), että peräkärryn, tyhjän tai täyden kanssa saa ajaa vain 80km/h. Myös moottoritiellä. Vastaantulevien kaistalla osui silmään myös joku auto, joka veti venettä perässään ja oli juuri ohittamassa rekkaa. Rekan nopeudeksi voitaneen olettaa 90km/h, joten kuvion olisi pitänyt minun mielestäni olla päinvastainen: rekka ohittamassa venekuskia.

Tai että edellä ajelee paku, jonka persiissä on satasen lätkä ja kiinni en saa vaikka itsellä on lähes 130km/h lasissa.

4. Niin, ne ylinopeudet
Nurmijärvi-Tampere-välillä säästää vajaan vartin matka-ajassa, jos keli on hyvä, liikennettä vähän ja kaahaa niin että kortti ei lähde, mutta sakot tulisi. Suunnilleen tunti kymmenen minuuttia meni Myllykukon pihasta kotipihaan, mutta sunnuntaina kun sadekelillä ajelin tarkasti rajoitusten mukaan (tai vähän allekin) meni vajaa puolitoista tuntia kotipihasta toiseen kotipihaan. Että eipä sillä juuri elämäänsä tuhlaa, jos ajelee rajoitusten mukaan.

5. Maaseudun antimia
Joka paikassa toitotetaan sitä, että omenoita on kaikki puut pullollaan ja se pitää muuten paikkaansa. Vähempikin riittäisi, sanoo ihminen, jonka pihasta löytyy seitsemän kappaletta isoja, vanhoja omenapuita. Paitsi omenoita, myös luumuja on tullut niin, että puusta oksat repeää. Sekä sisko että minä olemme vieneet luumuja työpaikoillemme ja niiden menekki on omenoita parempi, koska omenapuita melkein jokaisella on, mutta luumuja harvemmalla. Meidän luumupuu teki tänä vuonna todella isoja luumuja.

6. Kunnan tiesuunnitelmat, osa X
Olin keväällä koko lailla tuohduksissani kunnan tiesuunnitelmista, joissa ei oikeasti ole päätä eikä häntää noin kokonaisuutta ajatellen. No, tästä huolimatta sitä uutta tietä ollaan kovasti puuhaamassa ja nyt viimein tipahti postilaatikkoon suunnitelmat uudelle tielle tulevista peltoliittymistä.
Kunnalla tuntuu olevan ylimääräistä rahaa, kun tuo tie pitää välttämättä saada aikaan, mutta peltoliittymistä sitten kitsastellaan! No okei, miltei jokainen lohko sai oman liittymänsä (naapurin yhdestä lohkosta se on jäänyt puuttumaan, milläs sinne mennään sitten? Lentämälläkö?), mutta ne on sijoitettu niin pöljästi, että päästäkseen tien toiselle puolelle, on maatalouskoneilla ajettava tietä pitkin pätkän matkaa. Liittymät eivät ole vastakkain, jolloin traktorilla tai puimurilla pääsisi kätevästi tien ylitse mahdollisimman vähän häiritsemättä muuta liikennettä.
No, maanomistajilta pyydettiin kommenttia suunnitelmista ja niitähän sitten yksissä tuumin mietittiin, että ollaan kaikki vähän samoilla linjoilla.

Tosiasia on, että me siskon kanssa tuskin lähdemme käräjöimään noista maista, pakkolunastukseenhan ne menevät, jos kunta ne kerran väkisin haluaa ja me emme niitä vapaaehtoisesti luovuta. Jää meille luultavasti vielä maksettavaksi oikeudenkäyntikulujakin semmoisesta sirkuksesta. Ja toisaalta, mitäs me niillä pelloilla tehdään, kun ei itse viljellä? Sama sen väliä vaikka tie ne halkaisisikin (no ei se nyt ihan se ja sama ole, mutta viljelyn kannalta meille kyllä on).

