keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012

Pari- ynnä muu suhdeopas laivalle

Tuossa nyt viikonloppuna tuli katseltua Ruotsinlaivan meininkiä ja DI:n kanssa mietittyä, että miten monta pari- ja muuta lähisuhdetta sinäkin viikonloppuna saatiin huteralle tolalle. Niiden ajatusten tiimoilta syntyikin tämä hengissäselviämisopas laivareissua varten.

Pariskunta, ensimmäistä laivamatkaa suunnitellaan
Tämä on niin vaarallinen paikka, mutta sama juttuhan se on kaikkien lomamatkojen kanssa, kun molemmilla osapuolilla on toiveet korkealla, mutta pahimmassa tapauksessa aivan päinvastaiset.

Mieti ensin, mitä laivaristeily sinulle edustaa. Viinanhuuruisia hyttibileitä, puoliksi sammunutta örvellystä laivan yökerhossa sulkemisajan lähestyessä, oksentamista ohi vessanpöntön ja muuta sellaista, jolle voi kaveriporukalla naureskella sitten myöhemmin: "Kyllä mä olin tosi pahoissa silloin laivalla!"? Vai kenties hyvää syömistä, muutamaa lasillista kuoharia, kun nyt ollaan matkalla, paria pulloa hyvää viiniä tax-freestä kotiin vietäväksi, tanssia yökerhossa ja suht ajoissa nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä kiertää Tukholmassa?

Kun olet selvittänyt, mitä itse laivareissulta haluat, selvitä mitä partnerisi haluaa. Siis ihan oikeasti haluaa. Ole varuillasi, jos vastaus on: "No, mitä nyt laivalla yleensä tehdään. Pidetään hauskaa ja niin päin pois". Sinä et voi tietää mitä kukin laivalla yleensä tekee tai mikä katsotaan hauskanpidoksi laivalla. Tässä vaiheessa voidaan mennä pahasti metsään, sillä jos nuo kaksi edellä esitettyä risteilymatkustajien ääripäätä osuvat yksiin ja he lähtevät yhdessä pitämään laivalle hauskaa, ollaan pahemman kerran karikolla. Yleensä jos pariskuntana lähdetään reissuun, siellä useimmat haluavat myös pariskuntana olla eli ainakaan ihan hirveästi ei lähdetä sooloilemaan omia juttuja.

Jos odotukset ovat kovin päinvastaiset, kannattaa asiaan suhtautua niin että nyt ei lähdetäkän laivalle pitämään hauskaa. Lähdetään laivalle, mutta tehdäänkin asioita vähän toisella tavalla kuin tavallisesti. Se voi olla ihan yhtä hauskaa. Itse suosittelen lämpimästi sitä liiallista alkoholin kittausta jätettäväksi pois, koska humalainen ei ole koskaan hyvää seuraa ja silloin saattaa tulla tehtyä ja sanottua asioita, joita krapulasta selvittyään toivoisi saavansa tekemättömiksi. Onnistuneesta tai ainakin suht kivasta matkasta olisi kiva muistaakin jotakin.

Sitä "hauskaa" voi sitten mennä pitämään toisella kertaa vaikka kaveriporukan kanssa, jolle se hauskanpito tarkoittaa samoja asioita eikä hauskanpidon hintana ole kahden viikon nalkutushelvetti tai peräti koko parisuhde. Jos tuntuu siltä, ettei kuitenkaan voi tinkiä pätkääkään niistä omista toiveista eikä kumppanikaan suostu tulemaan vastaan, on syytä ehkä jättää koko laivareissu väliin. Tulee vähemmän damagea.

Pariskunta, ei ensimmäistä kertaa yhdessä laivalla
Jos ehdotuksesi yhteisestä laivamatkasta saa nuivan vastaanoton, kannattaa miettiä niitä edellisiä kertoja. Päättyivätkö ne edelläkuvatun kaltaiseen katastrofiin, josta saatiin aihetta mykkäkouluun tai nalkutukseen hyväksi aikaa eteenpäin? Kohtasivatko toiveet? Oliko niitä kumppanin toiveita edes selvitetty ikinä? Kannattaa myös muistaa, että ihmiset kasvavat ja toiveet muuttuvat. Jos kaksikymppisenä tulikin vedettyä halpaa viinaa tappiin asti ja mätettyä napansa täyteen buffetissa ja se oli ihan ookoo, voi kolmikymppisenä kelvata paremmin se fine-dining ja kuoharipullo.

