maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Yksi pieni lainaus

"Aikamme ihminen tarvitsee uuden ihmisoikeuden. Oikeuden olla ruma. --- Esteettiset pakkopaidat ovat yhtä vaarallisia kuin maailma, jossa vain jotkut mielipiteet ovat sallittuja. Demokratian kulmakivenä pidetään sananvapautta. Ehkäpä ilmaisuvapauden käsitettä pitäisi ajatella laajemmin.

Jos ruumiillinen olemassaolo normitetaan hyvin kapeaksi, se leikkaa pois fyysisen todellisuuden monenkirjavuutta yhtä paljon kuin pahin sensuuri. Ulkoisen sensuurin sijasta meissä toimii sosiaalisen häpeän ja hyväksynnän polariteetti, joka ohjaa käyttäytymistämme.

---

Kauniiden ihmisten maailmassa alan kaivata rumuuden vastaiskua. Entä jos ihminen viihtyy huonossa ryhdissään, kuluneissa hampaissaan ja kiillottomassa tukassaan? Fraasit siitä, että kaunis pukeutuminen ja naisten meikkiasu ovat kohteliaisuutta muita ihmisiä kohtaan, ovat oikeastaan yhtä absurdeja kuin väite, että eri mieltä oleminen olisi epäkohteliasta.

Ajatuksemme ja mielipiteemme ovat persoonallisuuden ydintä. Samoin on ihmisen ruumiillinen olemus jotain, joka on syntyjään olemassa ihmistä itseään varten, ei muiden miellyttämiseksi vaan toimiakseen muiden joukossa. Nykyajan toisinajattelija ei ole se, joka laukoo outoja käsityksiä, vaan ihminen, joka uskaltaa olla toisten silmien alla sellaisena kuin kelpaa itselleen."


Irina Krohn, Tottelematta paras

Sanan "ruma" tilalle voi vaihtaa myös sanan "vanha", koska yleensä ikä tuo mukanaan muutoksia ulkonäköön. Siis niitä vähemmän toivottuja. Kaikki haluavat olla nuoria tai ainakin nuorekkaita.

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012

Kuntauudistus

Kuntauudistusta ja pakkoliitoksia on nyt vouhkattu väsymiseen asti mediassa viikkotolkulla. Että Suomeen jäisi vain ehkä 70 kuntaa nykyisten muutaman sadan sijaan. Perusteet liitoksille ovat olemassa, monissa pikkukunnissa kuntalaisilta saadut verot eivät yksinkertaisesti riitä kattamaan edes peruspalveluja, koska kuntalaisia on vähän, iso osa on eläkeläisiä ja kunnalla riittää siis kuluja, mutta tuloja ei. Pitäisi olla yksinkertaista, selkeätä matematiikkaa.
Sitten on kuntia, joilla menee hyvin, on paljon nuoria, hyvätuloisiakin veronmaksajia, yrityksiä sun muuta. Pannaan tällaisia kuntia kimppaan, niin tuloerot tasaantuvat. Lisäksi jollain aikavälillä saadaan myös karsittua ylimääräistä, päällekkäistä byrokratiaa.

Mitkä seikat taas sitten ovat vastustajien argumentteja, en oikein tiedä. Nurkkakuntaisuus, muutosvastarinta, oman eläkeviran menettämisen pelko? En ole kuitenkaan kuullut yhtäkään järkevää ratkaisua pienten kuntien talousongelmiin, siis sellaista jossa ei olisi kuntaliitoksia eikä valtiolta ruinaamista. Minun pienillä insinöörinaivoilla onkin vaikeata keksiä mitään pätevää ratkaisua. Kuntauudistuskaan ei ehkä ole autuaaksi tekevä asia, mutta loogisesti ajatellen se helpottaisi ainakin vähän tilannetta.