Sen kuitenkin lupaan, että ihan ilman pyristelyä kunta ei tästä selviä, sillä onhan se nyt iankaiken typerää rakentaa uusi tie, kun olemassa olevalle tielle voisi tehdä pohjavesisuojauksen. Kukaan ei ole vielä onnistunut kunnasta onkimaan tiehankkeen kustannusarviota, vaikka taatusti sellainen on tehty hyvissä ajoin. Ei tällaista hanketta aleta suunnitella ilman tietoa siitä, mitä se tulee maksamaan.
Maanteiden pohjavesisuojausten hinnoista on vähän vaikea löytää tietoa, mutta yksi ELY-keskuksen dokumentti löytyi, jossa väitettiin että 550 metrin pohjavesisuojauksen rakentaminen maksaisi 260.000€. (lähde, s. 27). Tietenkin kohde on eri ja varmaan erilainen, joten suoraan ihan juuri tuota hintaa tuskin voidaan soveltaa Nukarille, mutta suuntaa-antava se nyt ainakin ensihätään on.
Täällä suojausta tarvitseva matka olisi kilometrin tai puolitoista, joten hinnan voisi kertoa kahdella tai kolmella, mutta silti se jäisi vielä alle miljoonaan euroon. Minulla on sellainen kutina pers'vaossa, että se uusi hieno tie kaikkine töineen, maineen ja muineen ei ihan vielä miljoonalla siunaannu.

Aiomme siskon kanssa tästä vähän kailottaa sopivissa kohdissa, kunnanvaltuustohan se kaiketi viime kädessä päättää tällaisista. Kunnanvaltuustoa ei perinteisesti ole kiinnostanut juuri mikään muu kuin Klaukkala, niin me kätevästi vetoamme tähän: ajatelkaa nyt kun tänne peräkylille (mahdollisimman kauas Klaukkalasta!) ollaan näin hienoa tietä suunnittelemassa ja Klaukkalaan ei jää yhtään rahaa! Saisitte tuolla hinnalla parannettua Klaken liikennejärjestelyjä ja vaikka mitä, että jos nyt vain teettäisitte suojauksen tuohon vanhaan tiehen, kyllä me nukarilaiset ollaan sen tien ja risteyksien kanssa ennenkin selvitty, ei me semmoisia kato tarvita.

Niin että tiedätte siellä kunnassa varoa sitten. Me olemme äänekästä, pahansisuista ja muutenkin ikävää sakkia, kun sille päälle satumme.

Aaa, täytyykin huomauttaa siskolle, että nythän on kunnallisvaalit tulossa ja hän on nurmijärveläinen, niin voisi vähän selvitellä ehdokkaiden kantaa tiehankkeeseen. Voi tosin olla, että suurin osa ehdokkaista, vaikka olisivat vanhoja valtuuston jäseniäkin, eivät tiedä koko suunnitelmista mitään...

7. Vartiointi
Kuten kerrottua, asuntomessuilta tarttui mukaan tarjous vartiointijärjestelmästä Nukarille ja se käytiin kuukausi sitten asentamassakin. Minun täytyy sanoa, että rahankulun lisäksi se on kyllä lisännyt mielenrauhaa. Sitä varten se vähän hankittiinkin. Eihän se tietysti idioottivarma ole, mutta jos kotona jotain tapahtuu, niin nyt on ainakin mahdollisuus, että saamme tietää siitä. Jos mitään järjestelmää ei olisi, emme taatusti tietäisi vaikka talo palaisi maan tasalle. Niin, vartioinnin lisäksi siellä on myös siis palohälyttimet, jotka toimittavat hälytyksen valvomoon.

Järjestelmä on mahdollisimman simppeli käyttää, se kytketään pois päältä joko avaimenperällä tai numerokoodilla ja päälle laitettaessa valitaan otetaanko täysi suojaus vai vain kuorisuojaus ja kytketään se päälle samoin avaimenperällä tai koodilla. Kuorisuojaus tarkoittaa sitä, että järjestelmän voi kytkeä päälle silloinkin kun on itse sisällä. Silloin se nuuskii vain ovien koskettimia, mutta sisällä olevat liiketunnistimet ovat pois päältä. Yleensä se on päällä yöaikaan. Se on omalta osaltaan vähän rauhoittanut meikäläisen hermoja ja toisaalta on se kiva tietää Tampereeltakin käsin, että kotipuolessa on suojaukset kunnossa.

Paljonhan minä ainakin luotan jo ihan niihin tarroihin, jotka kertovat jo postilaatikolta lähtien, että tässä huushollissa on vartiointi. Tarroja on postilaatikossa, ovien pielissä ja muutamassa ikkunassa tai ikkunalaudassa. Pitäisi ehkä pyytää vielä muutama lisää, niin saisimme koko talon kuorrutettua niillä. Ja tietysti voisi hankkia yhden tai vaikka kaksi palohälytintä lisääkin...

8. Vähän ravintola-asiaa
Poikkesin tuossa joku päivä itsekseni syömässä Piemontessa. Tarjolla oli alkuruuaksi artisokkakeittoa ja voi jumaliste kun se oli TAIVAALLISTA. Olin tilannut pääruuaksi kalaa, mutta mielessä kävi keiton syötyäni, että peruutan kala-annoksen ja pyydän tilalle saavillisen tätä keittoa. En sitten kehdannut, en kehdannut edes nuolla lautasta, koska ravintolassa oli muitakin asiakkaita...

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2012

Lintuja ja sieniä

Olen aina vähän murehtinut sitä, miten kehnosti tunnen eri lintulajeja. Metsästyskokeen lintujen tunnistusosiotakin jännitin kovasti enkä vieläkään tunnista metsästäjänoppaan kaikkia lintuja lajilleen. En minä nyt miksikään himo-ornitologiksi halua, mutta olisihan se kiva tuntea lintuja vähän paremmin, eikö totta?

Poikkesimme DI:n kanssa joitain viikkoja sitten Vapriikissa, jonka katon alta löytyy tätä nykyä myös Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelma. Jossain seinustalla oli kosketusnäyttö, joka lupasi lintuvisaa. Tasoja oli neljä, aloittelija, harrastaja, edistynyt ja mestari, tai jotain sinne päin. Kukin taso esitteli 20 lintua kuvin ja äänin ja ne piti tunnistaa. Aloittelija- ja harrastajatason linnuista tunnistin ylivoimaisesti suurimman osan, edistyneeltä tasoltakin vielä aika monta ja mestaritasoltakin jokusen lajin. Monta lintua tunnistin heimolleen vaikken ihan lajilleen: tämä on jokin lokki, tämä jokin pöllö ja tuo on jokin tikkalaji. Karkea arvio on siis että tunnistan joko ulkonäöstä tai äänestä noin 50 lintulajia!

Minusta se ei ole lainkaan kehno lukema, ottaen huomioon, etten todellakaan kulje työkseni tai edes harrastuksekseni metsissä ja pelloilla kiikarin ja lintukirjan kanssa. Tietenkin se on vaatimaton lukema, Wikipedian mukaan Suomen lintulajistoon kuuluu 461 eri lajia, tosin niistä säännöllisesti pesiviä lajeja on 240.

Linnuista ehdottomia suosikkejani ovat tikat. Käpytikka on yleinen koputtelija kotipuolessa ja sen touhuja pääsee helposti katselemaan suht läheltä ihan vaikka pihapiirissäkin, kun se naputtelee pihan sähkötolpassa. Eikä ole erityisen tavatonta, jos sen onnistuu bongaamaan Hervannan nurkiltakin. Palokärki on harvinaisempi sekä nähdä että kuulla, mutta kyllä niitäkin siellä on liikkunut. Se kuitenkin arvostaa enemmän vanhempaa metsää ja viime vuosina paljon vanhoja metsiä on kaadettu.


Vähän sama juttu on myös ruokasienten kanssa, mutta kun oikein alkaa laskea, niin aika monta ruokasienilajiakin minä tunnen:
- kanttarelli
- suppilovahvero
- karvarousku
- kangasrousku
- herkkutatit
- punikkitatit
- lehtikuusentatti
- korvasieni
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- mustavahakas
- limanuljaska
- mustarousku (ruokasienistatus kyseenalainen, muttei siihen kuitenkaan kuole)

Näiden lisäksi luulisin tunnistavani myös ukonsienen, kehnäsienen, suomumustesienen ja voitatin. Toiveissa olisi opetella myös haaparousku, leppärousku ja sikurirousku.