Voi tietenkin olla tapahtunut niin, että edellisellä kerralla laivalla suhteen selvempi (yleensä eroavaisuudet liittyvät nimenomaan alkoholiin ja sen käyttöön) osapuoli on sammumispisteessä olevaa puolisoaan hyttiin taluttaessaan ja syöksy-yrjöjä väistellessään manannut mielessään: "Mä en ikinä lähde enää tän kanssa laivalle, en ikinä." Voi olla, että tällaista puolisoa ei todellakaan saa enää koskaan houkuteltua laivalle. Ei voi mitään, se kännääjä töppäsi, vaikkei ehkä tajua sitä itse ja maksaa töppäyksistään. Onko hinta sitten kohtuullinen, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta elämähän ei ole aina reilua.

Lapsiperhe
Yksi sana ja se on "ÄLÄ".
Jätän nyt oikeasti väliin meidän itsekkäiden, lapsettomien paskiaisten valitukset huutavista ja riehuvista pikkulapsista ja kaiken alleen jyräävistä lastenvaunuista tungoksessa ja yritän ajatella asiaa ihan lapsiperheiden ja lasten kannalta.
Paitsi että on ihan pakko sanoa, että ne puolen yön jälkeen laivan yökerhossa riekkuvat alle kouluikäiset lapset olivat ilmeisesti väsymyksen takia täysin ylihysteerisiä. En voinut olla ihmettelemättä, että miksi lapsia ylipäänsä valvotettiin niin myöhään, koska selkeästikään se ei ollut enää kivaa.

No, asia on okei, jos matkaan lähdetään 100% lasten ehdoilla ja jos matkalla on mukana molemmat vanhemmat, molemmat myös tiedostavat tämän. Laivalla on lapsillekin tarjolla kaikenlaista kivaa, mutta se ei ole kivaa, jos herää yöllä yksin vieraassa hytissä ja huomaa, että iskää ei näy missään ja äiti makaa hytin lattialla pahalta haisevana eikä herää, örisee vain, kun ollaan lähdetty lasten nukahdettua pitämään vähän "hauskaa" aka ryyppäämään. Tai että vanhempien välillä siitä alkoholin käytöstä tulee kiistaa ja lapset sotketaan iloisesti riitaan mukaan: "Menepäs Jani-Jemmica hakemaan iskä/äiskä sieltä laivan baarista."

Joo, näitä kaikkia tuli nähtyä laivalla, kun istahti hetkeksi tarkkailemaan ihmisiä. Pikkulapsia, joille humalainen vanhempi sönköttää jotain omia ongelmiaan. Pariskuntia, joissa toinen osapuoli ei tahdo pysyä pystyssä ja taluttava osapuoli pitää hiljaista mutta taukoamatonta puhetta siitä, miten hän oli odottanut puolisoaan ravintolan pöydässä ja jättänyt syömättä kun tätä ei ollut näkynyt ja nyt sitten on ihan tolkku poissa ja kaikki rahat juotuina ja kallis viskipullo vedetty huiviin ennen kuin ollaan edes Maarianhaminassa asti ja kun se piti viedä kotiin. Pariskuntia, joiden toinen osapuoli yrittää naukua omia toiveitaan toisen suunnitelmien väliin ilman että tulee noteeratuksi millään tavoin. Riitoja, paiskottuja tuoppeja, humalassa tai kostoksi iskettyjä kolmansia pyöriä ja niin edelleen.

Tähän onkin suorastaan helpottavaa sanoa: ei onneksi meillä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kun olin lukenut viimeisen lauseen,huokasin syvään helpotuksesta.
-MUR-MUR-