sunnuntaina, tammikuuta 29, 2012

Terveiset Ruotsista

Vihjaisin ohimennen, että vietämme DI:n kanssa vuosipäiväämme viikon myöhässä eli olimme tämän viikonlopun laivalla. Perinteinen päivä Tukholmassa - risteily Silja Serenadella. Ohjelmaan kuului siis hyvää ruokaa, Tukholmassa pyörimistä, tax-free-shoppailua, lisää hyvää ruokaa ja eksyimme vähäksi aikaa parketillekin. Meillä oli siis oikein mukavaa DI:n kanssa.

Mitään hirmuisen erikoista reissussa ei siis tapahtunut, joten varsinainen kerrottava on vähän pitkäveteistä. Noh, tällä kertaa oli ilmeisestikin halvempien hintojen aika kuin mitä oli silloin kesällä, kun olimme kalliimpaan aikaan liikkeellä (Siljalla ainakin hinnoittelu on heinäkuun korvilla kalliimpaa kuin muuten, luulen ma). Se siis käytännössä tarkoitti sitä, että ryysistä ja tungosta oli ihan omiksi tarpeiksi. Jo terminaalissa tiskille jonottaessa meni yli puoli tuntia, kun ensin löysi sieltä ihmismassan seasta ne jonon loppupäät. Mietin vain, miksei Helsingin terminaalissa ole samanlaisia check-in-automaatteja kuin esimerkiksi Tukholmassa on? Voisivat vaikka helpottaa vähän ruuhkaa tai jotain.

Toisen kerran asian huomasi silloin kun yritti mennä syömään laivan niihin ravintoloihin, joihin ei otettu pöytävarausta etukäteen. Tällä kertaa päätimme jättää fine dining-ravintola Bon Vivantin väliin ja kokeilla El Capitainea, laivan pihvipaikkaa. Vasta yhdeksän jälkeen illalla sinne pääsi jonottamatta liiemmin. Ja sittenkin se ravintola oli kohtuullinen pettymys. Tai no ei ehkä pettymys, mutta vähän sellainen "no joo, ihan ookoo"-paikka. Ei ruoka pahaa ollut, ei suinkaan, mutta jotenkin vain ei oikein hirveitä aplodeja ansaitse meidän mielestä. Ei siis jatkossa El Capitaineen.

Jälkimmäisenä iltana menimme Happy Lobsteriin ja tilasimme viime kesältä tutun äyriäistarjottimen. Luulen että se on ainakin sen paikan annoksista selkeästi kustannustehokkain, hinta per nenä jää alle 40€:n, taatusti tulee täyteen ja taatusti on hyvää. Pääruuissa olisi ollut jokin merikrottiannoskn, joka kieltämättä houkutteli, mutta äyriäisvati vei kuitenkin voiton.

Tukholmassa kiertelimme hieman aikaa erillämme, minä kiersin NK:n tavaratalon läpi ja DI kiersi missä kiersi. Söimme välipalaa Bishop's Armissa Vasagatanilla ja palailimme laivalle hyvissä ajoin ennen sen lähtöä, joten ehdimme ottaa päiväunet. Perjantai-iltana varsinkin minä olin hyytynyt ihan täysin jo ennen puoltayötä, kun herätys oli ollut aamulla 5.45, jotta ehdimme 7.00 lähtevään Pendolinoon.

Semmoinen reissu siis noin pääpiirteissään. Nyt olemme kotosalla onnellisina, joskin hieman ryytyneinä.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2012

Haaste

Sain hamsteriblogiin haasteen, mutta koska se ei liity erityisesti hamstereihin, päätin nyysiä sen tänne henkilökohtaiseen blogiini. Haastajana on Karvakorvat-blogi.

Haaste kuuluu näin:
"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

Haasteen saavat minulta seuraavat viisi blogia:
Karkkipäivä
Leena
Kotikissa
Tyyliä metsästämässä
Business Woman

Ohhoh. Miksi vain viisi? No, säännöt on säännöt, joten katsotaanpas mitä keksin.