Ongelmanahan tässä on se, että mistä noita löytää? Kyllähän minä keräisin, mutta kun ei niitä löydy! Tai sitten minulla vain ei ole silmää, mutta oli miten oli, en vain törmää useinkaan näihin sieniin. Mutta kunhan paranen tästä räkätaudista, aion lähteä tepparoitsemaan ämpärin ja veitsen kanssa Hervannan maastoihin. Pitäisi sitä tatintynkää täältäkin löytyä. Harmi ettei DI ole vielä lupautunut lähtemään mukaan suunnistajaksi ja hirvikärpässyötiksi.

tiistaina, syyskuuta 11, 2012

Syyskuun sirpaleita

1. Lentsua pukkaa
Eikös flunssien ynnä muiden räkätautien itämisaika ole viikko tai pari? No, meni sitten ihan kalenterin mukaan tämäkin sairastaminen, palailin lomilta kaksi viikkoa sitten ja nyt on lentsu päällä. Tosin se aloitteli jo perjantaina, oli vähän sellainen nuutunut olo, lauantain ja sunnuntain torkuttelin pääosin vaakatasossa kun olo oli edelleen nuutunut vaikka mitään varsinaista flunssaa iskenyt päälle. Tosin otin flunssantapon tosissani, perjantai-illasta lähtien on mennyt useampi tabletti päivässä sekä C- että D-vitamiinia, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja sitten kaapinpohjalta löytyi edelliseen tautiin määrättyjä Duacteja.

En tiedä, onko se hyvissä ajoin aloitetun Duact-kuurin ansiota, että nuha on ollut erityisen kesy. Itse asiassa nenä on miltei koko ajan auki eikä mitään ärsyttäviä tukkoja tai vuotamista. Hitsi, Duactia pitäisi löytyä kaapista aina näiden varalta. Minusta Duactin teho on ollut välillä vähän kehnonlainen, mutta toisaalta sen syömisen onkin yleensä aloittanut vasta sairastettuaan pari-kolme päivää, kun on vääntäytynyt lekuriin.

Kävin minä eilen lääkärissäkin, en erityisesti flunssan takia vaan siksi, että varsinkin sunnuntaina ja vielä eilisaamunakin nielu oli just sen tuntuinen, että se on taas tulehtunut. Lääkäri sanoi tälläkin kertaa, ettei näytä tulehtuneelta, mutta oli sen verran fiksu, että otatti testit. Viime keväänähän kolme lääkäriä sanoi ettei näytä tulehtuneelta ja vasta viimeinen tajusi testata ja kappas kun sieltä löytyikin tulehdus! Siinä vaiheessa kurkku oli ollut kipeä jo lähemmäs pari viikkoa.

Pikatesti ja tulehdusarvot olivat puhtaat, viljelyn tuloksia odotetaan tässä lähipäivinä. Tosin kurkku on ollut paremman tuntuinen, ei terve vielä, muttei mikään järkyttävän kipeäkään.

2. Lapsenmurha
Minun piti jo aikaisemmin kirjoittaa aiheesta, mutta tekstistä ei olisi jäänyt jäljelle juuri mitään, jos olisin poistanut siitä kirosanat. Mutta joka tapauksessa viime aikoinahan on mediassa kohkattu joka kantilta 8-vuotiaan Eerikan surmaa ja kaikkia siihen liittyviä juonenkäänteitä.

Oikeasti, keltaiselle lehdistöllehän tällainen tapaus on varsinainen kultakaivos. Ensin voivotellaan suureen ääneen lapsiraukan kohtaloa. Sitten haukutaan isä ja äitipuoli ja kaivetaan heidän historiastaan kaikki vähänkin epäilyttävä. Sitten haukutaan lastensuojelu ja lopuksi yhteiskunta. Tästä saadaankin raflaavia otsikoita ainakin kuukaudeksi. Loppua ei siis ole vielä näkyvissä.

Mieleen tulee 90-luvun Bond-leffa "Tomorrow Never Dies", jossa hullu mediamoguli saa päähänsä käynnistää Kiinan ja Japanin välillä sodan, joka eittämättä lisää lehtimyyntiä ja uutisten seuraamista. "There's no news like bad news", toteaa Elliot Carver leffassa ja olisikin onnistunut suunnitelmissaan ilman Bondin väliintuloa. Juu, en minä epäile, että tämä tapauksen takana media olisi, mutta media siitä eniten hyötyy.

Lastensuojelua ja sossutätejä on tietysti aina kiva osoitella sormella ja syyttää, miksi palautitte lapsen isälleen, miksette osanneet ennustaa tulevaisuutta, miksi sitä ja miksi tätä. Tietynlainen onni on kuitenkin se, että samalla on julkisuuteen tullut myös juttua lastensuojelun tilasta, siitä miten yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla kolminkertaisesti se määrä asiakkaita kuin suositellaan, miten henkilökunta ei ole pätevää, koska päteviä hakijoita ei ole ja niin edelleen.