Monet pelkäävät sitä, että ne vähätkin jäljellä olevat palvelut siirtyvät entistä kauemmas. No voi ei, tervetuloa vain maaseudun pikkukylien todellisuuteen. Nukarilta esimerkiksi ajettiin joskus vuoden 2005 tienoilla alas kylän neuvola ja joku kunnallisvaltuutettu kuittasi kyläläisten valitukset hartioiden kohautuksella sanoen jotain tyyliin, että jos maalla asuu, niin pitäisi olla tottunut siihen, että joka paikkaan on pitkä matka.
No joo, onhan se tietysti ikävää,jos palvelut karkaavat kauemmas ja yleensä joukkoliikenne ei kehity siihen malliin, että palveluiden luo pääsisi jotenkin järkevästi, joten epäilen kuntauudistuksen vain lisäävän yksityisautoilua. Autoilun ja polttoaineen verotusta kiristetään jatkuvasti, joten valtion budjetille se tekee hyvää (jos ei lasketa sitä että kansalaisten muu ostovoima pienenee, kun yhä suurempi osa menee autoon).

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Kuppa, tippuri, hiv ja moni muu

Tämä ei sitten ole enää jatkoa minun sairaskertomukseeni. Osuipahan vain silmiin artikkeli Hesarista, jossa kerrottiin, että kuppa ja tippuri ovat yleistyneet Suomessa. Ensinmainittua tulee yleensä Venäjältä, jälkimmäistä Thaimaasta. Luultavasti molemmista maista saadaan myös hiv:tä kotoperäisten tartuntojen lisäksi.

Jätän nyt jokaisen lukijan pohdittavaksi ihan keskenään, että ketkä niitä tartuntoja tuo ja mistä niitä saadaan ja keskityn ihan vain taivastelemaan sitä, että miksi hitossa ei tajuta käyttää kondomia? Tai no joo, kyllähän minä tiedän, se kiristää, puristaa, kumin kanssa ei seiso eikä tunnu miltään ja sattui nyt just unohtumaan matkasta ja olisihan sitä saanut vaimo tietää, mitä varten poikien kanssa thaikkuihin lähdettiin, jos matkalaukussa olisi kortsupaketti ollut. Ja totta kai sen nyt näkee naamasta, kellä on hiv ja kun omassa hepissä ei kasva kukkakaalin kokoisia kasvaimia, niin ei minulla varmaan mitään tautia ole.

Niinpä niin ja lehmät lentää. Linkitetyssä artikkelissa kerrottiin tippuribakteerien kantojen olevan jo laajalti vastustuskykyisiä, joten niiden hoito on vaikeata ja aina vain vaikeammaksi menee. Lisähaastetta tuo se, että tippuri voi olla oireeton varsinkin naisilla, mutta hoitamattomana se voi aiheuttaa kaikenlaista vähemmän kivaa, kuten tulehduksia ja jopa hedelmättömyyttä.
Kuppa sen sijaan aiheuttaa niitä kukkakaaleja sinne tänne, mutta oireet voivat kadota pitkiksikin ajoiksi, jos tautia ei hoideta.
Hiv:n ja aidsin pitäisi kaikki tietää ja tuntea ainakin sen verran, että se nimenomaan ei näy päällepäin eikä heti tartunnan jälkeen testeissäkään, mutta että kyseessä on virus, johon on länsimaissa tarjolla hoitoa niin että se ei tarkoita enää automaattista kuolemantuomiota, mutta useimmissa tapauksissa virus pysyy elimistössä koko loppuiän ja lääkehoito kestää koko loppuiän. Ja koko loppuiän sitten joutuu käyttämään niitä vihattuja kondomeja, ellei halua syytettä törkeistä pahoinpitelyistä. Kyllä, hiv-kantajan harrastama seksi ilman kondomia on potentiaalinen rikos.

Huolestuttavintahan tässä on se, että esimerkiksi kuuluisalta varatuille tarkoitetulta Victoria Milan-sivustoltakin voi jokainen rekisteröitynyt käydä etsimässä esimerkiksi 30-60-vuotiaita miehiä, jotka ovat parisuhteessa tai naimisissa, etsivät seksiseuraa eivätkä halua käyttää kondomia. Lukema menee yli tuhannen yksilön. Yhdeltä palstalta. Naisia on saman verran.
En voi ymmärtää tätä ilmiötä sitten alkuunkaan. Eivätkö ihmiset todellakaan tajua pitää parempaa huolta terveydestään? Ja sitten pahimmassa tapauksessa tuodaan vielä kotiin puolisolle tuliaisina jotakin kivaa tautia, josta ei ehkä pääse ikinä eroon? Puoliso varmasti arvostaa...