1. Auto
En voi kieltää etteikö Fuusioni olisi vielä ihan ok, kulkee paikasta A paikkaan B jumpittelematta, mutta silti tuommoinen tuliterä Mondeo olisi tosi-tosi kiva.
© Stuart Axe/Flickr.com (lisenssi)

2. Talo
Tämä toive on oikeastaan kaksiosainen. Ensin puskutraktori... (sitä näytetään vanhalle talolle)
© IITA Image Library / Flickr.com (lisenssi)
... ja sitten sen jälkeen vähän isompaa pytinkiä pystyyn. Unohtamatta tietenkään suurta puutarhaa. Tähän luonnollisesti lukeutuu mukaan kaikki mahdollinen sisustus ja kodintekniikka, mitä ikinä voi keksiä.


3. Kirjat
Sitten ostaisin about maailman kaikki kirjat. Tai ainakin ne joiden kieltä osaan sen verran että pystyn ymmärtämään jotakin tai joissa on paljon kauniita kuvia.
© Emily Carlin / Flickr (lisenssi)

4. Aateekoo
Ei elämää ilman tietokonetta. Aateekoohon luetaan myös state-of-the-art-digikamerat, -äänentoisto, -kännykät ja sun muu sälä.
© Pablo Ruiz Múzquiz/Flickr (lisenssi)

5. talvimuna
Maailman ehkä kaunein esine.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Vaalivalvojaiset

Suomen kansa on puhunut: mieluummin vihreä homoseksuaali kuin punaniskajuntti. Jesh!
Kakkoskierroksesta tulee jännä, Niinistö ei voi jatkaa enää "en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin"-linjaansa, kun vastassa on paha haastaja.
Toivon vain, että kakkoskierroksen kamppanja pysyy siinä mielessä siistinä, ettei Niinistön kenttä ala vetää Haaviston perhesuhteita mukaan kuvioon. Koska rehellisesti: Niinistöllä ei ole varaa lällätellä kenenkään parisuhteesta, kun oma vaimo 30 vuotta nuorempi...

lauantaina, tammikuuta 21, 2012

5v!

Tänään on kulunut tasan puoli vuosikymmentä siitä, kun treffattiin DI:n kanssa ensimmäisen kerran ja oikeastaan voidaan katsoa myös seurustelun alkaneen. Tänään ei ole pidetty mitään suuria juhlallisuuksia, koska lähdin Tampereelta Nurmijärvelle ennen puoltapäivää ja DI jäi kaupunkiin. Varsinaisesti juhlimme jonkin ajan päästä laivalla, olemme taas näet suuntaamassa Tukholmaan.

Viisi vuotta eikä kumpikaan ole löytänyt toisesta vielä vakavaa vikaa. Ei hassummin.

torstaina, tammikuuta 19, 2012

Päivän poliittinen päätelmä

Presidenttipeli käy kuumimmillaan, mutta minua se ei suuremmin innosta, koska olen käynyt jo äänestämässä hyvissä ajoin ennakkoon. Tietenkin seurailen uutisointia vaalien tiimoilta.

Pääkysymys kuuluu: Miksei Soinia tunnu kiinnostavan koko presidenttipeli? Soini on ollut vaisu ja pliisu, ei ole viitsinyt juuri seksielämäänsä lukuunottamatta järjestää edes iltapäivälehdistölle kirjoiteltavaa. Aivan toista maata kuin eduskuntavaalien aikaan, jolloin moottoriturpa sutkautteli nokkelia yksinkertaistuksia kannattajiensa toisteltaviksi. Lomaillut kun muut ehdokkaat jo käynnistelivät kiertuebussejaan. Ja muutenkin, taisi olla viimeisten joukossa kertomassa siitä, että ylipäänsä lähtee puolueensa ehdokkaaksi. Minä veikkasin jo, ettei Soini lähtisikään pressanvaaleihin, kun ehdokkaaksi asettautumista pantattiin niin pitkään.

