keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Sirpaleita

Elossa ollaan, vaikka edellisestä postauksesta voisi toista päätelläkin.

Sirpale 1: nyrkkipyykkiä
Kun vaatekoko on 46+, ei sopivankokoisten, edes etäisesti hyvältä näyttävien vaatteiden löytyminen ole mikään itsestäänselvyys. Aina vaikeammaksi menee, jos alkaa nirppailla materiaalien kanssa ja haluaisi mieluummin luonnonkuitua kuin tekokuitua ja jos vielä vaatii vaatteilta jonkinlaista istuvuutta. Kyllähän kaikenlaisia polyesteritelttoja löytyy jokaisesta menkkahaukasta, mutta halvemmaksi, mukavammaksi ja melkein tyylikkäämmäksikin tulee kiskaista päälleen musta jätesäkki.
Jos siis onnistuu löytämään jostain jollain luojan oikulla vaatteen, joka on sopivaa kokoa ja istuu eikä ole ihan 100% tekokuitua, niin sehän on ostettava pois kuleksikasta, koska seuraavaa tilaisuutta ei yleensä tule. Siinä vaiheessa sellaiset mitättömät pikkuseikat kuin hintalappu (no, jos hinta ei ole nelinumeroinen) tai pesuohje ovat täysin toissijaisia.
Minulle tarttui alkuvuodesta käsiin Stockalta pari silkkitoppia, jotka muuten eivät edes maksaneet omaisuuksia. Yksi penseä piirre niissä on: käsinpesu. Minä pesen liivinikin pesukoneessa, tosin kyllä pesupussissa ja ilman linkousta, ovat sen kestäneet tähän mennessä. Mutta nyt siis käsipyykille.
Varsinaisesti kolmen topin (minulla oli yksi vanhakin silkkitoppi, lojunut iät ja ajat pyykkikorissa, kun vaan ei viitsi pestä) käsinpesu ei kestä montaa minuuttia, kun hommaan vain ryhtyy. Joten ehkä se nyrkkipyykki ei ole maailman kamalin asia.

Sirpale 2: Salatut elämät = hukatut aivot
Iltapäivälehdistö repii taas laatuotsikoita Suomen kaunareista: Sepon kohtalo kuulemma kuohuttaa ja osa katsojista jopa uhkailee raskaalla tykistöllä, aikoo kuulemma lopettaa koko Salkkarien katsomisen, jos Seppo katoaa sarjasta.
Jos minä mitään ymmärrän Salkkareista, niin eiköhän Sepolle järjesty comeback, jos katoaminen, siis todennäköisesti kuolema, alkaa verottaa katsojakuntaa liiaksi. Esimerkkiä voinee ottaa 15 vuoden takaisista kaunareista. Seppohan voi selvitä tulipaloon johtaneesta auton tieltä suistumisesta pahoin palaneena ja palata sarjaan aluksi tunnistamattomana. Tai jos tapahtuu lento-onnettomuus jossain Afrikassa, niin eiköhän paikallinen prinsessa voi pelastaa pahoin loukkaantuneen Sepon palatsiinsa ja ihastua tähän. Tai ehkä Sepolla on kaksoisveli Teppo, josta kukaan ei tiedä mitään!
Todennäköisesti tämä on vain petausta sille, että pitkänperjantain salkkari-jaksolle halutaan varmistaa miljoonayleisö. Ehkä pääsiäisenä katsojaluvut ovat vähän vähissä muuten, kun ihmiset matkailevat eivätkä istu niin paljon telkkarin ääressä. Itse en aio jaksoa katsoa, mutta ikävä kyllä en todennäköisesti voi välttyä kuulemasta Suomen melkein-rakastetuimman persoonan kohtalosta joka paikasta sen jälkeen. Ei sillä että olisi väliksi.