Facebookissa liikkui eräs pitkänlainen tarina siitä, mitä lastensuojelun arki on ainakin kirjoittajan näkökulmasta. Siinä puhuttiin kaiken muun lisäksi siitä, että joka paikasta säästetään: päiväkodeista, kouluista, neuvoloista, kotikäynneistä, mielenterveyshoidosta ja lastensuojelu on se, joka näitä kaikkia säästöjä joutuu paikkaamaan. Sitä paitsi lastensuojelustakin pitäisi säästää! Oman osansa saivat myös manipuloivat vanhemmat ja se, että heti jos sosiaalityöntekijä tekee jotain, mikä ei biologista vanhempaa miellytä, uhkaillaan oikeudella ja oikeudessa ei taas kelpaa todisteiksi muut kuin kylmät, todistettavissa olevat faktat. Näitä ei yleensä ole, tai jos onkin lääkärintodistus esimerkiksi mustelmista, niidenhän voidaan väittää olevan peräisin lapsen kaatumisesta tai leikeistä.

Sitten kun mediassa uutisoitiin siitä, että kuolleen lapsen isä olisi hakattu vankilassa, piti minukin jo klikkailla shokkiotsikoita. Okei, en yleisesti kannata väkivaltaa eikä isän hakkaaminen tuo kuollutta lasta henkiin, sanottakoon se heti, mutta tunnusta kyllä, että minä tulin oikein, oikein iloiseksi tuosta uutisesta.

3. Kunnallisvaalit
Kunnallisvaalit ovat ihan oven takana, joten nyt olisikin puolueilla oivallinen tilaisuus luvata kaikki mahdollinen apu, tuki ja rahoitus lastensuojeluun. Sillä saataisiin ääniä kalasteltua vaikka miten paljon. Ei sillä, että mitään tapahtuisi vaalien jälkeen, en minä sitä usko. Näkeehän sen, kaikissa vaaleissa on toitotettu lapsiperheiden asemaa jo vuosikaudet ja silti lastensuojelun tilanne on aina vain pahempi.

Odotan kiinnostuneena myös persujen vaaliohjelmaa. Haluan löytää sieltä tällä kertaa etukäteen sen vaalikikan, jolla saadaan kalasteltua huomiota ja palstamillimetrejä. Eduskuntavaalien jälkeenhän persut myönsivät suoraan että vaaliohjelmaan kirjattu "postmodernin tekotaiteen tukemisen lopettaminen" oli pelkkä julkisuuskikka. Kikka toimi hyvin, joten olisi sulaa typeryyttä olla käyttämättä sitä toistamiseen. Ikävä kyllä sillä vain purtiin omaan nilkkaan, persujen vaaliohjelmille tullaan tulevaisuudessa aina naureskelemaan ja niistä yritetään etsiä sieltä se kohta, joka on pelkkää paskanjauhantaa ja julkisuuskikkailua.

perjantaina, elokuuta 31, 2012

Puhelinpulmia

Loman aikana sain puhelun, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta päivittää puhelinliittymääni. Olenhan ollut Saunalahden pitkäaikainen asiakas (joo, vuonna 2009 vaihdoin Sonerasta?), niin minulle tarjottiin nykyiseen liittymään multisimmiä nettitikun kera, 300 tekstiviestiä kuukaudessa ilmaiseksi vuoden ajan - pakettia, alle euron päiviä ja vielä halvempia puheluita ja tekstiviestejä vain vitosen kalliimmalla kuin mitä nyt maksan yhdestä simmistä ja rajattomasta datasta.

Se kuulosti hyvältä diililtä, koska vastikäänhän murehdin sitä, että miten saisin järkevän dataliittymän uusvanhaan iPadiini. Tämä oli täydellinen vastaus siihen! Kysyin puhelinmyyjältä, että saako sen multisimmin mikrosimminä, kun iPad syö vain mikrosimmejä ja hetken selvittelyn jälkeen sain tietää, että varsinaisesti ei, mutta että sen simmin voi käydä vaihtamassa mikrosimmiin ilmaiseksi missä tahansa Elisa Shopitissa.