Koko homma on siis hoidettu vähän niinkuin vasemmalla kädellä. Taisin keksiä sille selityksen. Soini ei edes yritä ja se on tietoinen valinta.
Mitä karseammiksi gallup-luvut käyvät, sitä vähemmän Soini esittää kiinnostunutta. Tällä hetkellähän Soinin edellä on Niinistö, Väyrynen ja Haavisto. Nimenomaan Pekka Haavisto, joka lähes kaikessa on täysin vastakkainen voima Soinille, edustaa juuri niitä asioita joita persut vihaavat. Nyt Haaviston kannatuslukemat ovat korkeammalla kuin Soinin ja sekös on karvasta kalkkia nieltäväksi.
Sen sijaan, että Soini tunnustaisi rehellisesti tappionsa nimenomaan Haavistolle (okei, mitäänhän ei ole vielä tapahtunut, mutta uskon ja toivon Haaviston äänisaaliin pörräävän kaukana Soinin yläpuolella), hän voi vähätellä koko asiaa: "No kai se nyt voitti, kun enhän mä edes yrittänyt tosissani. Mutta JOS MINÄ olisin lähtenyt alusta lähtien kamppanjoimaan ihan kunnolla, niin SILLOIN MINUSTA olisi varmasti tullut pressa". Tällä tavalla hän kätevästi mitätöi omalta osaltaan koko presidentinvaalit ja niiden tuloksen, jos se ei ole mieluisa.

Tämähän ei olisi edes ensimmäinen kerta kun persut sortuisivat tällaiseen "Öhhöhhöö, ei me oikeastaan oltukaan tosissamme, heti luuli kumihuuli, päässäs kasvaa punajuuri"-taktikointiin. Vastikäänhän puolue on myöntänyt, että eduskuntavaalien ohjelmassa esiintynyt "postmodernin tekotaiteen tukemisen lopettaminen" oli pelkkä vaalikikka, jolla saatiin kätevästi huomiota, hälyä ja palstamillimetrejä.

Todennäköisesti Soini tiesi alusta asti, että realistiset mahdollisuudet presidentin virkaan ovat aika pienet, Niinistö on ollut niin selkeä ennakkosuosikki ja pahoja haastajia on laumoittain. Ja vaikka persut kuinka uhoavat, että puolue jatkaisi porskuttamista ja riveistä löytyisi valovoimaisia johtohahmoja vaikka Soinista tulisi presidentti, niin ainakin Soini tietää, että se tuskin on totta. Keitä siellä muka olisi? Se nainen ehkä, Leena Ruohonen-jotakin, jonka nimeä ei kukaan muista ihan tarkalleen, mutta joka on selitellyt puolueen muiden edustajien vähintäänkin kyseenalaisia lausuntoja parhain päin. Kunnallisvaalit ovat tulossa ja mitä luultavimmin niistä tulisi pahasti takkiin ilman puolueen johtotähteä. Pressanvaaleihin oli kuitenkin pakko lähteä, puolueelta menisi uskottavuus ja arvokkaita palstamillimetrejä, jos ei lähdettäisi. Ja eihän persuissa oikeasti ole Soinin lisäksi ketään, jota olisi voinut edes harkita presidenttiehdokkaaksi.

Niin, en äänestänyt Soinia, jos joku sitä ei osannut edellisestä päätellä.

maanantaina, tammikuuta 16, 2012

Voi pyhä yksinkertaisuus

Miten matkustat Tampereelta Jokelaan junalla (IC/Pendolino)?
1. surffaa VR:n sivuille katsomaan aikataulut, valitse sopiva juna. Osta lippu mahdollisimman paljon etukäteen (kuitenkin maks. 2kk).
2a. osta lippu netin kautta, se vaatii joko tulostimen tai älypuhelimen, jossa on internetyhteys, joka toimii lipuntarkistushetkellä
TAI
2b. osta lippu rautatieasemalta ennen junan lähtöä
TAI
2c. osta lippu junasta konduktööriltä, tällöin maksat enemmän etkä saa 100% varmuudella istumapaikkaa
3. mene junaan, etsit oman paikkasi. Jännitä tuleeko joku väittämään sinun istuvan hänen paikallaan. Yleensä joko sinä olet väärällä paikalla tai kyselijä ei ole löytänyt omaa paikkaansa.
4. odota konduktööriä, joka leimaa lipun. Esitä mahdolliset alennuskortit.
5. jos lipuntarkastaja tulee ennen konduktööriä, olet liemessä, koska lippu, niin ostettu ja maksettu kuin se onkin, ei ole lippu ilman konduktöörin leimaa. miten menetellään näiden e-lippujen yms. kanssa, en todellakaan tiedä.
6. vaihda Riihimäessä paikallisjunaan
7a. jos on tiskiltä ostettu paperilippu, leimaa se leimauslaitteessa
TAI
7b. jos on e-lippu, etsi lipunmyyntivaunu ja näytä lippu konnarille. Kts. kohta 5.
8. toivo että junat kulkevat ajoissa ja että ehdit paikallisjunaan Riihimäessä tai jos kaukojuna on myöhässä, toivo että paikallisjuna odottaa sitä (yleensä odottaa, muttei aina). Toivo että asioista kuulutetaan selkeästi.

