torstaina, huhtikuuta 05, 2012

Kulttuuri- ja muita sirpaleita

1. Pääsiäinen
Joskus sitä vain on onnellinen siitä, että työviikko on ohitse. Olen tässä nyt muutaman viikon vääntänyt töissä erään projektin kimpussa, jossa on melkein koko ajan täysi- tai ainakin puolipaniikki päällä ja enemmän tekemistä kuin aikaa. Pääsiäinen ei helpottanut tilannetta yhtään, kaksi ylimääräistä vapaapäivää ja sitten deadline heti tiistaina pääsiäisen jälkeen. Onneksi sain apuja hommaan ja se on nyt hoidossa paremmin kuin uskalsin ikinä toivoakaan.
Mutta hei, opiskelija kiittää tästä! Päivät ovat olleet pitkiä, mutta joka tunnista saa rahaa.

2. Nyljetty kitalaki
Narisin vuosi sitten rapeista leivistä ja siitä, miten ne kovat kuoret sattuvat kitalakeen. No, nyt äsken haukkasin palasen tuollaisesta valkosuklaa-muro-palasta. Valkosuklaassa ei ole mitään vikaa, mutta joku muro osui kitalakeen, taas siihen etuhampaiden taakse niin pahasti, että siinä tuntuu nyt roikkuvat pieni nahansuikale. Eli haavoilla ollaan taas.
Mitä sille voi tehdä? Antaa roikkua? Entä haava sitten? En haluaisi joutua varomaan syömisiäni koko pääsiäistä.
En kyllä enää ikinä syö muuta kuin kylmää keittoa.

3. Iron Sky
Star Wreckin tekijät ovat viimeiset kuusi vuotta työstäneet Iron Sky-elokuvaa. Tekijätiimin mukaan noin 100 miljoonan euron elokuva tehtiin 7,5 miljoonalla eurolla (josta vajaa miljoona saatiin faneilta). Itse suhtauduin leffaan varauksella: natsit kuussa kuulostaa jokseenkin oudolta idealta. Ja toisaalta: suomalainen scifielokuva kuulostaa noin yleisesti ottaen joltain tavallista huonommalta Uuno Turhapuro avaruudessa-tyyppiseltä ratkaisulta.
Mutta Iron Skyhan ei ole scifiä, vaan scifiparodiaa. Ja toimivaa sellaista, jos minulta kysytään. Siinä tehdään pilkkaa vähän kaikesta: useammasta elokuvasta, natseista, Yhdysvalloista ja vähän muistakin maista. Ennakkonäytöksen yleisössä yksi kohtaus sai spontaanit aplodit.
Iron Sky ei ehkä ole elokuvahistorian mahtavin, hienoin ja upein leffa, mutta tiimi sen takana on kovaa kamaa.

4. Kuorolaulantaa
Työpaikan virkistyskerhon kautta sain liput Näsin Äänen eiliseen esitykseen, jossa kuultiin passioita 1500-luvulta. Illan ohjelmassa olivat seuraavat teokset:
William Cornyish nuorempi: Woefully arrayed, n. 1500
Johannes Burck: Die deutsche Passion nach Johannes 1568
Tomás Luis de Victoria: Tenebrae-responsoriot 1585, Sabbato Santo
Giovanni Pierluigi da Palestrina: Lamentaatiot 1588, Sabbato Santo

En ole kai koskaan käynyt oikein tosissani kuuntelemassa kuoron esityksiä, mutta se oli mahtavaa kuunneltavaa. Kuoro ei ollut suuren suuri, vain noin 30 henkeä, mutta se ääni! Kun itse ei osaa laulaa, nuottikorva kokolailla olematon ja ääni kouluttamaton ja epävarma, tuntuu suorastaan yliluonnolliselta, että jotkut pystyvät laulamaan tuolla tapaa, niin vahvasti ja puhtaasti. Kade!

Ei kommentteja: