lauantaina, maaliskuuta 10, 2012

Ravintola Paakari

Torstai-iltana oli edessä reissu Kangasalle ravintola Paakariin. Siitä oli jo kuulunut etukäteen positiivisia, ellei jopa ylistäviä kommentteja ja paikka oli minun ja DI:n "käy täällä"-listalla. Nyt oli sopivasti auto käytössä, kun DI:lle soiteltiin sen tavallisen ruokaporukan puolesta ja kyseltiin kiinnostusta lähteä maaseutumatkailemaan. Saimme vielä takapenkinkin täyteen Hervannasta.
Paakariin oli helppo löytää vaikkei takapenkiltä olisi löytynytkään reitin tuntevaa kartturia ja repsikan paikalta iPadin navigointisovellusta. Se vaikutti jo ulkoa päin ihan viehättävältä paikalta ja sisälläkin viihtyi. Osa porukasta oli käynyt paikassa jo aiemmin syömässä, joten he olivat tuttuja jo tarjoilijalle, joka heti kysyi että mitäs jos kannetaan pöytään kaikkea mitä keittiöstä löytyy. Kaikki nyökkäilivät, se kuulosti ihan hyvältä idealta.

Ruokalajeja tulikin eteen sen verran, että sekosin laskuissa eikä minulla valitettavasti ole ihan tarkkaa käsitystä siitä, mitä kaikki annokset pitivät sisällään, kun paikan menukin taitaa olla vaihtunut sen jälkeen tai sitten saimme annoksia menun ulkopuolelta. Yritän kuitenkin kokoilla muistikuviani.

Ihan ensimmäiseksi tuli "keittiön tervehdys", omena-lampaankääpä-carpacciota, taisi siinä olla oliiviöljyäkin mukana lautasella tai jotain vastaavaa. Se oli jo varsin hyvää, vaikka omena olikin hallitseva enkä oikein mausta bongannut sitä lampaankääpää.
Ensimmäinen alkuruoka oli jonkinlainen lohikokoelma, lohipastramia, savulohta mangosorbetin kera ja sitten lohta (saattoi olla graavattua) hunaja-sinappikastikkeen kera. Sitä voi kuvailla vain sanoilla: "Voi nami!" Oli nimittäin mielestäni varsin onnistunut annos, mutta DI ei siitä kuulemma suuremmin pitänyt.
Seuraava taisi olla sitten sienikeitto, tarjoilija luetteli litanian sieniä, mitä siihen on käytetty, mieleeni jäi ainoastaan ukonsieni, mutta taisi siinä olla mustatorvisientä ja suppilovahveroakin. Se oli erinomainen keitto.
Kolmas (tai toinen, keitto saattoi tulla tämän jälkeen vasta) annos piti sisällään valkohäntäpeurasta tehtyä... jotakin. Pateeta taisi olla. Ja sen mukana oli joitain lisukkeita, joiden raaka-aineet ovat totaalisesti poistuneet muististani, mutta erittäin elävästi muistan sen, että tämäkin annos oli todella maukas.

Sitten kai alkoivat pääruuat, joista ensimmäisenä tuotiin kala-annos. Siinä oli nahkoineen paistettua kalaa, saattoi olla siikaa tai jotain muuta valkolihaista kalaa ja sille lisukkeet. Jostain syystä minä en ollut ihan tämän annoksen ystävä. Olihan se ihan hyvä annos, muttei sitten sen enempää. DI:llä on tähänkin esitettävänään eriävä mielipide, hänestä se oli päivän huippukohtia.
Toisen pääruuan nimesimme päivän grilliannokseksi, paistettua viljapossun kylkeä, lohkoperunoita ja punaviinisinappia. Vähän niinkuin pekonia ja ranskalaisia sinapin kera, muttei sinne päinkään... Minä en ihan sataprosenttisesti ollut tämänkään ruuan fani, vaikka yritinkin suhtautua avoimin mielin sikaan. Tästäkin voi kyllä sanoa, että oli ihan ok, söin mielelläni eikä siinä mitään vikaa ollut, mutta se wow-efekti jäi puuttumaan.
Jossain näillä tienoilla tuli myös pieni "välipala", eteemme tuotiin pienet annokset valkoista sorbettia ja käskettiin arvata, mistä se on tehty. Viimeksi kun näin seurueellemme tehtiin H&H:ssa, osoittautui tavara piimäsorbetiksi (kyllä! Älkää kysykö, mutta hyvää se oli). Tällä kertaa sorbetti oli todella kirpeä, eräs seurueestamme epäili siinä olevan viherherukkaa, koska se oli niin kirpeää, mutta arveltiin myös että saattaisi siinä olla myös jotain alkoholia. Pieleen meni, se oli tehty ruusukvittenistä.

Jälkiruuista ensimmäinen koostui kotimaisesta sinihomejuustosta ja sen seurana tarjoillusta tummasta, mausteisesta kakusta. Yhdistelmä oli toimiva.
Viimeinen jälkiruoka oli mustaherukkasorbettia ja muistaakseni rommissa uitettuja marjoja, oli ainakin kirsikkaa ja mansikkaa sekä ohut, pitkinen keksi. Se oli aivan loistava annos sekin.
Ja lopuksi vielä kaakao/espresso/vihreä tee, kuka mitäkin halusi. Kaakaota voin suositella.

Jos siis en unohtanut mitään, niin laskujeni mukaan meille tarjottiin seitsemän annosta, kaakao ja sitten nuo pari pikkujuttua vielä. DI otti vielä joka ruokalajin kanssa soveliaan viinin ja siitä huolimatta hinta ei ollut järjetön, meiltä kahdelta 140€. Laskeskelimme myöhemmin, että ruokien ja kaakaon osuus taisi olla 60€ per lärvi, joten viineille jäi hintaa sitten vain parikymppiä. Tampereen vastaaviin paikkoihin verrattuna tämä on edullinen hinta, neljän tai viiden lajin menusta saa pulittaa jo helposti sen 50-60€ ja viinipakettia tuskin saa näille paljon alle 30€:n.

Loppupäätelmänä voin sanoa lämpimästi suosittelevani Paakaria, sillä vaikka hinta olikin Tampereen fine dining - paikkoja edullisempi, ei annosten laadussa ollut mitään eroa Tampereen vastaaviin.

Ei kommentteja: