maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

K18: V*tuttais itteeski istua päivä muurahaispesässä

Disclaimer: seuraava blogipostaus sisältää kirosanoja ja naiselle ominaisten ruumiinosien toimintahäiriöiden inhorealistista kuvausta. Tämä ei siis sovi ihmisille, joiden mielestä blogeissa ei saa esittää muita kuin kivoja asioita tai joiden mielestä naisten intiimiongelmat ovat vastenmielisiä eikä niitä tulisi missään olosuhteissa jakaa julkisuuteen. En halua pilata päiväänne/elämäänne, mutta ihan oikeasti, jättäkää lukeminen tähän.
Lisäksi tekstissä kuvaillaan metodeja sekä käytetään sanavalintoja, jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita.
Ja viimeiseksi, mitään tässä kirjoitettua ei tule käsittää lääketieteellisenä tai edes minään muunakaan neuvontana. Eli älkää nyt menkö itse kokeilemaan, jos vain voitte sen välttää.

---
Sitten sen muurahaispesän kimppuun. Toivottavasti olet edelleen ihan varma, että haluat jatkaa lukemista.

Kun ensin syö 10 päivän kuurin antibioottia nielutulehdukseen ja melkein heti perään lykätään mykoplasmalääkkeeksi kaksi viikkoa lisää antibioottia, niin onhan siinä elimistön normaali, hyvä bakteerikanta vähän kovilla.

Eilen jo päivällä vähän ihmettelin, että kuis jalkovälissä kutisee ja kihelmöi, mutta vasta iltasella tajusin, että monen vuoden tauon jälkeen on iskenyt hiivatulehdus. Minähän olen tässä syönyt muutaman viime vuoden ajan (ennen poskionteloleikkausta) säännönmukaisesti useamman ab-kuurin poskiontelotulehduksiin, mutta jostain syystä hiivatulehduksia ei ole ollut. Viimeinen varma muistikuva mokomasta riesasta on siltä ajalta, kun asuimme DI:n kanssa vielä virallisesti eri osoitteissa eli siitä alkaa olla kohta neljä vuotta. En väitä kaivanneeni mokomaa syyhyä haaruksiini.

Guuggeloitsin vähän päivitystä lääkitystietoihin. Nykyisin saa suun kautta otettavan kertatabletin (Fluconazol) apteekista ilman reseptiä ja se tuntui tosi kivalta ajatukselta. Fluconazolia tai ainakin vastaavaa tuotetta olen syönyt aiemminkin hiivatulehdukseen, mutta lääkärin määräämänä. Siinä oli vain se vika, että sunnuntai-iltana ei viitsinyt enää lähteä metsästämään auki olevaa apteekkia kaupungilta ja ajattelin, että selviän kyllä aamuun asti, jolloin poikkean ennen töihin menoa paikallisessa apteekissa.

Muuten hyvä idea, mutta se kutina! Kärsimystä! Piinaa! Eikö nyt edes vähän saisi raapia? Etsin netistä kotikonsteja hiivan hoitoon tai ainakin sen syyhyn helpottamiseen. Happamia maitotuotteita suositeltiin, jogurttia, piimää, rahkaa, ulkoisesti ja sisäisesti. Arvatenkaan jääkaapistamme ei moisia tuotteita tähän hätään löytynyt. Ei sen paremmin sitruuna-, karpalo- tai puolukkamehuakaan (en tiedä mitä olisin näillä tuotteilla tehnyt, ehkä kaatanut pesuvatiin ja istunut sinne). Jossain vilahti sana "etikka". Hei, sitä meillä on! Jollain keskustelupalstalla neuvottiin tekemään laimea liuos ja huuhtelemaan jalkoväli sillä. Minä tein kuten käskettyä ja ehkä se vähän helpotti, niin että sain unen päästä kiinni.

Aamuyöstä heräsin ja totesin, että kutisee taas niin maan perkeleesti ja että unta on turha odottaa, jos en keksi jotain ja äkkiä sittenkin. Eli lisää etikkaa, mutta huomattavasti tiukempi liuos. En lähtenyt mittailemaan määriä, mutta näppituntuma oli noin 2-3 osaa vettä ja 1 osa etikkaa. Vanulappu siihen ja pyyhkimään kutiavia kohtia. Aluksi ei tuntunut miltään, mutta takaisin sänkyyn palatessani (ei sitä etikkaa pois huuhdella!) alkoi kirvellä kohtuullisesti. No, se oli oikeastaan vain positiivista vaihtelua siihen kutinaan. Ajan kanssa kirvely lakkasi, mutta kutina pysyi poissa sen verran, että nukahdin tyytyväisenä.

Aamulla sitten taas sama juttu, jalkovälissä tuntui olevan muurahaispesä elukoineen päivineen. Tällä kertaa en enää turvautunut etikkaan vaan alapesuun ja hyppelin apteekkiin. Fluconazol kitusiin ja töihin kiemurtelemaan. Työpaikalla sitten viimeistään alkoi vituttaa etten tullut ottaneeksi sitä etikkapulloa mukaan, koska kutina oli ihan tarpeeksi kamalaa. Kirjoittelin systerille sähköpostia ja raukka joutui pahimman ketutuksen purkukanavaksi, suunnittelin mailissa joko dippaavani tamponin raakaan etikkaan ja laittavani sen sitten paikoilleen tai asentavani alushousuihin teräsharjan, mutta että tätä kutinaa en aikoisi katsella kauaa.

(välihuomautus: juuri tänään osui jostain siskoille omistetuista mietekirjoista silmiin lausahdus: "Kumppanisi on hyvä, ystäväsi ovat mainioita, mutta jos asiaan pitää päästä, siihen tarvitaan sisko". Ja se on muuten ihan totta. Siskolla oli kuulemma kuitenkin ollut huutonaurussa pitelemistä kun oli töissä lukenut näitä suunnitelmia. Naurattaisi se minuakin, ellei se olisi minun jalkoväli, mihin tuo riivattu kapi on asettunut.)

Etikkatamponia tai teräsharjaa ei ole vielä tarvittu, koska päivällä vähän jo tuntui siltä, että kutina vaikka ehkä olisi laantunutkin, kun oikein tarkkaan asiaa ajatteli. Sen verran syyhysi vielä, että kävin hakemassa apteekista hiivatulehdukseen tehoavaa rasvaa ja vetäydyin vessaan sitä laittamaan. Paskan marjat, mutta se ei ole toistaiseksi auttanut pätkääkään, kutisee edelleen. Mietin tässä, että miten riskialtis temppu olisi ensin marinoida paikat etikalla (no kyllä minä sitä laimennan) ja sitten lykätä sitä rasvaa päälle. Jotain kuitenkin on tehtävä, koska toista iltaa en suostu enää kutisemaan. Perkele.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No voihan vitalis! sanoo äiti.

Anonyymi kirjoitti...

Osta otsonoitua oliiviöljyä. Melko tehokas vitt&maiseen kutinaan.