Miten matkustat Tampereelta Jokelaan junalla (paikallisjuna)?
1. surffaa VR:n sivuille katsomaan aikataulut, valitse sopiva juna
2a. osta lippu netin kautta, se vaatii joko tulostimen tai älypuhelimen, jossa on internetyhteys, joka toimii lipuntarkistushetkellä
TAI
2b. osta lippu rautatieasemalta ennen junan lähtöä. Esitä mahdolliset alennuskortit.
TAI
2c. osta lippu junasta konduktööriltä. Esitä mahdolliset alennuskortit.
3. mene junaan, istu ensimmäiselle vapaalle paikalle. Jos olet valinnut vaihtoehdon 2c tai 2a, etsi lipunmyyntivaunu tai yritä muuten pyydystää konnari myymään lipun tai leimaamaan e-lippusi.
4. jos lipunmyyjää ei näy, mutta lipuntarkastaja tulee, olet liemessä
5. toivo ettei paikallisjuna joudu odottelemaan kovin montaa myöhässä olevaa kaukojunaa, joiden pitää päästä edelle

Miten matkustat Tampereelta Nurmijärvelle bussilla?
1. surffaa Matkahuollon sivuille katsomaan aikataulut, valitse sopiva bussiyhteys
2. mene linja-autoasemalle oikealle laiturille odottamaan bussia
3. nouse bussiin, osta kuljettajalta lippu, esitä tarvittavat alennuskortit
4. mene istumaan ensimmäiselle vapaalle paikalle
5. muista painaa stop-nappia ajoissa, ainakin jos jäät pois pysäkillä, jossa matkustajat vain jätetään pois

(luonnollisesti bussin kanssa joutuu pahimmassa mahdollisessa tapauksessa kestämään sellaiset epäkohdat kuin tekninen vika, kolari tiellä, liikenneruuhka, täysi bussi, mutta tällä kertaa haluan olla korostetun puolueellinen)

perjantaina, tammikuuta 13, 2012

Epäonnenpäivä etuajassa

Perinteisestihän perjantai 13. päivä on mainittu epäonnen päiväksi. Minä puolestani voin kyllä sanoa, että jos perjantai 13. on pahempi kuin torstai 12., niin minä kyllä en ala mitään.

Minulla on majaillut vasemmassa ranteessa kultainen ketju jo kohta vuosikymmenen (lisää tarinaa aiheesta). Ensimmäinen ketju katosi viitisen vuotta sitten, mutta onneksi minulla oli varastoissani silloin toinen. Nyt eilen, lounaalla huomasin yhtäkkiä, että ketjua ei ole! Se toinenkin on kadonnut! Ikävintä asiassa on se, että tuo ketjukin on sellainen, ettei siihen kiinnitä huomiota, kun se on aina ollut ranteessa. Niinpä se on voinut kadota jo vaikka viikko sitten. Tosin epäilen kyllä että ei se välttämättä kovin kauaa ole voinut olla pois, kai minä siihen sentään jotenkin olisin reagoinut, sen verran alastomalta tuo käsi näyttää nyt.
Epäilen kovasti, että ketju olisi voinut kadota tänne työpaikalle, joten kävin eilen kyselemässä sitä jo respasta, mutta kehnoin tuloksin. Jos se löytyisi, sen voisi ehkä viedä kultasepälle korjattavaksi tai jotain. Tai sitten minun pitää ostaa uusi ranneketju.

(paitsi että DI viestitti tuossa löytäneensä ketjun yöllä kotoa, kun astui sen päälle. Jippii!)