Nettitikku simmeineen ja papereineen tuli paikalliseen postiin aikanaan, kävin sen hakemassa ja maanantaina marssin paikalliseen Elisakauppaan vaihtamaan sen. Vaihto sujui sillä, että näytin henkkareita ja myyjä napsutteli vähän aikaa tietokonettaan. Sitten kotiin. Bussissa matkalla kohti Hervantaa huomasin, että puhelimestani oli simmi pimentynyt, se kertoi minulle vielä parin buutinkin jälkeen että sim card registration failed.

Ei tarvita Einsteinia eikä välttämättä edes insinööriä tajuamaan, että se myyjä ei katsonut yhtään niitä liittymän papereita ja niinpä siirsi liittymäni toimimaan pelkästään sillä mikrosimmillä. Kuitenkin, olo ilman toimivaa kännykkää kävi ahdistavaksi noin viidessä minuutissa, joten kävin kotona heittämässä muut ostokset sinne ja kaarsin uudestaan keskustaan yhtenä hiilenä. Hallituskadun Elisa Shopitissa sanottiin, että jonossa on 12 ihmistä liike menee kiinni 20 minuutin päästä, niin että jos menisit ihan suosiolla Koskikeskuksen liikkeeseen, joka on tunnin myöhempään auki. Marssin sinne ja tovin jonottamisen jälkeen pääsin selvittämään ongelmaani.

Tiedoissani ei näkynyt mitään outoa, mutta sain uudet simmit sekä iPadiin että puhelimeen ja taas testaamaan. No mitvit, kun sain taas vain rekisteröintifeiliä vastaukseksi. Yritin simmiä toisellakin puhelimella (testaaja on aina testaaja), eihän sitä tiedä jos vanhan N900:n rauta olisi sanonut sopimukset yksipuolisesti irti, mutta ikiluotettava E55 ei toiminut simmin kanssa yhtään sen paremmin.

Asiakkaita siinäkin liikkeessä oli ja jouduin odottelemaan taas tovin ja sitten alettiin katsoa ihan kunnolla, että missä mättää. Kellokin alkoi lähestyä jo sulkemisaikaa, mutta myyjä vakuutti ettei päästäisi minua pois ennen kuin liittymä toimii. Tietoihin oli vissiin jäänyt jokin haamusimmi kummittelemaan, mutta vartti ennen sulkemisaikaa se alkoi vihdoin ja viimein pelittää.

Siinä odotellessa oli hyvää aikaa skoutata läpi tarjolla olevaa puhelinvalikoimaa. Minun piti ottaa tuo N900 vain sellaiseksi väliaikaispuhelimeksi, mutta se on keikkunut mukana jo vuoden. No, puhuuhan silläkin ja noin, mutta se on kuitenkin vähän sellainen että se vaatii kärsivällistä suhtautumista. Sillä on näet omat temppunsa ja kun ei aina jaksaisi kaikkea säätää, niin olen antanut olla. Esimerkiksi paikannus ei toimi yhtään. Sen mielestä olen ollut viimeisen vuoden jossain Oulun liepeillä. Uutta puhelinta tekisi siis mieli.

Uuden puhelimen hankkiminen ei vain ole mikään läpihuutojuttu. Aikaisemmin oli helppoa, valitsi omalle kukkarolleen sopivan nokialaisen. Jos halusi markkinoiden parhaan puhelimen, jossa oli eniten featureita, osti kalleimman nokialaisen. Nyt pitää ensin valita käyttis, haluaako Symbianin (tuki loppumassa, softia ei enää tehdä tälle alustalle), MeeGon (yksi malli, sama vika kuin Symbianissa, Jolla kysymysmerkki), Androidin (osaanko käyttää sitä, minkä valmistajan valitsen, miten toimii virtuaalinäppis), iOS:n (mikä versio, toimiiko siinä esim. Googlen palvelut, onko senkään näppäimistö ollenkaan käyttökelpoinen, miten siirrän vanhat kontaktit siihen), WP:n (odotanko kasia, näppäimistö, toimiiko se yhtään minkään kanssa, onko sille softaa) vai kenties jonkin eksoottisemman.