Onko kyse vain siitä, että nuoruudessa (toivottavasti) saatu seksivalistus on unohtunut aikuisuuden kaikkivoipaisuuden tieltä? "Nuorille tuommoiset kondomit on, ei mun tartte enää"? Vai eivätkö ihmiset tiedä, että sukupuoliteitse voi tarttua mahdollisesti jopa tappavia tauteja? Etteivät kaikki taudit oireile mitenkään näkyvästi? Vai mistä tässä on oikeasti kyse?

torstaina, helmikuuta 16, 2012

Kyllä se kato tästä

No niin, laskujeni mukaan neljättä päivää menee jo antibioottia kurkusta alas ja kurkkukaan ei enää tappele vastaan. Särkylääkkeiden kulutusta on saanut pienentää ja yllättäen korvatkaan eivät enää ole tukkoisen oloiset. Vielä tuntuu nielussa, ettei se ihan ok ole, mutta selkeästi parempaan päin menossa. Voisi sanoa: vihdoinkin.

Ja hyvä niin, koska tämä viikko on yhtä hullunmyllyä. Töitä sekä töissä että kotona (sain taas sivuprojektin, jota teen kotoa käsin), Demolassa alkaa yksi ohjelmistoprojekti, joka liittyy koulujuttuihin ja tällä viikolla saan juosta peräti kolmena päivänä siellä. Sitten oli muutamia kirjoitusjuttuja, liittyivät osin kouluun, osin töihin, mutta ne onneksi on tehty ja kaikkea muuta semmoista pientä. Ei siis aikaa potea tauteja.

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Sairaskertomuksien jatko-jatko-osa

Kappas ketaletta! Kuten kirjoitin, kävin lääkärissä perjantaina ja siellä otettiin sitten nielusta näyte, josta tehtiin pikatesti streptokokkibakteerin varalta. Pikatesti oli puhdas, mutta siitä tehtiin myös toinen testi, jonka tulokset saatiin vasta tänään.
Niinpä lääkäri soitteli tuossa ja totesi, että huolimatta pikatestin puhtaudesta, varsinainen testi näyttää suurella todennäköisyydellä nyt sitten bakteeritulehdusta. Huomenna tulee vielä vihoviimeinen varmistus, mutta sen verran varma tuokin tulos jo on, että antibioottikuurille mars. Minä siis olin oikeassa, tämä on tuntunut tismalleen samalta kuin ne aiemmatkin nielutulehdukset!

Kuten arvata saattaa, kurkku on siis edelleen kipeä. Särky pysyy aisoissa särkylääkkeillä, mutta kun tässä nyt on syöty särkylääkkeitä jo hyvän matkaa toista viikkoa eikä mitään ihan pieniä annoksia. Lääkärin määräämä hevoskuuri on 800mg ibuprofeenia + 1g parasetamolia 3 kertaa päivässä. Sillä kyllä pysyy särky kurissa paitsi aamuisin, kun on yleensä pidempi tauko lääkkeidenoton välillä. Aamulääkkeiden nieleminen oli tänäkin aamuna melkoista taistelua, DI kuunteli olohuoneessa ihmeissään kun joka tabletin jälkeen kuuluu korinaa ja muutama hiljainen manaus.