Sirpale 3: tyhjän talon oireyhtymä ja supikoira
Kirjoitin jouluna, ettei sen paremmin meikäläinen kuin siskokaan saa nukuttua yksikseen kotona maalla, kun talossa kuuluu kaikenlaisia rapinoita, jotka ennen kuittasi mummun pitämiksi, mutta jotka kuuluvat edelleen, vaikka mummu ei ole enää paikalla. Ajan kanssa se on helpottanut, nykyään nukun kotona varsin hyvin ja ihan ilman korvatulppia.
Olin viikonloppuna taas maalla käymässä. Pe-iltana olin jo sammutellut valot ja melkein olin saamassa unenpäästä kiinnikin, kun jostain kuuluu ihan ylimääräinen rapsaus. Noh, ihan täysin tyyni en vielä ole, joten olihan se valpastuttava kuuntelemaan että mikäs se oli. Se kuulosti vähän siltä, että olisi tullut ulkoa, joten päätin vilkaista miltä ulkona näyttää.
Ja bingo! Ilmeisesti talon seinänvierustaa pitkin oli supikoira tassutellut ja aivan makuuhuoneen ikkunan alta se lähti hopeakuusia kohti. Käytännössä siis minun nenän alta, kun ikkunasta katselin. Näin sen siluetin hankea vasten kohtuullisen selvästi, kun minulla ei ollut valoja päällä. Siinä se tepparoitsi hopeakuusten alla ja lähti sitten kohti omenapuita.

Supikoira on kyllä kummanmoinen eläjä, vähän sellainen huoleton höselö. Siinä missä mikä tahansa muu villieläin lähtee jotakuinkin karkuun saatuaan pienenkin vainun ihmisestä (maalla, ei puhu nyt puolikesyistä kaupunkielläimistä), niin supikoira saattaa tallustella tietä pitkin vastaan keskellä kirkasta päivää ja kun se alle 10 metrin päästä huomaa ihmisen, se siirtyy kaikessa rauhassa tienvarren kaseikkoon. Tämä saattaa selittää senkin, miksi supikoiran raatoja on moottoritien pientareet täynnään.

Sirpale 4: K18 muurahaispesä
Tämä on jatko-osa edelliselle postaukselle ja sisältää ällöttäviä asioita. Ennen kuin jatkat, käy lukemassa linkistä disclaimer ja päätä vasta sitten, aiotko lukea tätäkään postausta eteenpäin.

Joka tapauksessa Fluconazol, Canesten-voide ja etikka eivät auttaneet kovinkaan kummoisella teholla. Etikka oli jonkin aikaa hyvä, jos siis sietää kohtuullista kirvelyä. Minulla ainakin menevät limakalvot ihan kynnöspelloksi hiivatulehduksen yhteydessä, joten se kirvely oli ihan mainittavaa, mutta kuten sanoin, se oli oikeastaan tervetullutta vaihtelua siihen kutinaan. Sitten kun etikka ei enää tehonnut (se ensin kirveli, mutta kutina jatkui heti kun kirvely loppui), menin lääkäriin valittamaan vaivaani.
Rempseä naislääkäri tunsi sympatiaa, kuten varmaan kaikki naiset, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja käski minun lopettaa antibioottikuurin muutamaa päivää etuajassa sekä antoi reseptin kolmen päivän Sporanox-kuurille. Canestenia ei suositellut käytettäväksi sen jälkeen kun kerroin sen vain pahentavan oireita ja aiheuttavan lisää poltetta ja kutinaa. Sillä Sporanoxilla nyt saatiin mokoma syyhy häädettyä meikäläistä riivaamasta ja nyt sitten vain odotellaan, että limakalvot toipuisivat. En tiedä milloin se tapahtuu, mutta sain siihen lääkäriltä vinkin Ovestin-nimisestä emätinvoiteesta. Olen sitä vähän laiskasti käyttänyt, inhoan kaikkia tuollaisia voiteita, mutta mikä parasta: ei kutise enää. Kyllä elämä on ihanaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

1) Kyllä mä olen pessyt rintsikkani(kaarituellisetkin) siis koneessa pesupussissa ja myös lingonnutkin.Ja laittanut vielä huuhteluaineenkin. Maire kertoi joskus,että hän pesi joskus liivinsä siis rintsikkansa 60 asteessa, väriä oli ottanut jostain sinisestä vaan. Muuten oli hyvin pelittänyt,mutta en mää neuvo niin tekemään.
2) Tiedoksi, etten oo seurannut Salkkareita enempää kuin Kauniita ja rohkeitakaan muutamaan vuoteen, mutta tuli mieleeni, että jos Salkkareissakin käy niin kuin Kauniissa ja rohkeissa, että kuolee ja katoaa moneen kertaan niin kuin Taylorkin on tehnyt.Molemmathan ovat niitä saippuasarjoja.
3) Vai olet sinä nähnyt "huovisen karvahatun" kulkevan takapihalla.
4) Ovestin on tutun kuuloinen nimi.

-MUR-MUR-