Tiedättekö mitä? Minun on ikävä noita vanhoja kunnon T9-näppäimistöjä. Toisaalta E55:n half qwerty on suorastaan loistava käyttää. En pidä noista täysimittaisista qwertyistä, koska tällainen töppöpeukalo ei voi käyttää niitä oikein kunnolla yhdellä kädellä. Half qwertyä voi. Mutta ei, suurimmassa osassa on vain se kosketusnäyttö enkä ole vielä nähnyt tai kokeillut yhtään virtuaalinäppistä, joka olisi käytettävyydeltään edes lähellä vanhoja, fyysisiä näppäimistöjä. Niissä on aina kauhea säätäminen sen kirjoittamisen kanssa, sormi ei osu oikeaan kohtaan ja sitten kun yrittää pyyhkiä väärin kirjoitettuja kirjaimia pois, sormi osuu enter-näppäimen kohdalle kolmetoista kertaa. Käyttö yhdellä kädellä ei onnistu ja toisessa kädessä olevat kauppakassit on pakko laskea jalkakäytävälle, jolloin myöhästyt bussista. Kuten DI:lle sanoin, iPhone pilasi puhelimet.

No, rehellinen ollakseni, olen kyllä harkinnut iPhonea ihan vakavasti (en pelkästään siksi, että siihen saa upean sinisiä suojakuoria). Se on käyttölogiikaltaan samanlainen kuin iPad, joten sen kanssa voisi tulla toimeen. Kysymyksiä kuitenkin herää: toimiiko iPhonessa Google Maps ja Latitude? Voiko sillä käyttää Google Talkia? Saako siihen konffattua Gmailin? Voiko siinä käyttää samoja korvakuulokkeita kuin nokialaisissa? Pystyykö sen liittämään kiinni pc:hen vai pitääkö ostaa mäkki? Voinko käyttää sitä modeemina läppärissä vai pystyykö se toimimaan WLAN hot spotina? Miten saan siirrettyä kontaktit, musiikit ja notet N900:sta iPhoneen? Kun kyseessä on Applen tuote, mikään näistä asioista ei ole itsestäänselvyys. Ja lisäksi iPhone on kalliimmansorttinen, siihen ei saa vaihdettua akkua ja lasi on kuulemma osoittautunut... no, lasiksi. Ei kestä osumia tai pudotuksia.

Androidien kanssa osa noista esitetyistä kysymyksistä saa vastauksen, koska niissä nyt luulisi Googlen palveluiden toimivan moitteettomasti, mutta monta kysymystä jää silti jäljelle. Ja Android-puhelimien valmistajia ja malleja on niin pirusti, että valintaa on vaikea tehdä.
DI:n Android-puhelimessa on myös se ongelma, että akunkestävyys on kehno, DI:tä ei yleensä saa työpäivän jälkeen illalla kiinni, koska puhelimesta on akku loppu. Hän on harkinnut jossain määrin vakavasti hankkivansa sen Androidin rinnalle toisen puhelimen, jota käyttäisi sitten puhelimena. Tätä on inspiroinut muutamat tiukkasävyiset keskustelut siitä, kun olisi asiaa tai kysyttävää ja herraa ei saa kiinni mitenkään. Ja harvaan (jos yhteenkään?) Android-puhelimeenkaan saa akkua vaihdettua, kun ne on nykyisin kai konffattu sinne piirilevyille.

Windows Phonea en ehkä hanki, kun se WP8 on vasta tulopuolessa ja toisaalta senkin kanssa joudun esittämään samat kysymykset kuin iPhonenkin kohdalla.

Ongelmat olisivat poissa, jos saisin liikkeestä vaikka pariksi viikoksi lainaan jonkin puhelimen. Voisin kokeilla sitä kunnolla, testailla sen featureita, huomaisin jos jokin ei toimi tai on vaikea käyttää ja jos koeajan jälkeen tuntuisi siltä, etten oikein pidä tästä puhelimesta ja sen käyttöliittymästä ja/tai käyttöjärjestelmästä, voisin palauttaa sen surutta ja ottaa jonkin toisen kokeiltavaksi. Ei, nyt täytyy latoa kasa rahaa tiskiin ja ostaa laite sokkona. Liikkeissä on kyllä esittelykappaileita, mutta jos ne sattuvat olemaan edes päällä, ei niillä voi tehdä oikeastaan kuitenkaan mitään sellaista, mitä niillä pitäisi käytännön elämässä tehdä. Puhelin on kuitenkin nykyisin ainakin minulle sellainen asia, että sen pitäisi olla oikeasti minun käyttöön sopiva eikä sen käyttö saisi ärsyttää, kun sitä joka päivä tarvitsee, paljon ja moniin eri asioihin.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että minulla on tämä N900 vielä syksyllä 2013. Sen oikuttelut kestän, koska ajattelen aina että vaihdan tämän pois sitten kun löydän jostain itselleni kunnon puhelimen. Mutta kun näyttää pahasti siltä, etten uskalla koskaan ostaa mitään puhelinta.