Mietin vain että mahtaisikohan se nielutulehdus vaikuttaa myös noihin korviin, jotka ovat olleet jo pitkän aikaa vähän oudon tuntuiset... Toivotaan niin!

perjantaina, helmikuuta 10, 2012

Sairauskertomusten jatko-osa

Kas niin, olen ollut keskiviikosta asti jo taas töissä, mutta mitenkään terveeksi olotilaa ei voi sanoa. Nuhaa on edelleen, kurkku on kipeä kymmenettä päivää ja nyt on iskenyt kuiva, hakkaava yskä. Nuhaan sain maanantain lääkärireissulla Duactia, joka puolestaan on saattanut olla osasyyllinen siihen, etten ole pariin yöhön nukkunut kunnolla. Se näet voi aiheuttaa uniongelmia. Laskin nyt omatoimisesti annosta kolmesta tabletista vuorokaudessa kahteen, enkä ota sitä enää illalla yötä vasten, vain aamulla ja päivällä. Viime yö menikin unien kannalta jo vähän paremmin.

Mutta kymmenen päivän kurkkukipu ei naurata pätkääkään, pystyn edelleen syömään vain särkylääkkeiden voimin, koska ilman niitä kurkku on niin kipeä että nieleminen itkettää. Pahinta se on aamuisin, kun yön jäljiltä kurkku on paitsi kipeä, myös kuiva ja karhea.
Se alkoi nyppiä ja huolettaa jo sen verran, että kipaisin tänään lääkärille, nyt jo kolmatta kertaa siis. Tällä kertaa lääkäri määräsi minut labrakokeisiin, otettiin tulehdusarvot verestä ja streptokokkinäyte nielusta. Kumpikin puhtaita eli bakteeritulehdusta ei ole. Influenssaltakaan tämä ei kuulemma vaikuta. Antibioottikuurilta siis vältyin ja sain lähinnä vain tukevampia särkylääkkeitä kurkkua varten ja yskänlääkettä, jos se vähän hillitsisi yskää.

Ja onneksi on viikonloppu tulossa. Aion nukkua noin 75% ajastani.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Sairauskertomuksia

Voin kertoa, että täällä kärsitään viidettä päivää flunssasta ja taudin olotilaluokitus on mennyt koko ajan pahempaan päin.
Heräsin keskiviikkoaamuna yskään ja kurkun kivistykseen ja ulkona paukkunut yli 20 asteen pakkanen ei houkutellut suoranaisesti astumaan syliinsä, lähetin pomolle ensimmäisen mailin: "Olen tänään sairaslomalla". Torstaiaamun tilanne oli jotakuinkin samanlainen, vähän kehno olo, yskää ja kurkkukipua. Lähti toinen maili: "Olen tänäänKIN sairaslomalla". Perjantaina oloon ei ollut tullut parannuksia, jos nyt ei suoranaisia huononnuksiakaan, niin että soittelin lekurille ja taas mailasin: "Olen edelleen sairaana, hankin lääkärintodistuksen".

Elättelin toiveita ihmeparantumisesta, kun perjantaipäivään mennessä ei ollut ilmaantunut muita oireita kuin sitä köhää ja kurkun karheutta, ei edes kunnollisen kuumeista oloa. Lauantaina kuitenkin oli tarkoitus lähteä Nukarille, siellä olisi ollut paikallisen metsästysseuran hirvipeijaiset ryyditettynä 40-vuotisjuhlilla.
Ei tarvinnut haaveilla. Lauantaina alkoi nenä sitten tukkoontua ja olo mennä entistä kehnommaksi. Tänään olen potenutkin sitten jo ihan urakalla, niistänyt, yskinyt ja kärsinyt. Koko hiton pää on aivan tukossa viimeistä rööriä myöten. Ihan sitä itteään. Lisäksi epäilen että kyseessä ei ole perinteinen flunssa, vaan että siihen on sekoittunut vanha ystäväni nielutulehdus, sillä kurkku on niin tulen perkeleen kipiänä.

Huomisaamuksi on varattuna taas lääkäri ja laittelin jo työpaikallekin postia, että sama virsi jatkuu, ilmoittelen huomenissa miten monta saikkupäivää lääkäri tällä kertaa kirjoittaa. Itse odottelen vähän kauhulla sitä, että mitä minun nielusta/poskionteloista/korvista/jostain muualta löytyy.