Kadonnut ketju on ikävä asia, mutta kun samalle päivälle osuu sitten vielä lemmikin lopetus, niin päivän kokonaissaldo jää pahasti miinukselle. Tälle päivälle ei kaivata enää yhtään vastoinkäymistä.

keskiviikkona, tammikuuta 04, 2012

Ilotulitusta

Heti kun joulusta oli selvitty, alkoi Facebookissa ja netin keskustelufoorumeilla näkyä jokavuotisia kommentteja siitä, miten kaikenlainen ilotulitteiden (hyi!) käyttö olisi kiellettävä ja että ihan turhaa sellainen paukuttelu ja kaikki siitä metelistä ja roskasta kärsivät. Puhumattakaan nyt lapsista, sairaista ja vanhuksista, joilta viedään kädestä viimeinen leipäpalanen kun pitää järjestää ilotulitus. Lisäksi kaikki lemmikit, kotieläimet, alle 18-vuotiaat ja yli 45-vuotiaat pelkäävät pauketta kuollakseen. Eikä saa nukuttua, nii. Ja ihan turhaakin se on ja sivulliset saa vammoja, ei tarvitse kuin yksi ilotulite nähdä puolen kilometrin päästä, kun on sokea lopun ikäänsä.

Sama porina jatkuu vielä muutaman päivän yli uudenvuoden ja sitten se rauhoittuu, luojan kiitos. Tänä vuonna kaikkein surkuhupaisinta oli Aamulehden yleisönosastopalstojen kirjoittelu Ratinanrannan ilotulituksesta ja erityisesti siitä, miten nekin rahat olisi voinut käyttää vaikka vanhustenhoitoon. Ihanasti jäi kuspokommentoijilta huomaamatta se, että kysehän ei ollut kaupungin järjestämästä ilotulituksesta vaan paikallisten ravintolayrittäjien. Niin no, tietysti olisi voinut antaa nekin rahat hyväntekeväisyyteen, mutta yritysten tarkoitus on tehdä voittoa, ei jalosti lahjoittaa rahaa sitä tarvitseville. Erittäin todennäköisesti ilotulituksen järjestäneillä yrityksillä oli ihan markkinointi mielessä: kun ilotulitus järjestetään klo 22, tulevat ihmiset kaupunkiin jo aikaisemmin ja varsin todennäköisesti viettävät aikaansa enemmän ravintolassa. Ylipäänsä useampi ihminen tulee lähiöistä keskustaan kun tiedossa on ilotulitus, muuten olisi varsin houkutteleva vaihtoehto jäädä omille kämpilleen ja välttää sillä tavoin ruuhkabussit ja taksijonot.

Minä en jaksa ymmärtää, siis sitä valitusta ja kitinää.
Okei, en pidä siitä, että satunnainen pauke alkaa heti kun rakettien myynti yksityisille alkaa ja loppuu vasta muutama päivä uuden vuoden jälkeen, vaikka se sallittu ampumisaika on hyvin tarkkaan määritelty. Todennäköisesti teinit ja muut henkisesti epäkypsät peelot ovat asialla. En ymmärrä sitäkään, että raketteja ammutaan a. miten sattuu, b. väärään suuntaan (varsinkaan kohti ihmisiä, autoja tai rakennuksia), c. humalapäissään, d. ilman suojalaseja. Toisaalta minä en ymmärrä sitäkään, että liikenteessä tehdään älyvapaita ohituksia, ajetaan hullua ylinopeutta, hypätään rattiin kännissä tai muutenkaan peeloillaan. En minä silti ole kieltämässä yksityisautoilua, mutta moni haluaisi kovasti kieltää yksityisten käyttämät ilotulitteet, jos nyt ei suorastaan ilotulitteita kokonaan.

Minä pidän ilotulituksista, varsinkin jos ne on hienosti toteutettuja kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi Ratinanrannan ilotulitus oli. Olisi kyllä ollut vielä hienompi, jos Laukontorin rannastakin olisi sammutettu valot ja äänentoisto (oletettavasti show'hun kuului musiikkikin, mutta sitä ei kuulunut) olisi voinut olla parempi. Mutta kuitenkin. Henkilökohtaisesti en näe että ilotulituksen kiistattomat haitat olisivat niin mittavia, että niiden takia pitäisi suurimman osan ihmisistä luopua tuosta kivasta uudenvuoden perinteestä.