lauantaina, elokuuta 25, 2012

Ruoka-asioita

Pitkästä aikaa ruoka- ja ravintolajuttua. Eilisiltana nimittäin lähdimme DI:n ja yhden kaverin kanssa kaupungille, tarkoituksena haalia jotain syötävää mahaan. Miehet kävivät Nordicissa oluella ja pohdimme, että mihin sitä menisi syömään, suotavaa olisi jos paikka olisi jossain lähistöllä. 2H+K:ta harkitsimme siinä kulman takana, mutta sieltä todettiin heti että paikka on täynnä, sori. No, ei väkisin. Mihis sitten? Sohossa on tullut syötyä aika usein, joten kun ehdotin Piemontea, ei suurempia vastalauseita kuulunut.

Piemontessa oli hyvin tilaa, mutta ruokalista oli vaikea. Olisin nimittäin halunnut syödä listalta KAIKEN! Pitkän ja tuskallisen mietinnän jälkeen päätin poiketa tällä kertaa normaalista ja syödä jotain muuta kuin kalaa tai äyriäisiä, vaikka listalla olisi ollut houkutteleva alkuruoka gnoccheja ja rapuja sekä pääruoka-annos paistetusta nieriästä. Päädyin ottamaan siis häränkielellä täytettyjä ravioleja alkuun ja pääruuaksi maksaa venetsialaisittain ja polentaa. Minullahan on jo hyviä muistoja Piemonten maksasta.
Häränkieli oli suussasulavan pehmeätä. Seuralaiset kehuivat myös omia alkuruokiaan, tryffelirisottoa ja niitä gnoccheja ja rapuja. Pääruoka oli aivan täydellistä, se maksa oli niin herkullista, että kieli oli mennä mukana. Voi nami! Muut söivät pääruuaksi sitä nieriää, joka oli kaunis annos ja kuulemma oikein hyvää sekin.

Jälkiruuaksi otin paikan juustotarjottimen, jonka kanssa harvoin voi mennä ainakaan ihan täydellisen pieleen eikä mennyt nytkään.

DI huokasi ruuan jälkeen, että olipas pitkästä aikaa todella herkullinen ateria. Muistutin häntä siitä, että sitäkös käymme Piemontessa niin harvoin.

Tänään kokkailimme sitten itse. Olin saanut naapurista (Nukarilta) mukaani spagettikurpitsan, heillä nimittäin kasvoi sellaisia kasvimaalla ja olivat jo yhden syöneet itse. Olin kyllä kuullut spagettikurpitsasta, mutten koskaan maistanut sitä itse, joten emäntä lykkäsi kainalooni yhden kurpitsan kokeiltavaksi.
Kypsensin kurpitsan siten, että halkaisin sen pituussuunnassa kahtia, kaavin siemenet ja siementen ympärillä olevan pehmeän aineksen pois, voitelin leikkuupinnat ja sisuksen ruokaöljyllä ja ripottelin päälle vähän suolaa ja aika reilusti yrttisekoitusta. Sitten uunivuokaan ja uuniin 250 astetta, siinä ensin 20 minuuttia, sen jälkeen laskin lämpötilan 200 asteeseen ja toiset 20 minuuttia. Sitten käänsin lämmöt kokonaan pois ja annoin olla vielä vähän aikaa.
Jännitti kovasti, että miten kurpitsa oikeasti käyttäytyy kun otin sen uunista pois. Ja totta vieköön: sisuksen sai kaiverrettua helposti irti ja se irtosi sellaisina spagettimaisina soiroina. Helppoa!
Ja myös hyvää. DI oli tehnyt pastakastikkeen sen "kurpitsaspagetin" lisäksi ja ne maistuivat loistavalta yhdessä. Todennäköisesti tuota spagettikurpitsaa voi varmasti käyttää ihan yhtä monen erilaisen kastikkeen kanssa kuin ehtaa pastaakin. Se on maultaan mietoa, selkeästi kurpitsanmakuista, hieman makeahkoa.

DI totesi, että jos noita vain löytyy kaupasta lisää, niin spagettikurpitsa taisi tulla jäädäkseen meidän ruokalistalle.