Noh, asian positiiviset puolet. Tämä on ensimmäinen flunssa kesäkuun alun jälkeen, jolloin sairastin mykoplasman.

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012

Pari- ynnä muu suhdeopas laivalle

Tuossa nyt viikonloppuna tuli katseltua Ruotsinlaivan meininkiä ja DI:n kanssa mietittyä, että miten monta pari- ja muuta lähisuhdetta sinäkin viikonloppuna saatiin huteralle tolalle. Niiden ajatusten tiimoilta syntyikin tämä hengissäselviämisopas laivareissua varten.

Pariskunta, ensimmäistä laivamatkaa suunnitellaan
Tämä on niin vaarallinen paikka, mutta sama juttuhan se on kaikkien lomamatkojen kanssa, kun molemmilla osapuolilla on toiveet korkealla, mutta pahimmassa tapauksessa aivan päinvastaiset.

Mieti ensin, mitä laivaristeily sinulle edustaa. Viinanhuuruisia hyttibileitä, puoliksi sammunutta örvellystä laivan yökerhossa sulkemisajan lähestyessä, oksentamista ohi vessanpöntön ja muuta sellaista, jolle voi kaveriporukalla naureskella sitten myöhemmin: "Kyllä mä olin tosi pahoissa silloin laivalla!"? Vai kenties hyvää syömistä, muutamaa lasillista kuoharia, kun nyt ollaan matkalla, paria pulloa hyvää viiniä tax-freestä kotiin vietäväksi, tanssia yökerhossa ja suht ajoissa nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä kiertää Tukholmassa?

Kun olet selvittänyt, mitä itse laivareissulta haluat, selvitä mitä partnerisi haluaa. Siis ihan oikeasti haluaa. Ole varuillasi, jos vastaus on: "No, mitä nyt laivalla yleensä tehdään. Pidetään hauskaa ja niin päin pois". Sinä et voi tietää mitä kukin laivalla yleensä tekee tai mikä katsotaan hauskanpidoksi laivalla. Tässä vaiheessa voidaan mennä pahasti metsään, sillä jos nuo kaksi edellä esitettyä risteilymatkustajien ääripäätä osuvat yksiin ja he lähtevät yhdessä pitämään laivalle hauskaa, ollaan pahemman kerran karikolla. Yleensä jos pariskuntana lähdetään reissuun, siellä useimmat haluavat myös pariskuntana olla eli ainakaan ihan hirveästi ei lähdetä sooloilemaan omia juttuja.

Jos odotukset ovat kovin päinvastaiset, kannattaa asiaan suhtautua niin että nyt ei lähdetäkän laivalle pitämään hauskaa. Lähdetään laivalle, mutta tehdäänkin asioita vähän toisella tavalla kuin tavallisesti. Se voi olla ihan yhtä hauskaa. Itse suosittelen lämpimästi sitä liiallista alkoholin kittausta jätettäväksi pois, koska humalainen ei ole koskaan hyvää seuraa ja silloin saattaa tulla tehtyä ja sanottua asioita, joita krapulasta selvittyään toivoisi saavansa tekemättömiksi. Onnistuneesta tai ainakin suht kivasta matkasta olisi kiva muistaakin jotakin.

Sitä "hauskaa" voi sitten mennä pitämään toisella kertaa vaikka kaveriporukan kanssa, jolle se hauskanpito tarkoittaa samoja asioita eikä hauskanpidon hintana ole kahden viikon nalkutushelvetti tai peräti koko parisuhde. Jos tuntuu siltä, ettei kuitenkaan voi tinkiä pätkääkään niistä omista toiveista eikä kumppanikaan suostu tulemaan vastaan, on syytä ehkä jättää koko laivareissu väliin. Tulee vähemmän damagea.