Kyllä kyllä, onhan se turhaa. Ja potentiaalisesti vaarallistakin. Mutta jos ne olisivat riittäviä perusteita asioiden kieltämiseen, minä aloittaisin kieltämisen ihan toisesta päästä.
No se autoilu nyt ainakin on turhaa, kun ihan hyvin voi kävellä. Jos on pitkä matka, niin varaa enemmän aikaa, niin yksinkertaista. Jos on huonojalkainen ettei voi kävellä, pysyy sitten kotona. Ja liikenteessä nyt ainakin kuolee ja loukkaantuu enemmän ihmisiä kuin ilotulitteiden takia.
Entäs sitten alkoholi? Se se vasta turhaa onkin! Ja se on syypää aikamoiseen osaan ilotulitevahingoista, samoin kuin pahoinpitelyistä ja henkirikoksistakin. Kielletään hei viina. Ai niin, sitä taidettiin 20-luvulla yrittää. Mut kielletään silti.
Internet, ihan turha ja vaarallinen. Viruksia tulee ja lapsipornoa ja pommiohjeita ja houkutellaan terrorismiin viattomat piltit.
Televisio, ei ehkä yhtä vaarallinen kuin internet, mutta huonoja vaikutteita sieltäkin voi saada. Ja turha, ehdottoman turha.
Sähkö. Siihenkin voi kuolla, moni kuoleekin ja kun ennenkin ollaan tultu toimeen ilman, niin tämä voidaan katsoa turhaksi nykyajan hapatukseksi. Kielletään.

Joo, huonoa sarkasmia. Lisäksi luulen, että ilotulitteiden myynnin salliminen yksityisille on kokolailla se pienimmän vahingon tie. Jos kaupoista ei saisi raketteja, niitä rakenneltaisiin sitten itse ties mistä aineksista ja ties millaisilla ohjeilla ja jälki olisi luultavasti todella paljon karumpaa kuin nykyisten ostoilotulitteiden kanssa.

tiistaina, tammikuuta 03, 2012

Sähköistä

Mainitsin ohimennen, että Nukarilta oli sähköt poikki Tapanina, mutta kuitenkin alle pari tuntia ja senkin ajan olimme pois kotoa. Eilen naapurin kanssa jutellessa selvisi, että sähkökatko oli kestänyt vaivaiset puoli tuntia. Naapurista sen sijaan oli mennyt puhelinlinja, oli sen verran puutavaraa tullut langoille ja yhteys oli saatu vasta perjantaina toimimaan. Onneksi on kännykät. Ja meiltä ei ollut puhelinkaan katki, koska puut olivat kaatuneet linjoille vasta meidän "jälkeen".

Joo, ei voi muuta todeta kuin että sopivaan tuulirakoon kyllä osuttiin, näin mäkihyppytermein. Puolen tunnin katkos on aika siedettävä siihen nähden, että jotkut ovat olleet viikon ilman sähköjä ja että kilometrin päässä kotoa oli sähköt pois 14 tuntia. Olivat sattuneet toisen sähkölinjan varteen. Ei voi kuin lyödä tassut ristiin ja kiittää onneaan.