Pariskunta, ei ensimmäistä kertaa yhdessä laivalla
Jos ehdotuksesi yhteisestä laivamatkasta saa nuivan vastaanoton, kannattaa miettiä niitä edellisiä kertoja. Päättyivätkö ne edelläkuvatun kaltaiseen katastrofiin, josta saatiin aihetta mykkäkouluun tai nalkutukseen hyväksi aikaa eteenpäin? Kohtasivatko toiveet? Oliko niitä kumppanin toiveita edes selvitetty ikinä? Kannattaa myös muistaa, että ihmiset kasvavat ja toiveet muuttuvat. Jos kaksikymppisenä tulikin vedettyä halpaa viinaa tappiin asti ja mätettyä napansa täyteen buffetissa ja se oli ihan ookoo, voi kolmikymppisenä kelvata paremmin se fine-dining ja kuoharipullo.

Voi tietenkin olla tapahtunut niin, että edellisellä kerralla laivalla suhteen selvempi (yleensä eroavaisuudet liittyvät nimenomaan alkoholiin ja sen käyttöön) osapuoli on sammumispisteessä olevaa puolisoaan hyttiin taluttaessaan ja syöksy-yrjöjä väistellessään manannut mielessään: "Mä en ikinä lähde enää tän kanssa laivalle, en ikinä." Voi olla, että tällaista puolisoa ei todellakaan saa enää koskaan houkuteltua laivalle. Ei voi mitään, se kännääjä töppäsi, vaikkei ehkä tajua sitä itse ja maksaa töppäyksistään. Onko hinta sitten kohtuullinen, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta elämähän ei ole aina reilua.

Lapsiperhe
Yksi sana ja se on "ÄLÄ".
Jätän nyt oikeasti väliin meidän itsekkäiden, lapsettomien paskiaisten valitukset huutavista ja riehuvista pikkulapsista ja kaiken alleen jyräävistä lastenvaunuista tungoksessa ja yritän ajatella asiaa ihan lapsiperheiden ja lasten kannalta.
Paitsi että on ihan pakko sanoa, että ne puolen yön jälkeen laivan yökerhossa riekkuvat alle kouluikäiset lapset olivat ilmeisesti väsymyksen takia täysin ylihysteerisiä. En voinut olla ihmettelemättä, että miksi lapsia ylipäänsä valvotettiin niin myöhään, koska selkeästikään se ei ollut enää kivaa.

No, asia on okei, jos matkaan lähdetään 100% lasten ehdoilla ja jos matkalla on mukana molemmat vanhemmat, molemmat myös tiedostavat tämän. Laivalla on lapsillekin tarjolla kaikenlaista kivaa, mutta se ei ole kivaa, jos herää yöllä yksin vieraassa hytissä ja huomaa, että iskää ei näy missään ja äiti makaa hytin lattialla pahalta haisevana eikä herää, örisee vain, kun ollaan lähdetty lasten nukahdettua pitämään vähän "hauskaa" aka ryyppäämään. Tai että vanhempien välillä siitä alkoholin käytöstä tulee kiistaa ja lapset sotketaan iloisesti riitaan mukaan: "Menepäs Jani-Jemmica hakemaan iskä/äiskä sieltä laivan baarista."

Joo, näitä kaikkia tuli nähtyä laivalla, kun istahti hetkeksi tarkkailemaan ihmisiä. Pikkulapsia, joille humalainen vanhempi sönköttää jotain omia ongelmiaan. Pariskuntia, joissa toinen osapuoli ei tahdo pysyä pystyssä ja taluttava osapuoli pitää hiljaista mutta taukoamatonta puhetta siitä, miten hän oli odottanut puolisoaan ravintolan pöydässä ja jättänyt syömättä kun tätä ei ollut näkynyt ja nyt sitten on ihan tolkku poissa ja kaikki rahat juotuina ja kallis viskipullo vedetty huiviin ennen kuin ollaan edes Maarianhaminassa asti ja kun se piti viedä kotiin. Pariskuntia, joiden toinen osapuoli yrittää naukua omia toiveitaan toisen suunnitelmien väliin ilman että tulee noteeratuksi millään tavoin. Riitoja, paiskottuja tuoppeja, humalassa tai kostoksi iskettyjä kolmansia pyöriä ja niin edelleen.

Tähän onkin suorastaan helpottavaa sanoa: ei onneksi meillä.