Mietin tässä juuri, että mitähän sitä itse tekisi, jos kohdalle osuisi pidempi sähkökatko. Minkäänlainen varautuminen on aika vähissä, jos ihan rehellisiä ollaan. Hyvään onneen on tietysti perusteltua luottaa, koska näiltä nurkilta ei ole ainakaan pariinkymmeneen vuoteen sähköt olleet pois muutamaa tuntia kauempaa kerrallaan. Mutta sopii koputtaa puuta.
No, on siellä aina taskulamppu sängyn vieressä. Varaparistoja siihen saattaa löytyä myös tai saatta olla löytymättä. Kynttilöitä on jossakin kaapinperillä, tulitikkuja on aina pesuhuoneessa.
Pakastinta ei suositella avattavaksi sähkökatkon aikana, koska se pitää kylmän sisällään ainakin vuorokauden availematta. Jääkaappiinkaan ei liene asiaa, tosin siellä on vähemmän selkeästi säilytettävää ja pilaantuvaa tavaraa. Kaikenlaista kuivatavaraa löytyy kaapeista kyllä, muttei välttämättä mitään helposti syötävää, säilykkeitä, näkkäriä tms.
Lämmitys voisi osoittautua pakkaskeleillä haastavaksi, koska vanha puuhella on ajat sitten siirretty muuhun käyttöön enkä uskaltaisi alkaa viritellä pesään valkeata. Takkaa ei ole käytetty kai ikinä tai ainakaan niin että minä muistaisin ja sama juttu sen kanssa: en uskaltaisi sytyttää sinne tulta. Saunan puukiuas voisi osoittautua parhaaksi ratkaisuksi tai itse asiassa ainoaksikin, tässä tapauksessa. Kiukaan päällä voisi ehkä jotain ruokaakin lämmittää, jos ei muuta niin folioon makkaraa ja kiville. Yöksi patja lauteille, unta palloon ja toivoo ettei putoa.
Vesi taas on huonompi homma, tosin jotain juotavaa yleensä löytyy jääkaapista. Vessankäyttö olisi haastavahkoa, mutta talvella voisi sulattaa ämpärissä lunta pöntön huuhteluun (se saunankiuas!) ja kesällä vettä yleensä on pihan altaassa. Tai sitten sitä ainakin saisi ämpäri-köysi-menetelmällä suoraan kaivosta.
Autossa pitäisi olla autolaturi kännykälle, mutta oliko siinä adapteria usb-lataukseen, en osaa sanoa. Voisi olla ihan asiaa sellainen.
Ehkä siitä selvittäisiin hengissä.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2012

Kynsikollaasi

En ole hetkeen muistanut esitellä kynsiäni täällä (tosin se johtuu osin siitä, että niiden kuvaaminen on niin helkkarin vaikeata). Tässä ovat edelliset ja tässä alla sitä seuranneet kynnet.
Ylimmässä on tummanruskeaa, punaista, oranssia ja kultaa eli hieman kuin ruskan värit. Sitten on hieno kultainen look, sopiva pikkujoulukaudelle, jos sellaisia olisi ollut. Sinne on Suomen lippu tahi vhohtavat hanget eli hopeaa ja vaaleansinistä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja tuorein on sitten jouluversio kynsistä.

Uutta vuotta 2012

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille, vakituisille ja satunnaisille!
Tässä vaiheessa on jo (melkein) perinteistä tehdä vilkaisu viime vuoteen, että mitä sitä tulikaan puuhattua.
- suoritin metsästäjän tutkinnon
- asuin elokuun loppuun asti Nukarilla
- murehdin Harmattanin alasajoa
- kävin syömässä Helsingissäkin
- kävin Hämeenlinnassa ja hevosmessuilla Helsingissä
- etäsuhde todettiin toimivaksi
- kävin kotikirjastossa (itse asiassa sen verran usein että kirjastontädit alkoivat moikata)
- perustin puutarhablogin
- Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja totesin autoilusta kadonneen suurimman hohdon
- suoritin autokoulun kakkosvaiheen
- nautiskelin helteistä
- käytiin työporukalla Suomenlinnan panimossa syömässä
- sain vakityöpaikan ja roborovskin ja mykoplasman
- käytiin katsomassa siskon kanssa Seitsemän veljestä ja DI:n kanssa Rauta-aika
- tuskailin Nurmijärven kampaamoiden naurettavien aukioloaikojen kanssa
- käytiin DI:n kanssa Tukholmassa
- lopetin e-pillerit (tosin loppuvuodesta jatkoin minipillereillä)
- palasin takaisin Tampereelle...
- ... vain palatakseni Nukarille/Helsinkiin säännöllisin väliajoin
- laitatin taas rakennekynnet
- kävin ammuskelemassa käsiaseilla
- löytyi melkein tuskaton keino kulmakarvonen nyppimiseen
- totesin kärsiväni kolmikymppisen ruuhkavuosista
- mummu joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle
- vietettiin siskon kanssa joulua